Tyttärensä itsemurhan jälkeen Katriina Huttunen alkoi kirjoittaa kuolemansurusta – Nyt hän on itse parantumattomasti sairas

Paluu Gotlannista elokuun 2023 puolivälissä. Lennolla Tukholmasta Helsinkiin saan niin kevyen flunssan että menee päivä, pari ennen kuin ymmärrän että se on flunssa. Elokuun toiseksi viimeisenä päivänä geriatrikampaajaserkkuni lyhentää hiuksiani kolmekymmentä senttiä leikatakseen minulle eläkeläiskampauksen sen kunniaksi että jään suunnitellusti vanhuuseläkkeelle syyskuun ensimmäisenä päivänä. Kun illalla seison kylpyhuoneen peilin edessä ihailemassa uusia lyhyitä hiuksiani, soliskuopissani erottuu kaksi isoa mutta kivutonta imusolmuketta, hengitystieinfektion tyypillinen jälkiseuraamus. Mainitsen niistä siskolleni, ja hän kehottaa menemään lääkäriin. Lähetän Maisan kautta kyselyn lähimmälle terveysasemalle. Viestiini ei vastata. Odotan viikonlopun yli ja lähestyn julkista terveydenhuoltoa Omaolon kautta. Pyytävät ottamaan kaulasta valokuvia. Antavat kiireellisen lääkäriajan kahden tunnin päähän. Lääkäri kirjoittaa lähetteen kaulan ultraäänitutkimukseen. Se muuttuu kiireettömäksi, ja ehdin käydä Auschwitzissa ja tulla sieltä elävänä pois ennen kuin kaulastani otetaan lokakuun puolivälin perjantaina ohutneulanäyte. Omalääkäri soittaa heti maanantaina ja määrää tietokonetomografiaan ja verikokeisiin.

Jotain on.

Jotain vakavaa.