Ulla ja Kimmo Helasuon tallilta lähteneen hevosen hinta voi olla jopa 400 000 euroa – Lohjalaisella tilalla siemennetään tulevia huippuratsuja

Loppukesäinen maisema on kuin Englannin maaseudun matkailumainoksesta. Uljaita, vaaleanharmaita ratsuhevostammoja kuljeskelee tummakarvaisten varsojensa kanssa laitumella. Rinteen takana, tammojen tuoksujen ulottumattomissa, komeat oriit katselevat karsinoistaan avautuvista kaari-ikkunoista uteliaina tallipihan touhuja. Mutkittelevalta, metsän reunustamalta kujalta kaikuu kavioiden kopse. Hevosen selästä laskeutuvan ratsastajan saappaat kiiltelevät kilpaa hevosen kylkien kanssa. Jossain taustalla kimmeltää Lohjanjärvi.

Lohjanjärvi ei aivan kuulu englantilaiseen ratsutilamielikuvaan, mutta muutoin ollaan kansainvälisissä puitteissa. Ulla ja Kimmo Helasuon tilalla Lohjan Tölmässä kasvatetaan, ostetaan ja myydään nuoria ratsuhevosia sekä tarjotaan oriiden spermaa tammanomistajille, jotka haluavat teettää itselleen tulevan huippuratsun.

Hevostilan puitteet ovat paitsi perinteisen ratsutilaidyllisen kauniit, myös huippumodernit. On täysimittainen ratsastusmaneesi, hevossolarium, kävelytyskone, rantalaitumet ja laukkasuora. Altakasteleva ratsastuskenttä ei koskaan pölise. Rakentamisessa ei ole säästelty.

– Ihan tavallinen tämä on. Tällaisia hevostallit nykyään ovat, Ulla Helasuo toppuuttelee ylisanoja.

Pariskunta on toki ylpeä pari vuosikymmentä remontoimastaan ja laajentamastaan hevostilasta ja maamme suurimmasta ratsuhevosten oriasemasta, mutta he myös näkevät ympärillään loputtoman työleirin.

Työtä onkin aamusta iltaan, huhtikuusta elokuun loppuun. Vieraita hevosia saapuu hoidettavaksi, varsoja syntyy ja varsomisia vahditaan öisinkin, hevosia kuljetetaan laitumelle, ratsastetaan, kengitetään, kuljetetaan myyntiin, aitauksia korjataan, talleja siivotaan ja heinätöitä tehdään 90 hehtaarin alalta. Kimmo Helasuolle kertyy vähintään 20 000 askelta joka päivä, vaikka hän koettaa kulkea edes kaukaisimmille laitumille askareisiin mönkijällä. Näin siis, jos mukana ei ole riimusta talutettavia hevosia. Hevosia on sesongin mukaan neljä–viisikymmentä.

Fyysisten töiden lisäksi on paperityöt ja asiakassuhteiden hoito. Ulla Helasuon puhelin pärähtää soimaan tuon tuostakin. Tammanomistaja kyselee isäoritietoja, eläinlääkäri ilmoittaa tulostaan, kansainvälinen hevosdiileri kertoo hintatarjouksista.

Kalleimmillaan Helasuon tallilta myyntiin lähtenyt hevonen voi vaihtaa omistaa 400 000 euron hintaan. Jos hinta nousee näin korkeaksi, löytyy ostaja useimmiten Yhdysvalloista, toisinaan ehkä Aasiasta.

– Tämä on silti tappiollista toimintaa, Kimmo Helasuo sanoo.

– Kulut ovat niin kovat, Ulla Helasuo täydentää.

Hevosenpito on sinällään jo kallista. Vaikka Helasoiden tallille tehdäänkin heinät omilta mailta, väkirehu maksaa, samoin eläinlääkärikulut ja kengitys. Hevosilla käy säännöllisesti myös hieroja.

Rahanmeno jatkuu, kun siitoshommansa Lohjalla hoitanut hevonen muuttaa Eurooppaan myytäväksi. Helasuot maksavat suomalaisille, Saksassa tai Hollannissa asuville ammattiratsastajille, jotta nämä treenaavat ja kilpailevat hevosilla kansainvälisillä kouluratsastus- ja estekentillä. Yhden hevosen kustannus on 1500 euroa kuussa.

Helasuon hevosia on ulkomailla parikymmentä. Ylläpitoaikaa voi kertyä vuosia, ennen kuin hevonen myydään. Kauppoja hoitavat Euroopassa operoivat hevoskauppiaat.

Lohjan tiluksilla työskentelee ympärivuotisesti kaksi ratsuttajaa huolehtimassa hevosista ja kouluttamassa niitä. Lisäksi kaksi ukrainalaista työntekijää pitää tallin ja sen ympäristön siistinä. Helasuot ovat vastikään ostaneet myös naapuritilan asuintaloineen. Se toimii ukrainalaisten työntekijöiden ja heidän perheidensä kotina.

Miten tappiollista toimintaa voi sitten edes pyörittää? No siten, että varoja tulee muualta. Helasuot myivät 30-vuotiaan kiinteistöhuoltoyrityksensä, ja kaupan myötä Kimmo Helasuo on keikkunut pääomatuloillaan joka vuosi Suomen suurituloisimpien top 30 -listalla.

– Hyödynnän yrityskaupoista kertynyttä tuloa sijoitustoiminnassa. Osittain tuemme hevostallitoimintaa tällä rahalla, hän sanoo.

Kyllä hevosyritys tuottaakin. Tammalleen Helasoiden oriin spermaa haluava hevosenomistaja maksaa spermasatsista reilut 1 100 euroa. Astuvia oreja oli tällä kaudella kahdeksan.

Hevosten ostajakunta löytyy maailmalta, mutta siittolan asiakkaat koto-Suomesta.

– Pelkästään oriasematoiminta on Suomen kokoisessa maassa kuitenkin tosi vaikea saada kannattavaksi. Piirit ovat niin pienet. Meidän siittola-asiakkaamme ovat kaikki suomalaisia, sillä byrokratia karanteenivaatimuksineen olisi ulkomailta tuleville asiakkaille liian vaikea hoitaa, Ulla Helasuo sanoo.

Elämänmuutos vantaalaisista omakotiasujista hevostilallisiksi Karjalohjalle tapahtui kauan ennen yrityskauppaa. Helasuot hankkivat Lohjan tilan alun perin kesämökiksi jo vuonna 2002. Ulla Helasuo oli silloin vielä vieraalla töissä. Tytär oli pieni ekaluokkalainen.

– Olihan se aikamoinen muutos meille, täysin kaupunkilaisille, tulla tänne maalle huonokuntoiseen taloon. Olimme vielä aika hiljakkoin rakentaneet Vantaalle omakotitalon. Jokin tässä paikassa kuitenkin meitä veti. Vuoden koeasumisen jälkeen päätimme muuttaa, Ulla Helasuo sanoo.

Kimmo Helasuo ajoi vielä useamman vuoden ajan töihin Helsinkiin, senkin jälkeen, kun tilalla alettiin kasvattaa hevosia.

Pari aloitti toisen uran, jätti kaupunkielämän taakseen ja ryhtyi farmihommiin. Tiluksilla on kunnostettu ja laajennettu rakennuksia niin, että on omat tilat siitosoriille, nuorille hevosille ja tammoille varsomiskarsinoineen.

Kiinteistöhuoltoyrittäjänä Kimmo Helasuo osasi kyllä tarttua maatalouskoneiden ohjaimiin, mutta silti oli paljon uutta. Miten heinää viljellään? Miten pellot kunnostetaan? Helasoita auttoi naapurin Jaakko Lassilan tilan pehtoori, jolta on ammennettu viljelysopit.

Kahdestaan pariskunta ei hevostilaa pyöritä. Mukana on aikuiseksi varttunut tytär Mira Helasuo. Sekä isällä että tyttärellä on myös kilparatsastustaustaa, Miralla aivan viime vuosilta.

Ulla Helasuon työasuna on kesämekko ja pikkukengät. Hän ei enää muutamaan vuoteen ole käytännössä koskenut hevosiin eikä ollut mukana niiden hoitamisessa. Hänen työmaansa kulkee mukana puhelimessa. Siittolan laboratoriossakin ollaan toimistovaatteissa.

Hän ei haikaile enää hevosten lähelle, vaikka juuri hän on perheenjäsenistä ensimmäinen hevoskärpäsen pureman saanut.

– Luopuminen ja menetykset ovat tässä niin läsnä, etten oikein kestä sitä enää, hän sanoo.

Luopuminen ei tarkoita vain hevosten myymistä. Kun hevosia on paljon ja ne elävät isoissa laumoissa, väkisinkin välillä joku sairastuu tai loukkaantuu. Hevosesta irti päästäminen ottaa aina lujille.

– Kun meidän hevonen myydään Euroopasta, yhteys katkeaa siihen. Emme kohtaa ostajaa emmekä saa tietää hevosen jatkosta. Myytävillä hevosilla vaihtuu usein nimi ja rekisterinumerokin, kun ne ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin.

Oriaseman käytännön toimista vastaavat isä ja tytär Kimmo ja Mira Helasuo. Oriit eivät astu tammoja luonnonmenetelmällä, vaan tammat keinosiemennetään.

Oriin sperma saadaan talteen, kun se saadaan hyppäämään tammaa imitoivalle hyppypukille. Toimi ei kuulosta kummoiselta, mutta se vaatii oriilta hyvää kuntoa. Tavallisesti ori viettää siitosuraa Helasoilla vain pari vuotta, 3–4-vuotiaana.

Tallin tämän hetken suosituimmalla oriilla Levisonnilla on yli 700 jälkeläistä.

Satoihin tuhansiin Helasoilta myydyn hevosen hinta nousee harvoin, mutta 80 000 euroa on jo tavallinen hinta. Onko kilparatsastus vain äveriäiden ulottuvilla?

Kimmo Helasuo lausahtaa, että auttaahan se kisakentillä, jos on rikas tai ”menee rikkaisiin naimisiin”. Kilpahevoset ovat kalliita.

– Mutta siittola-asiakkaamme eli hevosten kasvattajat ovat ihan tavallista kansaa. Moni ratsastaja haluaa tehdä tulevan kisahevosensa ikään kuin itse. Sillä tavalla voi saada huippuhevosen paljon edullisemmin kuin ostamalla.

Viimeiset kolme talvea Ulla ja Kimmo Helasuo ovat viettäneet omakotitalossaan Espanjan Nerjassa. Siitossesongin jälkeen elokuun puolivälissä Ulla Helosuo on jo lähtökuopissa.

– En yhtään kaipaa Suomen kylmiä talvia. Tallinpito on keväästä syksyyn lisäksi niin työlästä, että mieluusti sitä lähtee etelään.

Talvikausina Mira Helasuo on päävastuussa tallista. Oriaseman toiminta on silloin tauolla, mutta, mutta tekemistä riittää silti. Hevoset on hoidettava joka päivä ja nuoria hevosia koulutettava. Mira Helasuota ei hirvitä nousta raisun siitosoriin satulaan.

– Siitosoreja on liikutettava ympäri vuoden, jotta niiden lihaskunto ja kestävyys pysyvät hyvällä tasolla, Mira Helasuo sanoo,

Kimmo ja Ulla Helasuon puheista kuultaa lämpimänhumoristinen asenne hevosyrittäjäarkeen. Kun heiltä kysyy, miksi jatkatte, he vastaavat, etteivät tiedä. Sävy on sarkastinen, mutta hevosenpidon lopettaminen on aidosti välillä käynyt mielessä.

– Espanjan talven aikana sitä jotenkin aina unohtaa, miten raskasta tämä on. Olemme miettineet, että niin kauan kuin Miralla into säilyy, hommaa jatketaan. Onhan tämä mielenkiintoinen maailma, Kimmo Helasuo päättää.