Apu

Kari Aihinen: ”Maailmasta on tullut niin herkkä – ei enää uskalla sanoa mitään – se mua ärsyttää”

Kari Aihinen: ”Maailmasta on tullut niin herkkä – ei enää uskalla sanoa mitään – se mua ärsyttää”
Hän opastaa telkkarin ruokaohjelmassa hukassa olevia perheitä ja puhuu turuksi mukavia. Hän on Kari Aihinen, konservatiiviksi tunnustautuva mies, joka tahtoo puhua perheistä, pojistaan, lätkästä ja siitä, kuinka mistään ei saa enää puhua.
Julkaistu: 25.1.2021
Haastattelun olisi pitänyt alkaa kymmenen minuuttia sitten, mutta Kari "Kape" Aihisella, 48, on muuta mietittävää. Hän harppoo pitkin ravintola Versionin aulaa ja käy kiihkeää hands free -puhelua.
Hän selittää ja pölöttää. Välillä vilkaisee vieressä odottavaa toimittajaa kulmiensa alta. Sitten kelloaan. Ja lysähtää puhelun päätteeksi ravintolan sohvalle istumaan. Hän pahoittelee viivästystä, hieroo kasvojaan ja haukottelee.
– Oli pojan kanssa aamusoitto, hän kertoo.
Kari ”Kape” Aihinen on yksi Suomen tunnetuimmista keittiömestareista. Hän on lukuisista reality-sarjoista tuttu tv-kokki, ruokakirjailija ja Helsingissä ja Turussa sijaitsevia huippuravintoloita luotsaava monialayrittäjä.
Kape Aihinen on menestynyt valtavan hyvin valitsemallaan alalla. Hän toimi muun muassa neljäntoista vuoden ajan palkitun fine dining -ravintola Savoyn keittiöpäällikkönä ja nousi Suomen kokkimaajoukkueen kapteeniksi.
Ihmiselle, joka ei lapsena ja nuorena välittänyt lainkaan ruoanlaittamisesta, se on aika paljon.
Aihinen on tunnettu tv-kasvo. Hän ei silti koe itseään julkkikseksi. – Voin perseillä Ruisrockissa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Olen edelleen Kape Aihinen, pölöpää Turusta. Jos se ei kelpaa, niin voit lähteä menemään.

Kokkipojista kasvoi nuorisoidoleita

Lukion jälkeen Aihinen kaavaili itselleen fysioterapeutin ja urheiluhierojan uraa. Kun yhteishakukaavakkeen viimeiselle sijalle piti muodon vuoksi merkitä jotain, keksi Aihinen Turun hotelli- ja ravintolakoulun. Se vain sattui tulemaan mieleen.
Vielä 1990-luvun alussa kokin ammattia ei juurikaan arvostettu, eikä vuosikymmenten duunariura keittiön kuumuudessa vaikuttanut nuoresta miehestä kaikkein hohdokkaimmalta vaihtoehdolta.
Vuosituhannen vaihteessa kaikki muuttui. Maailmaa ravisteli ruoanlaittobuumi, jonka myötä Jamie Oliverin kaltaisista nuorista ja persoonallisista kokkipojista kasvoi rocktähtien kaltaisia seksikkäitä nuorisoidoleita.
Ilmiö rantautui myös Suomeen. MTV3-kanavan Kokkisota teki Jyrki Sukulasta, Harri Syrjäsestä ja Hans Välimäestä maan suosituimpia ruutukasvoja ja ensimmäisiä todellisia kotimaisia julkkiskokkeja. Televisio muutti heidän elämänsä. Niin se on tehnyt myös Kape Aihiselle.
– En ole mielestäni missään erityisen taitava. Mutta jos mulle sanotaan, että tee Suomen paras risotto, niin kyllä minä teen. Tiedän voittavani sen matsin, Kape sanoo.
Ilmaiseksi menestys ei ole tullut. Vielä 2000-luvun alussa Aihinen muistelee pukeneensa kokin univormunsa päälle aamuseitsemältä ja riisuneensa virkapukunsa yhdeltä yöllä. Näin hän teki kuusi kertaa viikossa, 11 kuukautta vuodessa.
Aihinen sanoo, ettei hän enää sellaista ruljanssia jaksaisi. Vaikka ei yksityisyrittäjän arki kivutonta ole. Arki pyörii yhä pitkälti työn ympärillä. Elämästä puuttuu tasapaino.
Lokakuussa Aihinen tunnusti Yökylässä, Maria Veitola -ohjelmassa, ettei sellaista huippukeittiömestaria olekaan, jolla olisi hyvä olla.
Varmasti menestys tuntuu silti hyvältä? Mutta ei Aihinen itseään menestyjäksi osaa mieltää. Ei edes lahjakkaaksi. Hyveekseen hän laskee periksiantamattomuuden.
– En ole mielestäni missään erityisen taitava. Mutta jos mulle sanotaan, että tee Suomen paras risotto, niin kyllä minä teen. Tiedän voittavani sen matsin. Se on sitä urheilijan kunnianhimoa, Aihinen sanoo lätkämenneisyyteensä viitaten.
– Tämä on kuitenkin aika simppeliä hommaa. Pilkotaan vähän selleriä ja laitetaan pannulle voinokareen kanssa paistumaan. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole. Mutta pitää olla helvetin kova tyyppi tekemään duunia. Mitään ei saa anteeksi. Kaikki pitää ansaita. Parhaille käy hyvin. Puurohousut saa lähteä.
– Siellä oli pelkästään sellaisia… erikoisnuoria, en nyt tiedä mikä on se oikea sana… ettei nyt taas joku suutu... Olin siellä kolme päivää. Jumalauta se oli avaavaa, tunteellista ja sympaattista, Kape kertoo.

Ärräpäitä ja suoraa puhetta

Kape on suoran toiminnan mies. Hän kiroilee jatkuvalla syötöllä ja sanoo asiat niin kuin näkee. Poliittinen korrektius ei kuulu työkalupakkiin, eikä hän koe olevansa luonteeltaan analysoija.
Hän sanoo kyllä kunnioittavansa ihan jokaista ilman turhaa hyssyttelyäkin. Eikä hän halua ketään tahallaan loukata, joskus vain käyttäytymissäännöt menevät häneltä yli hilseen. Tunteellinen ihminen minäkin pohjimmiltaan olen, Aihinen vakuuttaa.
– Ihan parhaita Kaappaus keittiössä -jaksoja kuvattiin Ihme ja kumma -kahvilassa. Siellä oli pelkästään sellaisia… erikoisnuoria, en nyt tiedä mikä on se oikea sana… ettei nyt taas joku suutu... Olin siellä kolme päivää. Jumalauta se oli avaavaa, tunteellista ja sympaattista.
"On nämä kaikki saatanan metoo-hommat ja mies-nais-keskustelut. Maailmasta on tullut niin herkkä ja varovainen. Ei enää uskalla sanoa mitään."
Kapelle tutuilla jääkiekkokentillä ja ravintoloiden keittiöissä suoraviivainen lähestymistapa on toiminut hyvin. Molemmat ovat perinteisesti olleet maskuliinisuuden ja ronskin huumorin areenoita, joissa hienohelmoille ei ole ollut sijaa. Maailma kuitenkin muuttuu, sen on saanut Aihinenkin huomata.
– Tänä päivänä esimerkiksi meidän Roster-ravintolassa sekä ravintola- että keittiöpäälliköt ovat mimmejä ja keittiön vahvuus on kuusi mimmiä ja yks kundi.
Hän kertoo, että aikaisemmin keittiössä lentelivät kesäkurpitsa- ja porkkanavertaukset. Enää sellainen ei sovi.
– On nämä kaikki saatanan metoo-hommat ja mies-nais-keskustelut. Liikennemerkitkin on muuttuneet. Sukupuolesta jos menet jotain sanomaan, niin joku aina loukkaantuu. Maailmasta on tullut niin herkkä ja varovainen. Ei enää uskalla sanoa mitään. Se mua ärsyttää, Aihinen tuhahtaa.
– En mä tavoistani luovu. Mulla on suht päräyttävä itsetunto ja sanon jatkossakin mitä haluan. Olen rehellinen ihminen itselleni. Joillekin se maistuu, joillekin ei.

Aihinen ei kadu kohukommenttiaan

Suorapuheinen tyyli on kerännyt kiitosta, mutta on Aihinen saanut sanomisistaan myös näpeilleen. Lokakuussa 2017 Aihinen totesi Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa, että synnyttäminen, äitiysloma ja fysiikan lait estävät naisia etenemästä johtotehtäviin ravintola-alalla. Kommentista nousi kohu. Moni piti Aihisen mielipidettä seksistisenä ja sopimattomana.
Omasta mielestään Aihinen kertoi ainoastaan totuuden. Hän pysyy yhä kannassaan.
– En mä tavoistani luovu. Mulla on suht päräyttävä itsetunto ja sanon jatkossakin mitä haluan. Olen rehellinen ihminen itselleni. Joillekin se maistuu, joillekin ei.
Selkkauksella oli kuitenkin muita ikäviä seurauksia. Aihisen ja hänen vaimonsa parisuhde päättyi viime vuonna 19 vuoden yhteiselon jälkeen.
Aihinen arvelee, että kommenttikohulla oli osansa pariskunnan eroprosessissa. Ei se tietysti ainut syy ollut. Liian paljon duunia. Liian paljon lapsia. Liian vähän parisuhdetta ja rakkautta, Aihinen luettelee.
Lisäksi televisiossa lauotut totuudet aiheuttivat sen, että Aihisen poikia alettiin kiusata koulussa. Se tuntui hänestä erityisen raskaalta.
– Musta voi kirjoittaa ihan mitä vain. Kantti kyllä kestää. Mutta mulla on kotona kaksi leijonanpentua ja minä olen leijonakuningas. Poikien suojeleminen on mulle ykkösjuttu.
Aihinen myöntää, että osaa hänkin olla vaadittaessa ankara esimies, mutta ei johtamistyyli ole koskaan simputtamiseen perustunut.

Uskon autoritaariseen johtamistyyliin

Perheasiat ovat Aihiselle tärkeitä, ja tavallaan niiden vuoksi hän tässä nytkin istuu jututettavana. Kyse on vuonna 2013 alkaneesta Kaappaus keittiössä -sarjasta, joka teki ravintolamaailman koulimasta Aihisesta rakastetun televisiotähden.
Ohjelman idea on simppeli: Aihinen kiertää kodeissa, opastaa uusavuttomia perheenäitejä ja yksinhuoltajaisiä ruoanlaiton saloihin ja kertoo lempeästi keittämisen perusasioista. Kokkauksen ohessa hän kuuntelee ihmisten huolia, leikkii lasten kanssa legoilla ja tarkastaa läksyt. Tsemppaa ja elää perheiden arjessa mukana.
– Se on real life, Aihinen sanoo.
Oman uransa hän on luonut toisenlaisessa todellisuudessa. Huippuravintolan keittiö on armottomaan työhön, kuriin ja järjestelmällisyyteen perustava maailmansa,
jossa asiat ilmoitetaan pyytämisen sijaan käskemällä.
Kauhutarinat alaisiaan kyykyttävistä keittiömestareista eivät ole pelkkiä urbaanilegendoja.
Aihinen myöntää, että osaa hänkin olla vaadittaessa ankara esimies, mutta ei johtamistyyli ole koskaan simputtamiseen perustunut. Ei toisaalta silittelyynkään.
– Itse pidän sellaisesta, että annetaan runtua, perkele.
Uskotko autoritaariseen johtamistyyliin?
– Uskon, Aihinen sanoo.
– Mutta eihän sellaista voi tehdä enää nykyisin.
Kape Aihinen kuvaa lapsuudenkotiaan hierarkkiseksi ja konservatiiviseksi. Isä panosti työntekoon, äiti kotiin ja lapsien hoivaamiseen.

Perinteiset perhearvot ja jääkiekko

Nuoruusvuotensa Aihinen vietti Nousiaisissa, muutaman tuhannen asukkaan varsinaissuomalaissa kunnassa. Asenteensa ja elämänarvonsa hän kertoo perineensä vanhemmiltaan.
Lapsuudenkotiaan hän kuvailee hierarkkiseksi ja konservatiiviseksi. Elämää määrittelivät perinteiset perhearvot. Isä panosti työntekoon, äiti kotiin ja lapsien hoivaamiseen. Molemmilla oli omat ja selkeät roolinsa. Keittiötyöt olivat yksinomaan naisten heiniä.
Myös yrittämistä ja kovaa työntekoa arvostettiin. Isä omisti paikallisen kuljetusliikkeen. Työmoraalin merkitys iskostettiin myös perheen lapsiin. Puberteettia elävälle teinille sellainen ei ollut aina helppoa. Jos isä ilmoitti, että viikonloppuna mennään paneloimaan mökille saunan katto, silloin mentiin. Siinä jäivät orastavat tyttöystäväkuviot toisiksi.
Toinen elämää määritellyt asia oli jääkiekko. Aihinen nousi teini-ikäisenä Turun Palloseuran A-junioreihin. Se nosti pikkukylän pojan itsetunnon huippulukemiin. Hän kuvitteli nousevansa Jari Kurrin vanavedessä NHL:n taalajäille.
– Jos saisin lätkävalmentamisesta kaksisataa tonttua, niin heittäisin kokkitakin välittömästi narikkaan, Aihinen sanoo.
Impivaaran jäähallista tuli hänen toinen kotinsa. Joukkueessa vaikutti Saku Koivun, Marko Kiprusoffin ja Petteri Nummelin kaltaisia tulevaisuuden nimiä. Valmennuksesta vastasivat Jukka Koivu, Hannu Jortikka ja Vladimir Jurzinov.
Aihinen oli mestarien joukossa. Hän oli 17-vuotias ja eli elämänsä parasta aikaa. Kahta vuotta myöhemmin maailma romahti. Aihinen pudotettiin pelaavasta joukkueesta. Hän kuvailee kokemusta elämänsä suurimmaksi pettymykseksi.
Asia kaivelee häntä edelleen. Välillä tuntuu vaikealta seistä aamuisin peilin edessä. Kolmenkymmenen vuoden takaiset surun ja häpeän tunteet pulpahtavat pintaan. Niinä hetkinä katkeruutta ja itsesyytöksiä on vaikea välttää.
Sydämeltään Aihinen on edelleen jääkiekkoilija.
– Jos saisin lätkävalmentamisesta kaksisataa tonttua, niin heittäisin kokkitakin välittömästi narikkaan ja sanoisin bye bye. Sitä mä pohjimmiltani olen, hän sanoo.
Tunteeko Kari Aihinen itseään onnelliseksi? Sitä hän ei oikein osaa sanoa. Hän kertoo edelleen surevansa perheen rikkoutumista. Sitä murhetta on vaikea karistaa olkapäiltä.

Ero lähensi välejä lapsiin

Elämässä on riittänyt turbulenssia. Avioero ja koronavuosi ovat koetelleet.
Silti hän arvelee selviytyvänsä, vaikka sanookin, että ensi vuosi tulee olemaan massiivinen konkurssivuosi ravintola-alalla.
Hän sanoo elävänsä eronjälkeisessä käymistilassa. Elämä hakee vielä suuntaansa. Siihen yhtälöön eivät uudet parisuhteet mahdu. Tärkeintä ovat pojat.
Eron myötä Aihinen kokee tulleensa poikien kanssa läheisemmäksi. Yhdessäoloa edesauttaa sekin, että hän toimii kummankin lätkäjoukkueen valmentajana.
Tunteeko Kari Aihinen itseään onnelliseksi? Sitä hän ei oikein osaa sanoa. Hän kertoo edelleen surevansa perheen rikkoutumista. Sitä murhetta on vaikea karistaa olkapäiltä.
Onnellisuuden hetkiä hän löytää. Kuten iltaisin, kun pojat tulevat sohvalle kainaloon istumaan. Katsotaan yhdessä elokuvaa, vaikkapa Pirates of the Caribbeania.
Monesti pojat nukahtavat isänsä syliin.
Silloin Kari Aihisesta tuntuu hyvältä.
– Se on henkistä hyvinvointia mulle. Se on sitä parasta.

Kari ”Kape” Aihinen

  • Syntyi: 30.5.1972 Turussa.
  • Perhe: Kaksi kouluikäistä poikaa. Erosi vaimostaan Henriikka Aihisesta 2019.
  • Ura: Valmistui ravintolakokiksi 1994. Toimi Savoyn keittiöpäällikkönä 14 vuotta. Omistaa ravintolat Version ja Roster. Esiintynyt tv-sarjoissa Kaappaus keittiössä, Illallinen äidille, Kokkisota ja MasterChef Suomi.
  • Ajankohtaista: MTV3-kanavalla alkavat keväällä Illallinen äidille -sarjan uudet jaksot sekä Master Chef VIP.
22 kommenttia