Kentällä parveilee suuri joukko kansainvälisten medioiden toimittajia, jotka selostavat tapahtumia kameralle ja valokuvaajat metsästävät Ukrainasta tulleita pakolaisia kuviin. Ilmassa soi kymmenien kielien sekamelska.

Autokuskeilla on kyltit kädessä. He ovat tulleet paikalle sovitusti tai omatoimisesti, valmiina viemään pakolaisia omille alueilleen.

Kun busseja kaartaa hiekkakentälle, alkaa kuhina.

– Kyyti Krakovaan! Naiset, lapset ja mummut, tervetuloa, lukee yhdessä kyltissä.

– Onko Saksaan menijöitä? huutelee isokokoinen mies.

Yksille on jo etukäteen järjestynyt majoitus, toiset ajavat johonkin kaupungin hätämajoitukseen.

Njet, njet, huudahtaa äiti ja työntää kaksostyttöjään sivummalle. Hän ripittää tyttöjä, etteivät nämä katsoisi kameraan päin. Olga ei halua itsekään kuviin. Hän on tullut Odessasta.

– Kun kaupunkiamme pommitettiin, päätin lähteä, Olga sanoo.

Toimittaja kaivaa muististaan ruostuneen venäjänsä, sen avulla kommunikoidaan Olgan ja Ivankan kanssa. He ovat musertuneen oloisia.

Ukraina on kieltänyt kaikkia 16–60-vuotiaita miehiä lähtemästä maasta. Lvivistä tullut Ivanka pelkää miehensä puolesta, koska tämä jäi kotikaupunkiin odottamaan kutsua rintamalle.

Kiovasta tullut muusikko Julia odottaa Katerina-vauvansa ja ystäviensa kanssa kyytiä muualle Puolaan.

– Lähdimme pakoon, en voinut enää asua kellarissa pienen lapsen kanssa. Palaamme Kiovaan niin pian kuin voin. Se on minun kaupunkini, sitä ei voi ottaa minulta pois. Olen sanonut miehelleni, että yksi lapsi riittää, mutta kaiken tämän jälkeen haluan, että saamme toisen lapsen.

Aviomies työskentelee armeijassa, mutta Julia peittää pelkonsa hyvin.

Kaikki toivottavat toisilleen onnea matkaan. Vapaaehtoinen tulee tarjoamaan lämmintä soppaa, ja toinen työntää pillimehua ja karkkia lasten kouraan. Julia kiittelee puolalaisten vapaaehtoisten sydämellisyyttä.

Medykan raja-alueelle on jäänyt Ukrainasta tulleita miehiä. He ovat ulkomaisia opiskelijoita ja työntekijöitä lähinnä Afrikan maista ja Aasiasta. Miehet ovat seisseet kolmatta päivää jonossa ja ovat väsyneitä. Vapaaehtoinen puolalainen neuvoo heitä kadun kulmassa.

– Näitä ihmisiä ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti Ukrainan eikä Puolan rajalla, vapaaehtoinen arvelee.

Läheisen Przemyślin kylän rautatieasema on avattu hätämajoituskeskukseksi, ja sinne myös nämä miehet uskovat pääsevänsä yöksi.

Samana iltana alkaa joukko mustiin pukeutuneita äärioikeistolaisia häiriköidä kaupungilla.

– Przemyśl on vain puolalaisille! Menkää kotiinne! he huutavat ja yrittävät tunkeutua hätämajoitukseen.

Äärioikeistolaisryhmä käy myös saksalaisen avustusjärjestön ulkomaalaisilta näyttävien työntekijöiden kimppuun. Ryhmä levitti sosiaalisessa mediassa väitettä, että Przemyślin alueella olisi tehty rikoksia ja raiskauksia ulkomaisten pakolaisten tultua Ukrainasta.

Puolan poliisi kumosi väitteen ja totesi sen disinformaatioksi. Sen sijaan poliisin mukaan kolme Ukrainasta tullutta intialaista opiskelijaa oli hakattu ja yksi heistä joutunut sairaalaan.

Tapahtumat tuovat mieleen suomalaisten reaktiot vuonna 2015, kun tänne tuli runsaat 30 000 pakolaista vuoden aikana. Samaan aikaan, kun tuhannet suomalaiset auttoivat vapaaehtoisina vastaanottokeskuksissa ja ottivat turvapaikanhakijoita kotimajoitukseen, jotkut heittivät pakolaisia tuovia autoja kivillä ja tekivät iskuja vastaanottokeskuksiin.

Suomalaisten Operaatio Toivon neljä tila-autoa kaartaa iltapäivän auringossa nuorten leirikeskuksen pihaan pienessä Zakościelen kylässä satojen kilometrien päässä rajasta.

– Erinomaista! Olimme juuri pakkaamassa autoa, joka lähtee viemään tavaraa naisten ja lasten hätämajoitukseen Kiovan lähellä, leirikeskuksen työntekijöihin kuuluva Rafal iloitsee.

Operaatio Toivon tuomat tavarat puretaan nopeasti pihalle, ja vaippoja, leluja ja vauvanruokaa siirretään keskuksen autoon. Se starttaa saman tien.

Zakon leirikeskus muuttui muutamassa päivässä pakolaisten vastaanottokeskukseksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

– Ihmiset alkoivat heti tuoda tavaraa keskukseen, Rafal kertoo.

– Täällä on nyt 120 pakolaista, ja lisää on tulossa.

Tavaraa on joka nurkka pullollaan.

– Mikään meille lahjoitettu tavara ei mene hukkaan, sillä meillä on hyvät kontaktit sekä Puolassa että Ukrainassa ja voimme viedä apua sinne, mistä tulee pyyntö. Nyt saamme yhä enemmän pyyntöjä lääkintätarvikkeista ja ruuasta.

Myös espoolaisten perheiden hanke Operaatio Toivo syntyi parissa päivässä.

– Meidän ajatuksemme oli, että toimimme nyt nopeasti, sillä isot avustusjärjestöt lähtevät hitaammin liikkeelle, Sami Pollari selvittää.

Kannattaako suomalaisten jatkossakin lähteä Puolan rajalle omilla autoillaan tuomaan tavaraa ja hakemaan pakolaisia?

– Kaiken pitää olla hyvin organisoitua, Pollari sanoo.

Ensimmäiseksi operaatio etsi yhteistyökumppanin Puolassa ja otti sitten selvää, mitä kaikkea täällä tarvitaan.

– Ihmiset ovat ensin intona auttamassa, sitten asian tilaan totutaan ja passivoidutaan, Rafal toteaa.

– Se on kamalaa, mutta niin usein käy. Siksi pyydämme ihmisiä tekemään lahjoituksia, jotta kukin avun järjestäjä voi ostaa tuotteet, joita kulloinkin tarvitaan.

Suomalaisten autoja puretaan nopeasti, sillä Varsovassa odottaa ryhmä Ukrainan pakolaisia.

– Seitsemäntoista on nyt lähdössä Suomeen meidän kyydillä, Juha Krokbacka ilmoittaa Sami Pollarille.

– Kymmenen mahtuisi vielä.

Kaikille on luvassa majoitus. Krokbacka perheineen ottaa kotimajoitukseen ukrainalaisperheen.

Niiden, jotka harkitsevat pakolaisten hakemista, on syytä varmistaa, että tänne tulevat ihmiset saavat katon päänsä päälle. Toimittajankin puhelin pirisee. Pieni perhe pyrkii Suomeen, se on kuullut kyydistä, mutta ei ehdi Varsovaan kohtaamispaikalle, ja lentokentällä matka katkeaa siihen, ettei kissa pääse koneeseen. Pollari on kuullut, että uusia autoja olisi tulossa viikonvaihteessa hakemaan halukkaita.

EU etenee rivakasti tilapäisten oleskelulupien myöntämiseksi Ukrainan tilanteen takia.

Yhdysvaltain kongressin jäsen Ilhan Omar, Suomen Suldaan Said Ahmeed ja afganistanilaiset Suomessa katsovat, että kaikkia pakolaisia tulisi kohdella samalla tavalla. Pitäisikö afganistanilaisille turvapaikan­hakijoille myös myöntää tilapäinen oleskelulupa sen vuoksi, etteivät he voi palata kotimaahansa?

Suomen Maahanmuuttovirasto eivätkä muutkaan EU-maat ole saaneet valmiiksi arviota Afganistanin turvallisuustilanteesta, vaikka talibanin vallankaappauksesta on yli puoli vuotta.

Puolan rajalla toimivan avustusjärjestön juristin Leila Nazgul Seiitbekin mukaan Puola harkitsee paraikaa, kuinka se voisi se rajoittaa ei-ukrainalaisten tuloa maahan. Hän raportoi, että Puola on jo pidättänyt ei-ukrainalaisia tulijoita rajalla.

Puolalainen ihmisoikeusverkosto Grupa Granica taas muistuttaa, että Puolan metsissä on yhä irakilaisia ja syyrialaisia pakolaisia, joita Puola työntää Valko-Venäjälle.

Puola on myös ilmoittanut, että näiden pakolaisten on turha yrittää Ukrainan kautta Puolaan.

Kreikan ja koko EU-alueen pushback- eli työntöpolitiikka ei ole säästänyt ihmishenkiä viime vuosina, ja raja- aitoja rakennellaan monessa paikassa.

Zakon pakolaiskeskuksen ruokalassa lounastetaan yhdessä Ukrainasta tulleiden kanssa.

Rafal kiittää Operaatio Toivoa ja kuuluttaa, että puolen tunnin kuluttua lähtisi auto Suomeen, jos joku haluaa asettua sinne.

Lähtö vieraaseen maahan on iso asia päätettäväksi puolessa tunnissa.