Upeimmat tiet, jotka on pakko ajaa kerran elämässä – Atlantin väylä, Norja

Reilun kahdeksan kilometrin mittainen tieosuus (tie 64) yhdistää Averoyn saaren Norjan mantereeseen kahdeksan maaston muotoja seurailevan matalan sillan sekä lukuisten pienten saarten ja luotojen halki kulkevien kapeiden pengerosuuksien kautta. Kesyttämätön Norjanmeri tuntuu paikoin tulevan autoilijan syliin; niin lähellä vedenrajaa reitti ajoittain kulkee. Pääosin asuttamattoman reitin varrella on lukuisia levähdyspaikkoja ja maisematerasseja. Myös ravintoloita ja muita matkailupalveluja löytyy.

Averoyn ja mantereen välistä yhteyttä alettiin suunnitella jo 1900-luvun alkuvuosina. Alkuun ajatuksena oli rautatieyhteyden rakentaminen, mutta vuosikymmenien saatossa suunnitelmat kypsyivät ja muuttuivat. 1930-luvulla tehtiin periaatepäätös maantieyhteyksien kehittämisestä. Toimeen ryhdyttiin kuitenkin vasta 1983, ja Atlanterhavsvelen avautui liikenteelle kuusi vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1989. Samalla paikallisliikennettä palvellut lauttayhteys Tovikin ja Orjavikin välillä lakkautettiin.

Korkeiden rakennuskustannusten takia tien käyttö oli alkuun maksullista – myös paikallisille – mutta kassa alkoi kilistä odotettua nopeammin. Tieyhtiön velat saatiin maksettua pois vain kymmenessä vuodessa, ja tietullit poistettiin tältä maakuntatien numero 64 uudelta osuudelta 1999. Luonnollisesti kassavirtaan oli vaikuttanut reitin suuri suosio turistikohteena. Nykyään Atlanterhavsvelen on yksi Norjan 18:sta kansallisesta turistireitistä.

Harvalle Norjassa automatkailleellekaan tämä harvinaisen vaikuttava siltareitti on tuttu – sijaitseehan se syrjässä muista turistikohteista ja isoista Oslon tai Bergenin kaltaisista kaupungeista. Lähin isompi kaupunki on Trondheim, josta on Kristiansundiin noin kahdensadan kilometrin matka. Kristiansundista taas pääsee ajamaan tunnelia pitkin Averoyn saarelle ja 321 asukkaan (väkiluku vuonna 2023) Kårvågiin, josta suojaamattoman avomeren reunalla kulkeva reitti alkaa.

Vaikka matka mantereen puolelle Vevangiin on lyhyt (8,3 km), ajamiseen kannattaa tietenkin varata aikaa – nautiskelemaanhan tänne on tultu. Tien tunnetuin osa on 260 metriä pitkä Storseisundetin kaarisilta (kts. kuva sisällysaukeama s. 4), joka kohoaa jyrkästi ja kaartuu niin dramaattisesti, että sitä lähestyttäessä näyttää kuin tie putoaisi mereen. Tätä hienoa näkymää tuskin yksikään autoileva turisti ohittaa pysähtymättä valokuvaamaan.

Atlantin valtatie on tuttu lukuisista mainoskuvauksista: ainakin kymmenen autovalmistajaa on esitellyt uusia mallejaan näissä karuissa luonnonoloissa.

Tavallisille turisteille suositelluin ja myös suosituin vierailuaika on toukokuusta syyskuuhun. Toisaalta moni haluaa ajaa Atlantin väylän hieman myöhemmin syksyllä kokeakseen myrskyn voiman. Sanomattakin on selvää, että tällaisissa oloissa autoilijalta vaaditaan myös harkintaa.