Antiikin olympialaiset olivat suurtapahtuma, jossa juhlamenoilla ja jumalille uhraamisella oli yhtä suuri rooli kuin urheilulla. Huvinpito, juomingit ja muut paheet johtivat siihen, että Rooman kristitty keisari Theodosius I kielsi ”pakanallisen” tapahtuman järjestämisen 393 jaa.

Antiikin kisat oli omistettu ylijumala Zeukselle, jonka temppelissä kilpailijat sekä näiden isät ja valmentajat vannoivat rehdin kilpailun valan. Ensimmäiset kisat käytiin yhdessä päivässä, ja niiden ainoa laji oli juoksu. Myöhemmin kesto oli viisi päivää, joista kahtena urheiltiin. Muu aika kului juhlintaan ja erilaisiin tapahtumiin, kuten trumpetinsoittokisoihin.

Suorakaiteen muotoisen stadionin hiekkaisen juoksuradan pituus oli 192,27 metriä. Viisiottelun lajit olivat kiekon- ja keihäänheitto, pituushyppy sekä juoksu ja paini. Hevosvaljakkoajoissa stadion kierrettiin kaksitoista kertaa, ja usein matka päättyi vaunujen törmäyksiin ja kiilautumiseen yleisön joukkoon. Asejuoksussa juostiin täydessä sotavarustuksessa.

Katsojilla oli kisoissa hikiset oltavat keskikesän auringossa. Olympiaan johtavat kaksi jokea kuivuivat, eikä peseytymispaikkoja ollut. Katsomossa seistiin. Naimisissa olevilla naisilla ei sinne ollut asiaa, sillä alastomien miesurheilijoiden katselu ei ollut soveliasta rouvien silmille.

Virallinen palkinto oli oliiviseppele, mutta kotikaupunki muisti sankariaan avokätisesti rahalla, elinikäisellä eläkkeellä, oliiviöljysammioilla ja jopa pappeudella. Olympialaiset olivat myös merkittävä kirjallisuustapahtuma. Ensimmäisenä historioitsijana ja antropologina pidetty Herodotos debytoi kuulun Historiateoksensa olympialaisissa.

Nykyaikaiset olympialaiset alkoivat vuoden 1896 Ateenan kisoista. Historian juurille palattiin Ateenan kisoissa 2004, joissa kuulantyönnöstä kilpailtiin Olympian lehdossa. Ensi kesäksi suunnitellut Tokion olympialaiset siirtyivät koronatilanteen vuoksi vuodella eteenpäin.

Lähde: National Geographic.