Uskomushoitojen asema vastaa viihteen tai kosmetologian sinänsä myönteistä panosta hyvinvoinnille
Aikoinaan joidenkin parantajien yrttirohdot olivat vahvaan alkoholiin tehtyjä, mikä saattoi monelle tarjota hetkellisen helpotuksen tunteen moniinkin vaivoihin, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma.
Suuri eripura vallitsee siitä, miten pitäisi nimetä sellainen sairauksien hoito, jonka vaikutusmekanismeista ja vaikuttavuudesta ei ole tieteellistä tutkimusnäyttöä. Lääkäriseura Duodecimin suositus on uskomushoito, mutta näiden hoitojen markkinoijat pitävät sitä usein loukkaavana. Heidän suosimiaan nimikkeitä ovat vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot.
Mutta ongelmallisia ovat nämäkin ilmaisut. ”Vaihtoehto” antaa nimikkeenä ymmärtää, että lääketieteellisen hoidon voisi todella korvata hyvin kirjavilla ja osin hullunkurisillakin hoidoilla. Vaikkapa korvakäytävän suulle asetetulla ontolla kynttilällä, jonka toinen pää palaa. Sen on väitetty parantavan useita sairauksia, esimerkiksi poskiontelon tulehduksen. Kynttilän vaikutuksen tulisi poskionteloon yltääkseen kuitenkin tehota ilmatiiviin tärykalvon läpi välikorvaan, ja sieltä hyvin ahtaan, paineen tasaimena toimivan korvatorven kautta nenänieluun, ja vieläpä sieltä poskionteloonkin.
Tällainen ilmastointi ja vieläpä sen jokin suotuisa vaikutus olisi hyvin maaginen ilmiö. Onneksi kynttilä ei kuitenkaan aiheuta mitään virtausta. Sen toteamiseen riittää tyhjän ilmapallon sitominen liekittömään päähän.
”Lääketiede tuntee placebovaikutukseksi kutsutun ihmiselle luontaisen reaktion. Hoitoon liitetyt positiiviset odotukset tuntuvat kyllä kehossa, ja vaikutusta tukee hoidon tarjoajan hyvä tahto.”
Primitiivisten kulttuurien yrttivalmisteet tai sellaisiksi väitetyt tuotteet taas ovat sikäli ongelmallisia, ettei niiden väitettyä hoitovaikutusta yleensä ole lainkaan osoitettu. Osa niistä voi vahingoittaa raskaana olevan naisen sikiötä, osa käyttäjän maksaa. Vaikka pahimmat haittavaikutukset ovatkin harvinaisia, ne katsottaisiin lääketieteen puolella liian kovaksi hinnaksi vaikutuksesta, jota ei ole missään todennettu. Moniin fysikaalisiin kansanlääkintämuotoihin taas liitetään tarinoita energioista, joita ei kuitenkaan lainkaan voi mitata.
Lääketiede tuntee placebovaikutukseksi kutsutun ihmiselle luontaisen reaktion. Hoitoon liitetyt positiiviset odotukset tuntuvat kyllä kehossa, ja vaikutusta tukee hoidon tarjoajan hyvä tahto.
Aikoinaan joidenkin parantajien yrttirohdot olivat lisäksi vahvaan alkoholiin tehtyjä, mikä saattoi monelle tarjota hetkellisen helpotuksen tunteen moniinkin vaivoihin.
”Sanailu näistä kysymyksistä on joskus kireää. On väitetty kriitikoiden haluavan tuhota koko uskomushoitoalan. Se ei ole totta.”
Uskomushoitojen markkinointiin liittyy myös eriskummallinen taustaoletus: lääketiede ei ottaisikaan käyttöönsä käsillä olevia tavattoman tehokkaita ja haitattomia hoitomuotoja! Se jatkaa tuntemattomasta syystä raskasta puurtamistaan epätäydellisten, joskus haittojakin aiheuttavien hoitojensa parissa.
Sanailu näistä kysymyksistä on joskus kireää. On väitetty kriitikoiden haluavan tuhota koko uskomushoitoalan. Se ei ole totta. Kyllä sillä paikkansa on, sehän tarjoaa hoivaa ja lohtua ilahduttaen maksajaa itsestään paranevien oireiden piinatessa.
Pitää vain ymmärtää, että sen asema vastaa viihteen tai kosmetologian sinänsä myönteistä panosta hyvinvoinnille.
Todella hoitoa vaativissa sairauksissa se ei saisi syrjäyttää lääketieteen menetelmiä.
