Kaapit ovat yläreunasta vinoja, jotta niihin ei voi hirttäytyä – Tällainen on Turun uusi psykiatrinen sairaala, joka lupaa mullistaa psykiatrisen hoidon
Uudet hoitomenetelmät, tilat ja innovaatiot tähtäävät potilaiden parempaan kohteluun sekä eristämisen ja sitomisen vähentämiseen.
Pekka Makkonen seisoo Kompassisairaalan aulassa aurinkoisena syysaamuna. Hän hymyilee ja tervehtii innokkaasti, selvästi ylpeänä. Projektipäällikkö Makkonen on johtanut Varsinais-Suomen uuden psykiatrisen sairaalan suunnitteluprosessia. Uudenkarheat tilat Turussa on juuri luovutettu henkilökunnan käyttöön. Potilaat saapuvat lokakuun lopussa.
Kompassisairaalaksi nimetyltä laitokselta odotetaan paljon. Tiedotteissa on puhuttu psykiatrisen hoidon mullistumisesta ja stigman poistamisesta.
Mikä kaikki nyt siis muuttuu? Kysymys pyyhkii hymyn Makkosen naamalta. Hänen otsansa rypistyy hieman, kun hän aloittaa vastauksensa.
– Miten mä nyt osaisin sen sulle kertoa… kun täällä muuttuu kaikki.
Se tosiaan kuulostaa melko radikaalilta. On syytä lähteä pienelle esittelykierrokselle.
Kun astuu sisään Kompassisairaalan pääovesta, näkee aulan lisäksi kaksi huonetta. Ensimmäisessä niistä alkaa pian toimia kahvila, jossa tulee työskentelemään myös mielenterveyskuntoutujia. Toinen huoneista taas on aivan uusi innovaatio: järjestötila. Kun sairaala aloittaa toimintansa, tuossa huoneessa päivystää aamusta iltaan paikallisen mielenterveys- tai päihdejärjestön edustaja. He voivat tarjota potilaille esimerkiksi vertaistukea tai vinkkejä siihen, mistä apua voi löytää sairaalasta poistumisen jälkeen.
Kaikki potilaat eivät kuitenkaan välttämättä saavu taloon etuovesta, Pekka Makkonen huomauttaa. Kun henkilö tuodaan tahdosta riippumattomaan hoitoon (jota aikaisemmin kutsuttiin pakkohoidoksi), hän saapuu välillä vastentahtoisesti, esimerkiksi poliisien saattamana. Kompassisairaalaan kellarikerrokseen on rakennettu tila, johon ambulanssi voi ajaa huomaamattomasti. Sieltä pääsee suoraan hissillä osastolle. Näin potilaat voidaan tuoda sisään ilman että kukaan näkee heitä esimerkiksi sairaalan pihalla tai aulassa.
Tavoitteena on vähentää sitä, miten nöyryyttävältä tahdosta riippumattomaan hoitoon joutuminen saattaa potilaasta tuntua.
Sekä tämä ”takaoven sisäänkäynti” että aulan järjestötila vertaistukipalveluineen ovat kokemusasiantuntijoiden ideoita. Kompassisairaalan suunnitteluun kutsuttiin alusta asti mukaan ihmisiä, jotka ovat itse joskus olleet psykiatrisessa hoidossa tai joilla on kokemusta asiasta omaisen näkökulmasta – toisin sanottuna Varsinais-Suomen jokaisen mielenterveys-, päihdetyön ja omaisjärjestöjen edustajat.
Se on Suomessa melko vallankumouksellinen tapa toimia, Pekka Makkonen huomauttaa.
– Kävin 2000-luvun alussa eräässä psykiatrisessa sairaalassa Suomessa, jossa oli uudistettu tiloja. Kysyin silloin ylilääkäriltä, olivatko käyttäjät mukana suunnitteluprosessissa. Hän ei edes ymmärtänyt, kenestä puhuin.
Silloin Makkonen päätti, että jos hän joskus pääsee vetämään vastaavaa projektia, siinä toimitaan toisin. Koska kukaan ei ymmärrä potilasta yhtä hyvin kuin ihminen, joka on kokenut saman. Siksi Kompassisairaalan suunnittelussa kokemusasiantuntijat olivat mukana suunnittelutyöryhmissä ja laatimassa pohjapiirroksia. Vaikka projektissa on tietysti hyödynnetty insinöörien, arkkitehtien ja lääkärien asiantuntemusta, puhuu Makkonen mielellään potilaiden suunnittelemasta sairaalasta.
”Tänne me ollaan tehty ehkä kuitenkin ne kaikkein radikaaleimmat uudistukset”, Pekka Makkonen sanoo ja kävelee sisään Kompassisairaalan eristyshuoneeseen.
Sitä käytetään esimerkiksi silloin, kun potilas on vaaraksi itselleen tai muille. Perinteiset eristyshuoneet ovat muistuttaneet jossain määrin poliisivankiloita eli putkia. On tämäkin pelkistetty huone aika karu, mutta joitakin uudistuksia on tehty. Seinän sisään on rakennettu moderni vessa. Ikkunoihin on mahdollista laskea napista painamalla oranssit värikalvot, jotka voivat helpottaa esimerkiksi maanisen henkilön oireita.
Ehkä tärkeintä kuitenkin on, että yhdellä huoneen seinistä on suuri ikkuna. Ikkunan edessä huoneen ulkopuolella on tuoli, hoitajaa varten. Tarkoitus on, että eristyksessä potilas on koko ajan vuorovaikutuksessa työntekijän kanssa – joko juttelemalla kaiuttimen kautta tai katsekontaktin avulla. Pelkästään tällä keinolla eristysten määrää on joissakin eurooppalaisissa sairaaloissa onnistuttu lyhentämään huomattavasti. Niin toivotaan tapahtuvan myös Turussa.
– Tämä keksintö on otettu Hollannista. Tavoite on, että eristysten määrä tippuu puoleen siitä, mitä se nykyään on, Makkonen sanoo.
Se olisi suuri muutos, sillä viime vuosina Suomen psykiatrisissa sairaaloissa lepositeiden, eristyshuoneiden ja muiden pakkokeinojen käyttö on tutkimusten mukaan päinvastoin lisääntynyt.
Kompassisairaalassa halutaan vähentää myös lepositeiden käyttöä. Siksi siteet eivät ole osastolla, vaan ne pitää hakea joka kerta erikseen varastosta. Senkin idean Makkonen sai, kun hän kävi tutustumassa uusimpiin psykiatrisiin sairaaloihin ympäri Eurooppaa. Idea on simppeli: kun lepositeet eivät ole helposti käsillä, niiden käyttö vähenee.
– Meidän suuri toive on, että lepositeitä ei tarvittaisi pian enää ollenkaan. Mutta saa nähdä, jos se toteutuu, niin ehkä me sitten saadaan joku Nobelin palkinto, projektipäällikkö sanoo.
Idea on simppeli: kun lepositeet eivät ole helposti käsillä, niiden käyttö vähenee.
Eristyshuoneiden käyttöä on tarkoitus vähentää myös Suomessa aivan uudella konseptilla, vierihoitohuoneella. Siinä potilas voi majoittua omassa, kalustetussa huoneessa, jossa hoitaja on koko ajan paikalla tälle rajatussa tilassa. Ajatus jatkuvasta vuorovaikutuksesta on siis sama kuin uudenlaisessa eristyshuoneessa, mutta vierihoito on hieman kevyempi toimintatapa.
Osastoilla taas on kaksi asiaa, joita monet potilaat ja omaiset ovat toivoneet jo pitkään: kaikille potilaille omat huoneet ja lisäksi huoneissa sellaiset vuodesohvat, joissa omaiset voivat halutessaan yöpyä.
– Me ajatellaan, että tämä on ihan käänteentekevä juttu, että esimerkiksi vanhempi voi viettää yön alaikäisen potilaan huoneessa, Pekka Makkonen huomauttaa.
Se ei ole Suomen psykiatrisissa sairaaloissa aikaisemmin ollut mahdollista.
– Se on toki herättänyt keskustelua esimerkiksi siitä, kuka siivoaa ja mistä omaiset saavat aamiaista, mutta uskon, että nämä kysymykset ovat ratkaistavissa.
Osastoilla on paljon muitakin uudistuksia, esimerkiksi erilaisia aistihuoneita, joissa ahdistusta voidaan hoitaa musiikin, tuoksujen, säädettävien valojen ja erilaisia liikeaistimuksia tarjoavien laitteiden vaikutuksella. Lisäksi potilaille on tarjolla hieno kuntosali, näyttävät ulkoilutilat rakennuksen katolla, kiipeilyseiniä ja vaikka mitä.
– Ja huomasitteko nämä kaapit? Makkonen kysyy.
Niin, potilashuoneiden kaappien ovet ovat yläreunasta vinoja, jotta niihin ei ole mahdollista hirttäytyä. Sillä kuntosalista, kiipeilyseinistä ja aistihuoneista huolimatta tämä ei ole mikään hotelli.
Viime vuosina Suomessa on puhuttu mielenterveyskriisistä. Ihmiset voivat joutua odottamaan hoitoon pääsyä pitkään eikä esimerkiksi osastopaikkoja riitä kaikille niitä tarvitseville. Lisäksi syyskuussa Varhassa alkoivat yt-neuvottelut, jotka koskevat 220 ihmisen työsuhdetta. Siksi Kompassisairaala herättää kaikkine hienoine uudistuksineen hieman ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi vierihoito ja aistihuoneet ovat varmasti hyviä juttuja, mutta vaativat sitä, että henkilökunnan jäsen on aina paikalla, kun niitä käytetään.
Onko se realistista tässä tilanteessa?
Varhan psykiatrian tulosjohtaja Jyrki Heikkilä huokaisee puhelimessa.
– Se on ihan hyvä kysymys. Vierihoitokonsepti on kyllä meille tosi tärkeä juttu, ihan siltä kannalta, että pystytään parantamaan potilaiden inhimillisiä olosuhteita. Kyllä meillä on suunnitelma, miten henkilökunnan riittävyys saadaan varmistettua.
Sen Heikkilä sen sijaan myöntää, että vaikka suunnitelmissa on osoitettu kaikille potilaille oma huone, jo tänä syksynä voidaan joutua sellaiseen tilanteeseen, että potilaita otetaan myös niin sanotuille ylipaikoille. Silloin vuodesohvalla ei nuku omainen vaan toinen potilas.
Yksi syy tähän on se, että kun Kompassisairaala aloittaa toimintansa marraskuussa, Varsinais-Suomen psykiatrisen osastohoidon vuodepaikat vähenevät väliaikaisesti. Käytännössä menetetään kahdeksan vuodepaikkaa, Heikkilä sanoo. Siis siihen asti, kun sairaalan lisäosa valmistuu, mikä suunnitelmien mukaan tapahtuu vuonna 2029.
Kompassisairaala tarjoaa siis entistä parempaa hoitoa, mutta harvemmille ihmisille.
Kun sairaalan toinen osa valmistuu, vuodepaikat saadaan suunnitelman mukaan samalle tasolle kuin mitä ne entisissä tiloissa olivat. Lisäpaikkoja ei ole luvassa.
Tällä hetkellä toisen osan rakennuspäätös on myös viivästynyt, muun muassa hyvinvointialueen aloittamiseen liittyvistä syistä. Päätöksiä on pitänyt käsitellä uudestaan, kun on siirrytty uuteen systeemiin.
– Hankesuunnitelma on periaatteessa jo hyväksytty, mutta siihen tuli muutoksia. Valtiovaranministeriön pitää vielä hyväksyä ne lisäinvestoinnit, Heikkilä kertoo.
Kompassisairaala on herättänyt paljon keskustelua etukäteen myös psykologien ja lääkärien keskuudessa. Potilaiden hoidon lisäksi siellä on järjestetty uudestaan myös työntekijöiden olosuhteet. Uudessa sairaalassa ei ole enää omia huoneita esimerkiksi hoitajille tai lääkäreille. Se on herättänyt närää henkilöstön keskuudessa, ja suunnitelmia vastaan on kerätty Makkosen tietojen mukaan jopa adresseja.
Pekka Makkonen ja Jyrki Heikkilä ovat kuitenkin vakuuttuneita siitä, että uudet toimintatavat tulevat tehostamaan sairaalan toimintaa.
Asian voisi tiivistää kenties niin, että työntekijät ehkä menettävät omat huoneensa, mutta toisaalta potilaat saavat vihdoin sellaiset.
Kuulostaahan se siltä, että ainakin symbolisella tasolla jokin on muuttunut.
