Unto Hämäläinen: Päiväkodeissa on elinvoimaa – "Kiitos ja kunnia varhaiskasvattajille"
Piti hakea yksivuotias tyttö helsinkiläisestä päiväkoti Kalevasta. Arvelin moisesta urakasta selviäväni, vaikka edellisestä päiväkotikäynnistä oli kulunut 30 vuotta. Olin yliarvioinut kykyni, Unto Hämäläinen kirjoittaa.
Kädessäni oli pieni lappu ja siinä nelinumeroinen koodi. Naputtelin numerot ja pääsin ulko-ovesta. Piti hakea yksivuotias tyttö helsinkiläisestä päiväkoti Kalevasta. Arvelin moisesta urakasta selviäväni, vaikka edellisestä päiväkotikäynnistä oli kulunut 30 vuotta.
Olin yliarvioinut kykyni. Tuli virheitä. Kävelin peremmälle talvikengät jalassa. Päiväkodissa kaikki, aikuisetkin, ottavat eteisessä ulkokengät pois.
Opin, ettei kannata rynnätä sisälle paksu takki päällä. Pienen taaperon vaatettaminen ei suju hetkessä, ja pukijalle saattaa tulla hiki.
Palasi mieleen sekin sääntö, ettei lasta haeta päivähoidosta kuin kahvipakettia kaupan hyllyltä. Oli tarpeen varata tovi aikaa kuulumisten vaihtoon henkilökunnan kanssa. Miten päivä oli mennyt? Mitä oli leikitty? Oliko nukuttu päiväunet? Mitä oli syöty? Oliko huomenna erityistä ohjelmaa vai normipäivä?
Suupielistä näkyi, että oli nautittu hiekkaa. Ei auttanut motkottaa, vaan keskittyä siistimiseen.
Haettavan henkilön kasvaessa piti opetella lisää ihmisuhdetaitoja. Leppoisa ja rauhallinen tyttö ei aina ollut hyvällä tuulella. Kukapa olisi. Oli jäänyt jotain hampaankoloon. Mielipaha purkaantui pukemisen tai kotimatkan aikana. Toisinaan hän ei ollut kuljetuskunnossa. Vaatteet olivat kurassa. Suupielistä näkyi, että oli nautittu hiekkaa. Ei auttanut motkottaa, vaan keskittyä siistimiseen.
Iän karttuessa myös tytön oma tahto kasvoi. Haun ajoitus ei aina osunut kohdalleen. Miks sä tulit näin aikaisin? Meillä on leikki just kesken Helmin, Oonan ja Kreetan kanssa. Odota. Miks sä viivyttelit? Helmi, Oona ja Kreetta on haettu jo kauan sitten ja mä jouduin olemaan yksin? Nyyh.
Vuodenajat ja säät vaikuttivat päiväkotien ohjelmaan. Koettiin kylmää ja kuumaa, aurinkoa ja sadetta, pakkasta ja tuulta. Jos ei osannut itse pukeutua tai pukea lasta säähän sopiviin vaatteisiin, sai kärsiä.
Kiitos päiväkodit, perhepäivähoitajat, varhaiskasvattajat, pienten ystävät. Pidätte huolta kansakunnan elinvoimasta.
Havaitsin, että päiväkoti voi olla joskus heittopussi Helsingin päätöksenteossa. Yhtäkkiä ilmoitettiin päiväkodin talon purkamisesta. Tilalle haluttiin rakentaa komea kortteli.
Kukaan ei ollut tullut ajoissa ajatelleeksi, mihin päiväkoti sijoitettaisiin ennen kuin uusi talo valmistuisi. Niinpä muutettiin väistötiloihin. Juuri kun parakki saatiin kuntoon, alkoi korona-aika. Siitäkin selvittiin.
Viisi vuotta meni. Eräänä päivänä Taimi-tyttö tuli kukkamekossa portille vastaan. Asetti kypärän päähänsä, heilautti kättään, otti pyörän telineestä ja ajoi pois. Eskari ja elämä on edessä.
Painoin päiväkodin portin kiinni. Katsoin vielä kerran hiekkakentälle, jota kiertää matala parakkirakennus. Oli karun näköistä. Vaan henkinen puoli oli vahva. Kalevassa on kullakin ikäluokalla oma eläinten mukaan annettu nimensä. Pikkupupusta kasvoi vahva lokki.
Tapailin Peppi Pitkätossun lähtölaulun sanoja: On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy. Missä taivaalla illan tullen ei pohjantähteä näy. Kun nousee purjeet purren, köydet irrotetaan. Tänne ystävä armas surren me jäämme sua kaipailemaan.
Kiitos ja kunnia päiväkoti Kaleva ja sadat muut päiväkodit, perhepäivähoitajat, kaikki varhaiskasvattajat, pienten lasten ystävät. Te pidätte huolta kansakunnan elinvoimasta.
