Image

Untuvikko vai broileri? | Eva Biaudet

Untuvikko vai broileri? | Eva Biaudet

Suvaitsevainen, sivistynyt, liberaali, rento, pitkä… Puolikas perusturvaministeri Eva Biaudet on miltei sietämättömän täydellinen. Hän on kyynisten politiikan pelurien ympäröimä idealisti, joka on onnellisin lastensa kanssa. Hän on viehättävä ja vilpitön.
Teksti Walter de Camp
Kuvat Marica Rosengård
Mainos

Walter de Camp saa Evan paljastamaan pimetä puolensa keskellä kevätpäivää etelähelsinkiläisessä ravintolassa. Eva kertoo, onko hän tehnyt päiväsaikaan rehellistä työtä ja kuinka paljon hän syö suklaata päivittäin. Opintonssa kesken jättänyt oikeustieteilijä tunnustaa, miksi hän pelkää eniten tyhmäksi paljastumista.

Täällä Ravintola Maxillissa, Eva, meidän täytyy varoa jokaista liikettämme, sillä tämä on bättre folkin paikka. Pienikin käytösvirhe, ja olemme mennyttä.

”Voi kuule, minä olen täällä niin usein, että jos tuo pitäisi paikkansa, olisin jo mennyttä.”

Minä olen usein aprikoinut, että minkä tähden teitä poliitikkoja näkee niin harvoin missään normaaleissa paikoissa kuten elokuvateatterissa tai ravintoloissa. Oikeastaan ainoa poliitikko, jota yleensä näkee on Ben Zyskowicz.

”Minä käyn aika paljon ulkona, varsinkin näin keväisin. Käyn täällä ja Michelissä ja Newsissä. Eduskunnassa sanotaan, että mieskansanedustajat maaseudulla käyvät usein Vanhassa Maestrossa.”

Minua on evästetty tähän haastatteluun niin hirveästi, että minulle on jopa kirjoitettu näihin papereihin, miten sinun nimesi lausutaan, ikään kuin en osaisi lausua ranskaa. Osaan kyllä, mutta sitä en tiedä, mistä nimesi on peräisin.

”Sveitsistä, siis Ranskan Sveitsistä. Isoisän isän perhe tuli Sveitsistä Suomeen joskus 1700-luvulla. Minun äitini on kainuulainen Kajaanista.”

Entä kuka on antanut nimet sinun lapsillesi – Amandalle, Julianille ja Davidille?

Minä ja ex-mieheni.

Te päätitte adoptiossa antaa piut paut sille, että lapsilla oli jo ennestään nimet.

”Tytöt olivat niin pieniä, vasta neljä kuukautta, ettei heillä oikeastaan ollut nimiä. David oli nimeltään Jose Favid ja oikeastaan me vain suomalaistimme hänen nimensä. Hän on nyt David Johannes.”

Voinko nukkua yöni rauhassa seuraavat kaksi vuotta mitä perusturvaani tulee?

”Minun mielestäni voit. Luulen, että perusturvaan ei ole tulossa mitään suuria mullistuksia. Nyt on ehkä pikemminkin aika, jolloin voimme yrittää paikata peruspalvelujamme. Minä olen ollut erityisen kiinnostunut siitä, että mielenterveyspalvelut saataisiin yhtä hyvälle tasolle kuin terveyspalvelut yleensä.”

Niin, muutenhan tämä koko maa muuttuu avo-osastoksi.

”Aivan. Vaikka eihän avo-osasto sinänsä ole huono asia.”

Onko niin, ettei sinun työstäsi olla kovinkaan kiinnostuneita? Yleensä ollaan kiinnostuneita miesten työnteosta ja naisten yksityiselämästä. Jos ajatellaan esimerkiksi Hjallis ja Leena Harkimoa, kukaan ei ole kiinnostunut Hjalliksen avioliitosta mutta kylläkin Leenan avioliitosta. Kun taas kukaan ei ole kiinnostunut Leena Harkimon töistä mutta kyllä kovastikin Hjalliksen töistä.

”Onko naisilla niin paljon mielenkiintoisempi yksityiselämä?”

Luultavasti se johtuu nimenomaan siitä!

”En tiedä, mutta tämä on tietenkin totta. Toivon, että ministerin työ toisi tähän jotain muutosta.”

En todellakaan usko.

”Okei. Ei sitten. Olen joka tapauksessa pyrkinyt tällaisissa hömppähaastatteluissa tuomaan aina esille joitakin asioita, jotka ovat poliittisesti tärkeitä. Yleensä se on jotenkin onnistunut.”

Kerroit Ilta-Sanomien jutussa, että olet siirtynyt mikroruuan laittamisesta oikean ruuan laittamiseen. Olisin heti halunnut tietää mitä oikeaa ruokaa sinä laitat.

”Minkä tähden olisit sen halunnut tietää?”

En tiedä. Se vain tuntui mielenkiintoiselta.

”Nii-in. Kaikennäköistä.”

Vastaahan nyt hyvin lyhyesti, mitä mieltä olet sellaisista asioista kuten uudesta ydinvoimalasta.

”Vastustan.”

Homoliitoista?

”Pitäisi sallia.”

Niin, jos homot haluavat päästä samanlaiseen kurimukseen missä heterot jo ovat, niin mitä syytä sitä on estää.

”Sinä olet väärässä tässä asiassa. He voivat saada kurimuksen jo nyt, mutta eivät hyviä puolia. Kurimusta voi jakaa, mutta heillä ei ole turvallisuudentunnetta. Toinen kuolee, on ollut kaksikymmentävuotinen liitto, saat vain sen mikä oli kirjattu sinun nimiisi ja kaiken muun sitten jotkut muut perivät.”

Entäs sitten Nato-jäsenyys?

”Ei ole ajankohtaista.”

Oletko muuten kertonut lapsillesi, mistä syystä Kosovossa soditaan?

”En ole osannut kertoa syytä, se on hirveän vaikeata. Se askarruttaa lapsiani. Olen kertonut, että siellä on ihmisiä, jotka katsovat että muut eivät ole samanarvoisia kuin he.”

Tiedätkö sinä itsekään, miksi siellä soditaan?

”Ei, en tiedä. Se on tietenkin saatava loppumaan, se on ihan järkyttävää.”

Entä mitä mieltä olet spontaanista seksistä kaupungin puistoalueella?

”Täytyy sanoa että minä… Mieluiten väitän henkilökohtaisesti…”

Ei tässä ole kysymys sinun spontaanista puistoseksistäsi! Vaan voidaanko sitä sallia ylimalkaan?

”Jos joku harrastaisi seksiä keskellä Espan puistoa, toivoisin kyllä että poliisi kävisi sanomassa että menkää jonnekin muualle.”

Mitä mieltä olet kaljan litkimisestä Cafe Kafkan rappusilla?

”Minusta ei ole kivaa, kun kadulla juopoteIlaan. Kun on festivaaleja, on kummallista kun se menee aivan yli laidan.”

Eräs nainen kertoi minulle istuneensa baarissa pöydässä, jossa kaksi miestä puhui ruotsin kielellä autoista ja veneistä. Nainen ei lopulta enää kestänyt vaan sanoi: ”Hur kan ni tala bara om båtar och bilar, när ni har en kvinna i bordet!” Tämä ei tehnyt miehiin minkäänlaista vaikutusta. Eikö tämä vastaa meidän suomenkielisten ennakkoluuloja suomenruotsalaisista miehistä? He ovat kiinnostuneita vain muskeliveneistään.

”Minun mielestäni kaikki miehet ovat kiinnostuneita veneistä ja autoista. Minä en ole huomannut mainittavaa eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä, täytyy myöntää. Ehkä kokemukseni on liian suppea.”

Millainen sitten on stereotyyppinen suomenruotsalainen mies?

”Minun mielestäni sellaista ei ole. Alueellisesti on hyvin suuria eroja. Eivät suomenruotsalaiset miehet ole samanlaisia saaristossa ja Pohjanmaalla ja Helsingissä. Ehkä he ovat vähän avonaisempia kuin suomenkieliset miehet. Ainakin tilastollisesti suomenruotsalaiset miehet ja naiset ovat vähemmän sairaita…”

Onko olemassa sellaisia vivahteita, joita sinä et pysty ilmaisemaan suomen kielellä.

”On, paljon. Silloin kun mennään sellaiselle alueelle ammattikieltä, jota en tunne, se on paljon hankalampaa. Käytän yksinkertaisempaa kieltä. Ehkä on hyvä, ettei voi hienostella, mutta välillä voi antaa kuvan, ettei oikein tunne asioita. Tunnekieleni on selvästi suomi. Se on hyvin kaunis kieli. Luen mielellään suomenkielistä kirjallisuutta, ja olen laulanut lapsilleni suomenkielisiä tuutulauluja.”

Mitä koira sanoo ruotsiksi?

”Våf.”

Entä aasi?

”I-ha-ha.”

Siis ruotsalaiset aasit puhuvat samalla tavalla kuin suomalaiset aasit.

”Joo, mutta ruotsiksi aasin puhe kirjoitetaan yhdellä aalla – ”ha” – vaikka se lausutaan pitkäksi ”haa”, niin kuin suomenkielessä.”

Tarjoiletko sinä kotona 6- ja 7-vuotiaille lapsilIesi illallisella viiniä?

”No ei, mutta kyllä me skoolaamme. Mutta se ei liity siihen, että lapsia yritetään kasvattaa tavoille, vaan lapset ovat aika paljon mukana juhlissa, rapuillallisilla esimerkiksi. Lapsista on mukavaa skoolata sekä laulaa snapsilauluja.”

Usko tai älä, olin juuri aikeissa kysyä, mikä on suosikkisi snapsilaulujen joukossa.

”Minä olen itse asiassa hirveän huono, osaan laulaa vain silloin kun joku muu laulaa. Minä osaan Helan går, ja siinä se on.” 

Onko sinusta loukkaavaa kun valtaväestö puhuu bättre folkista?

”Minun mielestäni se on hirveän ärsyttävää. Minähän koen ennakkoluuloja kahdelta suunnalta. Koulussa minua loukkasi erittäin paljon, jos joku kertoi vitsejä suomenkielisistä. Se oli osa minua. Siinä mielessä minulla on kaksoisidentiteetti. Minulla on suomenkielinen minä. Se on äitini minä, ja sitten isäni on minussa.”

Sinun poliittista uraasi on luonnehdittu rakettimaiseksi.

”Ex-anoppini sanoi, että ’sinähän olet tehnyt tätä työtä 16-vuotiaasta alkaen’.”

Sinähän et ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä.

”Tavallaan joo, ja sitten kuitenkin olen. Olen opiskeluaikaan ollut kaupan myyjänä monta kesää, myynyt kultaa ja Marimekon t-paitoja, ihan niin kuin tavallinen opiskelija.”

Onko sinulla nyt ministerinä ja äitinä jatkuvasti huono omatunto?

”Minulla on aina huono omatunto. Se ehkä kuuluu perusluonteeseeni. Toisaalta tiedän että tämä on kaksi vuotta, ja se tuntuu helpottavalta.”

Kaksi vuotta on lapsille ikuisuus.

”Niin on, ja minä olen päättänyt olla myös äiti, mutta en tiedä onnistuuko se. Katsotaan onko se mahdollista vai olenko vain naiivi.”

Paljonko sinä syöt suklaata viikossa?

”Se vaihtelee. Hyvin usein syön lohdutukseksi, ja silloin menee iso Fazerin sininen hyvin nopeasti. Pääsiäisenä söin paljon Mignon-munia, illalla myöhään, kun lapset olivat menneet nukkumaan. Vein heidän jäljelle jääneet Mignon-munansa ja söin ne. Tarvitsen joka päivä ainakin vähän suklaata.´”

Ehdotan joka tapauksessa viidensadan markan vetoa, että sitten kun ministerikautesi päättyy, sinun vyötärönympärysmittasi on isompi kuin tehtävän vastaanottaessasi.

”Voi kauheata! Eikö ole inhottavaa! En minä halua lyödä sellaista vetoa. Niin voisi käydä vaikka en olisi ministerikään. Eikö se ole ihan normaali kehitys, kun vanhenee?”

Ei nyt kahdessa vuodessa.

”Viisi senttiä. Olen ihan varmasti lihonut viime vuoden aikana vielä enemmän. Mutta se taas johtui siitä, että laihduin vielä enemmän edellisen vuoden aikana.”

En minä ainakaan näe mitään suklaan vaikutusta. Ensivaikutelmani oli, että sinä olet hirveän pitkä.

”Niin olenkin.”

Kuinka pitkä sinä olet?

”176.”

Vau, onko se mitenkään auttanut poliittista uraasi?

”En minä tiedä millä tavalla se olisi voinut vaikuttaa. Luuletko sinä että se vaikuttaisi?”

Kyllä minä voisin kuvitella. Sinä olet päätä pidempi kaikkia naiskilpailijoitasi. Ja ehkä miehet ottavat vakavammin pitkän naisen!

”Hmm. Portugalin terveysministeri oli alle 150-senttinen mininainen. Minkä tähden sitten miehet politiikassa ovat pieniä?”

Miehet pieniä?

”Niin, eivätkö ne ole?”

Hmm. Totta, Ben Zyskowicz.

”Pekkarinen, Enestam. No, Lipponen on tietysti hirveän iso.”

Muuten jos Enestamista puhutaan, niin oletko sitä mieltä vai etkö ole, että hänen pitäisi värjätä se harmaa täplä viiksistään?

”Hän saa kyllä ihan itse päättää. Se on hänen!”

Olet varmasti miettinyt tätä kysymystä.

”Se on ehkä erilainen kuvissa kuin oikeassa elämässä. Minulle hän on Kekku.”

Onko muuten pääministeri Lipponen sitten kun hänet tuntee lähemmin “ihan kiva ihminen”?

”On, ihan kiva.”

Sehän on sympaattista. Me tavalliset ihmiset emme koskaan pääse tuntemaan häntä lähemmin.

”Kiva ei välttämättä ole se sana, mutta hän on mukava.”

Uskomatonta.

”Mutta hänhän on temperamenttinen. Hän voi suuttua ihan ihmeellisistä asioista.”

Se oli uskomaton esimerkiksi se Pekkarisen tukka-asia.

”Minua aina hämmästyttää kun hän heittää tällaisia aika härskejä hommia. Mutta sitten hän voi jälkeenpäin sanoa, että hän ei tarkoittanut sitä.”

Tuo on kyllä uskomatonta. Mitä sinä itse teet, jos olet käyttäytynyt huonosti?

”Minulle tulee hirveän huono omatunto ja yritän pyytää anteeksi, jos on vain mahdollista.”

Pitäisikö kansalaisten nyt riemuita, kun eduskunnassa on entistä enemmän vähän yli kolmekymppisiä naisia?

”Pitäisi kyllä.”

Aiotko pitää oman elämäntilanteesi jatkossa nykyisenlaisena eli aiotko olla vielä pitkäänkin sinkku vai aiotko tehdä sille asialle jotain ja onko sinulla mahdollisuutta tehdä sille mitään kaikkien kiireiden keskellä?

”Siis metsästää miestä?”

Niin.

”Hah-hah! Emmä tiedä, eihän sitä koskaan voi tietää. Meillähän on monta ministeriä mennyt naimisiin ministeriaikanaan. Olenkin vähän ihmetellyt, että missä välissä ne ovat ehtineet. Minulla ei ole suunnitelmia suuntaan eikä toiseen, ja minusta nämä ovat sellaisia asioita, joita ei voi suunnitella.”

Kyllä siinä mielessä voi suunnitella, että ryhtyy orientoitumaan. Valmistelemaan itseään sitä suurta hetkeä varten, jolloin kohtaa toisen ihmisen.

”Minä olen ehkä vasta orientoimassa itseäni tähän elämään. Olen ollut suhteellisen kauan avioliitossa ja suhteellisen vähän aikaa ei-avioliitossa.”

Ei poliitikonkaan liene mahdotonta löytää rakkautta. Löysihän Sauli Niinistökin aika nopeasti.

”Niin, sitä kuulee aika ihmeellisiä stooreja missä ihmiset ovat tavanneet.”

Milloin sinä olet onnellinen? Vai oletko onnellinen aina?

”En. Olen hyvin onnellinen – hyvin onneton -tyyppi. Olen aika harvoin keskellä. Olen hirveän onnellinen silloin kun olen lasteni kanssa. Se on sellaista hyperonnellisuutta.”

Kuka on sankarisi? Onko sellaista koskaan ollut?

”Kyllä nuoruudessa kaikki Martin Luther Kingit ja muut ihmisoikeustaistelijat, ihmiset jotka ovat uskoneet siihen, että täytyy tehdä muiden puolesta hirveästi töitä.”

Laitoitko sinä Martin Luther Kingin kuvia puberteetti-iässä huoneesi seinille?

”Ei, minä olin huono idoleissa. Olin silloin jo hyvin aktiivi nuoriso- ja koulupolitiikassa. Minulla oli vain John Lennonin kuva.”

Huh-huh!

”Minulla oli romanttinen mielikuva, että minusta tulee sissi jossain Kuuban vuoristossa.”

Entäs nyt kun olet aikuinen kypsä nainen, laitatko kotona kylpyhuoneen peiliin aforismeja, jotka sisältävät merkittäviä ajatuksia?

”Minulla on vain jääkaapin ovessa ja työhuoneessa kyllä myöskin, viisauksia.”

Pystytkö muistamaan jonkin viisauden?

Minulla on yksi Einsteinin sanonta, joka menee suunnilleen niin, että ihmiskunta on tällä tiedolla luonut sellaisia ongelmia tähän maailmaan, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan aivan uusia kokemuksia ja tietoja.”

Sinusta on sellainen käsitys, että olet kerta kaikkiaan täydellinen ihminen. Miten suhtaudut siihen?

”Siis mä en tajua tätä, tämä on niin kummallista. Tietenkin sitä yrittää olla myönteinen, jos esiintyy telkkarissa tai lehdissä. Ei sitä nyt heti väläytä kaikkia pimeitä puoliaan.”

No väläytäpä nyt niitä pimeitä puoliasi.

”En tiedä haluanko. Mutta kyllä niitä tietenkin on, ei siitä ole kysymys. Suutun ja raivoan, kun olen hermostunut. Pieni itsekeskeisyys on varmaankin aika yleinen poliitikkovika, kokee että työ on niin tärkeää.”

Nukutko yleensä yösi hyvin? Vai piehtaroitko kauhuvisioissa? Onko sinulla toistuvia painajaisunia?

”On. Ne liittyvät sellaiseen, että paljastuu, että kaikki saavat tietää että onkin ihan tyhmä. On ikään kuin ulkona ja sitten huomaa, ettei olekaan vaatteita päällä.”

Sinä siis pelkäät unissasi, että paljastuisi että oletkin täysi nolla.

”Niin, että yhtäkkiä huomattaisiin miten tavallinen olen, etten olekaan sitä mitä ihmiset ovat luulleet. Sitähän haluaisi olla hirveän hyvä ja haluaisi olla mainio ja erinomainen ja briljantti, ja kuitenkin tietää että on tavallinen. Onhan sellainen pelko.”

Että verhot revitään auki.

”Niin.”

Image 4/1999

Imagen arkistojutut vuoden 2012 presidenttiehdokkaista löydät täältä.

Julkaistu: 28.10.2011