Apu

Unto Hämäläinen: Miten maailman suurin metsänomistaja tiesi pienen metsäpalstani asiat paremmin kuin minä itse?

Unto Hämäläinen: Miten maailman suurin metsänomistaja tiesi pienen metsäpalstani asiat paremmin kuin minä itse?
– Huomasin olevani alakynnessä. Olin vastannut satoja kertoja erilaisten myyjien soittoihin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun puhelun toisessa päässä oli ostaja, vieläpä hyvin määrätietoinen ostaja, Unto Hämäläinen kirjoittaa kolumnissaan.
Julkaistu: 30.3.2021
Soitto tuli pahaan aikaan. Olin katsomassa televisiodokumentin ensimmäistä versiota, johon oli pyydetty kommentteja. Otin puhelimen käteen ja vastasin tuntemattomaan numeroon.
”Stora Ensosta, päivää”, soittaja esittäytyi ja varmisti parilla tiukalla kysymyksellä, että juuri minulla Helsingissä asuvalla Hämäläisellä on pala metsää Keski-Suomessa. Häkeltyneenä myöntelin.
Soittaja vyörytti tietoa omasta metsästäni. Hänellä täytyi olla ruudulla edessään melkoinen määrä dataa.
Seuraavaksi Stora Enson soittaja ryhtyi jo hieromaan kauppoja. Hänellä tuntui olevan selvä näkemys, mitä minun pitäisi myydä yhtiölle.
Huomasin olevani alakynnessä. Olin vastannut satoja kertoja erilaisten myyjien soittoihin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun puhelun toisessa päässä oli ostaja, vieläpä hyvin määrätietoinen ostaja.
Oli vaikea kääntää äkkiä aivot toiselle taajuudelle. Osasin vain murahdella soittajan asiantunteviin kysymyksiin epämääräisiä vastauksia.
Sain puhelun katkeamaan vanhalla kikalla. Pahoittelin kiireitä ja pyysin soittajaa lähettämään tekstiviestillä yhteystiedot. Hetken päästä ne kilahtivat puhelimeen.
"Soiton jälkeen rupesin ottamaan selvää, mistä nyt oli kysymys. Miksi metsäjätti harrasti näin aktiivista puhelinkauppaa?"
Soiton jälkeen rupesin ottamaan selvää, mistä nyt oli kysymys. Miten maailman suurin metsänomistaja, jonka kanssa en ollut koskaan tehnyt kauppoja, tiesi pienen metsäpalstani asiat paremmin kuin minä itse? Miksi metsäjätti harrasti näin aktiivista puhelinkauppaa?
Metsäalan asiantuntija selosti, että nykyisin on helppo koota julkisista lähteistä tarkkoja tietoja yksityisten metsistä. Se ei ole laitonta, ja sitä tehdään kuulemma paljon.
Maaseudun Tulevaisuuden maaliskuun metsänumerosta sain lisää tietoa puukaupan tilanteesta. Lehden otsikot tykittivät: ”Sahatavarakauppa käy kuumana”, ”Puukauppa käy kuusen vedolla”, ”Sellun hinnat nousseet alkuvuonna jyrkästi” ja ”Elvytysraha kuumentaa sahatavarakauppaa”.
"Ostaja on ammattilainen ja tietää, mitä on ostamassa. Harva metsän myyjä osaa arvioida, mitä on myymässä."
Metsäjätit ostavat tänä talvena puuta vaikka varastoon, koska puunjalostuksen tuotteille on tulossa kova kysyntä maailmanmarkkinoilla. Siksi yhtiöt ostavat aktiivisesti ja seulovat 600 000 metsänomistajan joukkoa, jossa enää ani harva asuu metsänsä vieressä tai edes seuraa aktiivisesti, mitä puukaupassa tapahtuu. Metsäasiat ovat kaupunkielämän arjessa vieraita. Useimmille omistajille metsä taitaa olla enemmän riesa kuin rikkaus.
Kun puhelin sitten kilahtaa ja innokas ostaja ilmoittautuu valmiina kauppoihin, metsänomistajalle tulee houkutus tarttua tarjoukseen.
Kukapa ei osaisi ostaa tai myydä autoa tai asuntoa, mutta metsäkauppa on eri juttu. Ostaja ja myyjä eivät ole samalla viivalla.
Ostaja on ammattilainen ja tietää, mitä on ostamassa. Harva metsän myyjä osaa arvioida, mitä on myymässä.
Metsäkauppa on pitkä prosessi. Kauppa voi syntyä nopeasti, mutta ostaja päättää, milloin puut kaadetaan ja raha liikkuu. Se voi olla vuosien päässä. Kaupasta myyjälle tulee veroja, jotka ovat erilaisia kuin palkansaajan verot. Myyjän on huolehdittava myös kaadetun metsän istutuksesta ja valvottava, että taimet lähtevät kasvamaan.
Kysyin ammattilaiselta neuvoa. Jäi kauppa Stora Enson kanssa tekemättä.
Kommentoi »