Oikean liittimen löytäminen piuhalle voi olla tuskaa – Tästä johtuu, miksei edes USB-C auta

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Voidaanko jutella hetki elämämme kaapeleista? Minä aloitan: Minulla on noin vuoden 2020 iPhone, joka ladataan Lightning-liitännän kautta. Minulla on myös näyttö, kannettava tietokone ja e-kirjojen lukulaite, joissa kaikissa on USB-C-liitäntä, eli se pillerin muotoinen portti.

Autossani puolestaan on vanhempi, suorakulmainen USB-A-liitin, joka on jostain syystä aina jotenkin väärinpäin. Hienossa nettikamerassani on mikro-HDMI-liitäntä, joka ei ole sama asia kuin mini-HDMI tai tavallinen HDMI, ja jos haluan käyttää kameraa tietokoneellani, minun täytyy kytkeä sen kaapeli kahteen ketjutettuun sovittimeen.

Omistan kahdet langattomat kuulokkeet, ja niidenkin kaapelit ovat erilaiset. Jos päivittäisin puhelimeni uusimpaan iPhone-malliin, jossa on USB-C-liitin, pärjäisin hiukan paremmin, mutta entä sitten muut perheenjäseneni ja heidän laitteensa, joissa on erilaisia portteja?

Heille on kai todettava Marie Antoinettea mukaillen, että syökööt kaapelia.

Tämän kaaoksen piti loppua USB-C:n tuoman pelastuksen myötä. Euroopan unioni jopa hyväksyi lain, jonka mukaan kyseisestä liitännästä tulee yleinen latausstandardi tämän vuoden loppuun mennessä. EU:n esittämän vaatimuksen ansiosta Apple, joka on pitkään edellyttänyt käyttäjiltä omien liittimiensä käyttöä, hyppäsi kelkkaan mukaan.

Muutoksen myötä Apple lisäsi hiljattain USB-C-liitännät langattomiin hiiriinsä ja näppäimistöihinsä, joissa käytettiin aiemmin Lightning-liitäntää. (Uskomatonta kyllä, Applen hiiret ladataan edelleen selälleen käännettyinä, kuin kuolleet torakat.)

Moni luulee, että liittimen muoto on ainut asia, jolla on merkitystä kaapelin valinnassa. Toki silläkin on väliä: jos liitin ei sovi porttiin, sillä ei tee mitään. Mutta kaapelin pään kytkeminen sopivaan porttiin on vasta ensimmäinen haaste, jonka jälkeen luvassa on lisää murheita.

Tosiasiassa kasa samannäköisiä kaapeleita, joissa on samankokoisiin ja -muotoisiin reikiin sopivat päät, saattavat kaikki toimia eri tavoin.

Tämä on kaapelihelvettimme toinen kehä: Minun USB-C-liittimeni ei välttämättä ole sama kuin sinun. Ja kaksi vuotta sitten ostamasi USB-C ei välttämättä ole sama kuin se, jonka ostat tänään. Se taas merkitsee sitä, ettei se välttämättä tee sitä, mitä luulet sen tekevän.

Olen valitettavasti tarpeeksi vanha muistamaan, kun USB:n ensimmäinen versio julkistettiin ja tuotiin markkinoille. Sen oli määrä ratkaista ongelma, joka on edelleen ratkaisematta: ”Johtojen, piuhojen ja kaapeleiden sekalainen vyyhti”, kuten The New York Times kuvaili tilannetta vuonna 1998.

Kukin laite vaati omanlaisensa liittimen: sarja-, rinnakkais-, PS/2-, SCSI-, ADB- tai jonkin muun liitännän. USB:n tarkoituksena oli yhtenäistää ja yksinkertaistaa asioita – ja niin se tekikin, ainakin jonkin aikaa.

Sitten se alkoi itse kehittyä: tuli USB 1.1, USB 2.0, USB 3.0, USB4 ja sitten, täysin epäloogisesti, USB4 2.0. Osa näistä johdoista ja niitä vastaavat liitännät näyttivät täysin identtisiltä, mutta niiden tiedonsiirtoon tai virransyöttöön liittyvät ominaisuudet vaihtelivat. En viitsi syventyä tarkemmin siihen, kuinka absurdiksi tilanne pian kehittyi, sillä en halua pitkästyttää lukijaa kyyneliin tai vajota itse epätoivoon.

Annan kuitenkin yhden esimerkin: Thunderbolt-standardi, jota erityisesti Apple käyttää ja josta on ilmestynyt jo viides versio, näyttää täsmälleen samalta kuin USB-C. Mutta jos käyttäjä haluaa hyödyntää sen kaikkia ominaisuuksia, se täytyy kytkeä Thunderbolt-yhteensopivaan porttiin, joka on täsmälleen samannäköinen kuin USB-C-liittimelle tarkoitetut portit.

Uusimmilla Thunderbolt-kaapeleilla voi todennäköisesti ladata Android-puhelimia, mutta vanhemmat mallit eivät välttämättä anna riittävästi virtaa nykypäivän kannettavalle tietokoneelle, saati sitten jollekin tulevalle laitteelle.

Kuten eräs valmistaja selittää: ”Useimpien laitteiden, kuten kannettavien tietokoneiden, lataamisessa Thunderbolt 3 mahdollistaa käytännössä saman latausnopeuden kuin USB-C. Sen sijaan Thunderbolt 4 edellyttää tietokoneen lataamista vähintään yhden portin kautta, kun taas USB-C-lataus on valinnaista.” Eli... mitä tämä edes tarkoittaa? Se tarkoittaa, että Thunderbolt on eräänlainen USB-C, joka ei kuitenkaan ole USB-C.

Epäselvät latausominaisuudet eivät ole vain Thunderboltin erityispiirre. Jos olet joskus kytkenyt aivan tavallisen USB-kaapelin siihen sopivaan USB-laturiin ja todennut, että laitteesi ei lataudu tai että lataus kestää ikuisuuden, syynä voi olla se, että USB:n muotoinen kaapeli ja sitä vastaava USB-pohjainen standardi eivät välttämättä tue laturin tuottaman virran määrää tai latausteho voi olla pienempi kuin mitä laite vaatii.

Nämä tiedot on yleensä painettu laturiin niin pienellä präntillä, ettei kukaan saa niistä selvää – ja vaikka saisikin, tietoja pitäisi osata myös tulkita, kuin mikäkin USB-velho.

Tilannetta hankaloittaa se, että monet valmistajat myyvät nykyään laitteensa ilman laturia. Jotkut, kuten Apple, perustelevat tätä ympäristösyillä. Kustannustietoisemmat valmistajat tekevät näin säästääkseen rahaa ja myös sen vuoksi, että jättämällä laturin pois ne voivat välttää virtapistokkeisiin liittyvät sertifioinnit, jotka vaihtelevat eri puolilla maailmaa.

Ongelmana ei ole se, etteikö yhteisiä standardeja olisi olemassa. Alalla on kehitetty, nimetty ja julkaistu lukuisia standardeja koskien USB:tä ja sen lukuisia sukulaisia. Jotkin näistä standardeista ovat olemassa muiden standardien sisällä.

Esimerkiksi USB 3.2 Gen 1 tunnetaan myös nimellä USB 3.0, vaikka version numero on 3.2. (Mitä? Juuri niin.) Kumpaakin voidaan puolestaan käyttää kaapeleissa, joissa on USB-A-liitin, tai sitten USB-B, USB-Micro B tai miksei myös USB-C. Erilaisia muunnelmia löytyy loputtomasti.

Toivon mukaan tästä helvetistä päästään vielä jonain päivänä eroon. Toivotaan myös, että riittävän standardoinnin, sääntelytoimien ja kuluttajien kysynnän myötä jokin liitäntätyyppi selviytyy tästä kisasta voittajana.

Haave universaalista kaapelista ei kuitenkaan voi koskaan toteutua, sillä kaapelit, kuten koko ihmiskunta, ovat pysyvästi ajan armoilla, joka on standardeista se kaikkein julmin.

Ihmiset käyttävät jatkuvasti viime viikolla ostamiaan laitteita rinnakkain vuosia vanhojen laitteiden kanssa; he käyttävät vanhoja liittimiä vuokra-autoissa tai lentokentän porttialueiden istuimissa; he ostavat uusia laitteita, jotka ovat entistä tehokkaampia ja edellyttävät uusia ja erilaisia (joskin hyvin samannäköisiä) johtoja.

Vaikka Apple varustaisi jokaisen uuden laitteensa USB-C-liittimellä, ja kaikki muutkin valmistajat tekisivät samoin, se ei vielä tarkoita sitä, että piuhat toimisivat toivotulla tavalla myös tulevaisuudessa. Uusien osto on varmasti ennen pitkää taas edessä.

Vuonna 1998 The Times julisti: ”Ottamalla U.S.B:n käyttöön voit varmistaa, että uusissa laitteissasi on sopiva portti liitännöille.”

Olin valmis! Olen edelleen valmis. Mutta valitettavasti portti liitännöille ei vain koskaan ole riittänyt.

©2024 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.