”Tämä on selvästi pahempaa aikaa kuin viimeksi, kun olin työtön” – Sarita, Inga ja Tuija kertovat, miten kestävät työttömän arkea
Työttömyys Suomessa lähentelee 260 000 työtöntä työnhakijaa. Ihmiselle itselleen työttömyys tarkoittaa usein masennusta, apatiaa, yksinäisyyttä ja rahahuolia. Mutta täytyyhän elämässä olla muutakin. Kolme työtöntä kertoo, mistä löytyy työttömän henkireikä – se juttu, joka pitää pään pinnalla.
Sarita Kotkavalkama, 48: ”Pidän minä-päiviä ja kuuntelen heavyä”
”Henkireikiäni ovat heavy-musiikki, lukeminen, käsityöt sekä kissat.
Olen ollut työttömänä nyt vuoden ja neljä kuukautta eli olen pitkäaikaistyötön. Sitä ennen olen ollut pätkäduuneissa, lähinnä asiakaspalvelutyössä. Vakituista paikkaa en ole onnistunut löytämään. Minulla jäi koulukiusaamisen tähden koulut kesken, ja lisäksi olen sillä tavoin liikuntarajoitteinen, etten pysty esimerkiksi nousemaan portaita tai olemaan pitkiä aikoja hankalissa asennoissa.
Mutta eihän se nyt työntekoa estä. Olen työttömäksi jäätyäni lähettänyt yhteensä 182 hakemusta, vaikka työnhakuvelvoitteeni on säädetty nollaan. Aina vastaus on sama: kiitos mielenkiinnosta avoinna ollutta tehtävää kohtaan, mutta valitettavasti… Jos mainitsen liikuntarajoitteen, niin vastausta ei tule välttämättä lainkaan. Olen excelöinyt jokaisen lähettämäni hakemuksen, ja paljon näkyy tyhjää vastausten kohdalla. Välillä on jopa lupailtu soittaa takaisin tunnin sisään, mutta mitään ei kuulu.
Heavy on kulkenut elämässäni lapsesta saakka. Yksi ensimmäisistä albumeistani oli Kissin Love Gun. Puoliso soittaa heavyä bändissä, ja omat neuletyöni noudattavat pitkälti samaa teemaa: nytkin kudon mustia sukkia, joihin kirjailen bändilogon.
