”Suomen kieli on ainoa avain yhteiskuntaan” – Myanmarilainen Mi Reh kertoo, mikä tekee ulkomaalaisen työllistymisestä Suomessa hankalaa

Myanmarin sisällissodan takia Mi Reh, 40, asui lapsuutensa ja nuoruutensa pakolaisleirillä naapurimaassa, Thaimaassa. Siellä hän sai ruokaa, vaatteita ja opetusta, mutta ei näkymää tulevaisuuteen. Leirillä asuttiin teltassa, pois ei päässyt.

– Sellainen lukitsee ajatukset, Reh kertoo.

Vuonna 2005 leirillä ilmoitettiin, että joidenkin olisi mahdollista päästä YK:n kautta kiintiöpakolaisena kolmanteen maahan. Reh lähetettiin pikkuveljensä kanssa Suomeen. Hän tiesi maasta vain kylmyyden ja jään.

– Mikkelissä näin ensimmäistä kertaa lunta. Samalla olin ensimmäistä kertaa vapaa. Tuntui, että lennän. Sain vapaasti päättää elämästäni.

Ilo päättyi lyhyeen, kun Rehille valkeni suomalaisen työelämän todellisuus. Työtä ei voinut saada ilman koulutusta. Koulutusta taas ei voinut saada osaamatta suomen kieltä.

Reh oli oppinut pakolaisleirillä englantia, mutta kielitaito ja opinnot pakolaisleirillä eivät riittäneet englanninkielisiin koulutusohjelmiin Suomessa.

– Täällä suomen kieli on ainoa avain yhteiskuntaan, Reh sanoo.

Nuori mies opiskeli suomen kielen ja valmistui myöhemmin LVI-asentajaksi. Hän lähetti hakemuksia eri yrityksiin ja kävin koputtelemassa ovia.

Oltuaan puoli vuotta työttömänä Reh totesi, ettei hän voi vain istua kotona. Hän palasi opiskelemaan kiinteistönhoitajaksi ja sai lopulta vuonna 2014 vuorotteluvapaan sijaisen paikan vuokrataloyhtiö Mikalosta. Reh on ollut Mikalolla nyt jo kymmenen vuotta.

– Olen tosi ylpeä meidän työpaikastamme. Jos mitä tahansa osaamista puuttuu, he kouluttavat. Pomo ja työntekijä ovat tasa-arvoisia.

Rehin mielestä ulkomaalaisen työllistyminen on Suomessa pidempi prosessi kuin monessa muussa maassa.

– Se on vaikeaa, mutta mahdollista, jos yrittää. Ja kun itse osoittaa olevansa hyvä työntekijä, seuraavilla ulkomaalaisilla on helpompaa.

Rehin myanmarilainen vaimo työskentelee lähihoitajana. Perhe osti keväällä Mikkelistä omakotitalon.