Uuden paavin iso jytky – Nykymaailmassa on pulaa toivosta, uskosta ja rakkaudesta
Suomessa kansankirkko myötäilee maallisen yhteiskunnan käsityksiä tasa-arvosta, sukupuolista, elämästä ja kuolemasta. Siitä huolimatta jäsenmäärät vähenevät – tai siksi. Paavin johdolla tilanne on täysin toisenlainen, kirjoittaa Timo Soini.
Paavi on 1,2 miljardin katolilaisen (olen yksi heistä) hengellinen johtaja. Porukka on maailmanlaajuisesti iso, mutta Suomessa pieni. Olen koko aikuisikäni saanut kuulla kaikki mehevimmät katolilaisuutta, paavia ja nunnia koskevat vitsit. Samaan syssyyn tietysti myös Italian armeijan ”sankariteot”.
Maailma muuttuu. Kristinusko tuli Suomeen katolilaisuutena. Saksassa teesinsä naulasi 1517 Martti Luther ja Ruotsi-Suomi erkani tilaisuuden tullen Pietarin istuimesta pääasiallisesti poliittisista ja taloudellisista syistä. Asioille annettiin uskonnollinen kehys.
Suomessa katolilaisten määrä kasvaa (pääasiassa maahanmuuton vuoksi), luku lienee muutaman kymmenen tuhatta, mutta mielenkiinto on jäsenmäärää suurempaa. Kun paavi Fransiscus kuoli ja uuden paavin valinta alkoi, sitä seurattiin Suomessakin uutisissa päivittäin. Elokuva The Conclave veti aika hyvin katsojia, sama koskee uusia saman genren sarjoja. Pidettiin niistä tai ei.
Uudeksi paaviksi valittiin yllätysnimi Robert Prevost, pitkään Perussa palvellut Chicagosta kotoisin oleva amerikkalainen. Tämän ei pitänyt olla mahdollista, mutta niin vain valkean sauhun noustessa Sikstuksen kappelin piipusta, Pietarin kirkon parvelle astui mies, joka otti nimekseen Leo XIV.
Uuden paavin urakehitys on ollut nopeaa. Hänestä tuli kardinaali vasta kaksi vuotta sitten. Pieni pätkä vastuullisia töitä Vatikaanissa ja sitten iso jytky, valinta paaviksi. Ennakkosuosikit jäivät telineisiin, kuten usein jäävät. Kirkko tarvitsi jotain uutta ja sai sitä.
Rauhallinen alku, ei suuria nykäisyjä mihinkään suuntaan. Jatkuvuutta maailmassa, jossa kaikki muuttuu koko ajan. Siinä on ankkuri, jota moni kaipaa. Selkeyttä, vaikkei aina olisi samaa mieltä.
Uusi paavi saa kirjepostia 500–550 kiloa viikossa. Se on noin sata kiloa päivässä. Se kertoo paljon toivosta, uskosta ja rakkaudesta. Ja kaikista niistä on nykymaailmassa pulaa. Meillä Suomessa kansankirkkomme myötäilee maallisen yhteiskunnan käsityksiä tasa-arvosta, sukupuolista, elämästä ja kuolemasta. Siitä huolimatta jäsenmäärät vähenevät – tai siksi.
Paavin johdolla tilanne on täysin toisenlainen. Katoliseen kirkkoon ei tule naispappeja, abortti on kuolemansynti, avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ja eutanasialle sanotaan ehdoton ei. Muutosta ei ole näköpiirissä, ja silti kirkko kasvaa maailmanlaajuisesti. Katolinen kirkko ei ota ohjeita oppiinsa hallituksilta ja ministereiltä. Siinä on menestyksen tae. Tykkäsit tai et.
Katolinen kirkko on maailmanlaajuinen ja joka paikassa. Vatikaanilla on omat diplomaattinsa, eikä se kaihda ottaa kantaa myös poliittisiin kysymyksiin, oli kyse sitten sodasta tai rauhasta, ihmisarvosta, työstä tai toimeentulosta. Ja juuri tähän kirkon sosiaaliseen opetukseen uusi paavi tuo jatkuvuutta ja syvyyttä.
Katolisella kirkolla on myös menneisyytensä ja ongelmansa. On erilaisia hyväksikäyttöskandaaleja ja monenlaista ryvettymistä. Nämä seuraavat myös uutta paavia ja hän saa ne pöydälleen kaikissa tapauksissa. Helppoa ei ole Pietarin seuraajalla, vaikka hallussa ovat taivasten valtakunnan avaimet.
Kun Leo XIV tarttuu puhelimeen, niin Putinista Trumpiin kaikki vastaavat ja miettivät tarkkaan, mitä sanovat. Vaikka paavilla ei ole divisioonia, hänellä on auktoriteettia kautta maailman. Painoarvoa on sitä enemmän, mitä harkitummin sitä käyttää. Hullussa maailmassa tavallisuus ja toivo tekevät tulosta. Usko pois.
