Apu

Turun kauppahalli oli fennomanian vuonna 1896 kuin raikas tuulahdus Pariisista: ”Huoneus näyttää warsin siistiltä ja aistikkaalta ja sisusta tekee hywän waikutuksen”

Turun kauppahalli oli fennomanian vuonna 1896 kuin raikas tuulahdus Pariisista: ”Huoneus näyttää warsin siistiltä ja aistikkaalta ja sisusta tekee hywän waikutuksen”
Kansallisen herätyksen vuosina valmistunut Turun kauppahalli availi ovia länteen – ja se on ainoa, jonka käytävillä on tehty viestijuoksun pohjoismainen ennätys.

Ruotsalaisen teatterin ja ortodoksikirkon liepeillä Turussa on korttelinmittainen, punatiilinen kauppahalli koristeellisine uusrenessanssifasadeineen. Pitkä halli sojottaa Aurajoen suuntaan ulottumatta aivan joelle asti.

Turun halli on moderni sekoitus ruotsin kieltä, vietnamilaista ruokaa ja hollantilaisia suklaanappeja, mutta myös perinteisiä maatalojen ja merten antimia.

Myyntikojujen puuraameissa kerrostuu pitkä pätkä kauppahallin historiaa.

Täällä on kulkenut niin arkkipiispaa, taiteilijoita kuin näyttelijöitä. Alli Paasikivellä oli tapana kätellä myyjät aina alkajaisiksi. Urho Kekkoselle toimitettiin tavaraa Kultarantaan. Mauno Koivisto oli nuorempana jopa juoksupoikana yhdessä hallin vihannesmyymälöistä.

Moni paikka hallissa on vierailun aikaan vielä koronan sulkema, mutta puolipilvisen taivaan vaalea valo siivilöityy kattoikkunoista tunnelmalliseen halliin.

– Toriparkkiremontti ja korona ovat vaikuttaneet keskustan tilanteeseen, on vähän hiljaisempaa, sanoo Jenna Virtanen. Hän on myynyt hallissa Ullan Pakarin leipomuksia kolme vuotta.

Leipomonkin juuret ovat yli sadan vuoden takana, vaikka halliin liike asettui vasta 2000-luvulla. Leipomot ovat Porissa ja Riihimäellä.

Jenna Virtanen myy Porissa ja Riihimäellä tehtyjä Ullan Pakarin leipomuksia.

Fennomanian ajan rakennus

Turun kauppahalli avattiin lokakuussa 1896, puoli vuotta sen jälkeen, kun Ateenassa oli pidetty nykyajan ensimmäiset olympiakisat. Kanadan Klondikesta oli juuri löydetty kultaa, ja Jean Sibeliuksen ainoa ooppera, Neito tornissa, oli tulossa ensi-iltaan.

Suomi eli vahvaa kansallisen herätyksen eli fennomanian aikaa, jonka juuret olivat vahvasti Turun romantiikassa.

Se ei estänyt turkulaisiakin innostumasta pariisilaisista kauppahalliaatteista, joista oli jo saatu kansallista esimakua Helsingissä.

"Altaat owat kutakuinkin suuret, ja pitäisi kalojen niissä wiihtyä, koska wesi niissä alati waihtuen synnyttää heikon wirran. Hauet, ankeriaat, lahnat, säynäät, kampelat y.m. jotka toispnä niihin asetettiin, oliwat wielä eilen illalla warsin wirkeitä."
Turun Sanomat 1905

Kauppahallin oli määrä tuoda järjestystä 1800-luvun lopun kaoottiseen kaupankäyntiin ja puutteelliseen hygieniaan. Pöly, kärpäset ja kiveämättömät torit olivat torikaupan vitsauksia.

Rattaat, joilla hevoset aamuisin kiskoivat torille vihanneksia, saattoivat olla iltapäivällä lantakärryjä. Toreilla vilisi rottia, pikkupojille maksettiin niistä tapporahaa.

Kauppahalli päätettiin sijoittaa kahdelle tontille lähelle Kauppatoria. Helsingin hallin tapaan siitä tuli teräsrakenteinen, tiilinen, suorarunkoinen ja basilikamuotoinen – miksipä ei olisi tullut, kun arkkitehti oli sama Gustaf Nyström kuin Helsingissä.

Ulkomaiseen tapaan Turun kauppahalli rakennettiin kahden kadun väliseen kortteliin.

Turkulainen rakennusmestari A. J. Hindström alkoi koota tarvikkeita: 300 000 tiiltä, yli 42 tonnia rautaosia hallin takorautakaariin ja -pylväisiin, 18 500 neliöjalkaa sementtilaattaa lattioihin. 

Turkuun nousi paksuseinäinen ja lämmitettävä kauppahalli, jossa oli asialliset kellarit jäävarastoineen. Lämmitykseen tarvittava höyry johdettiin höyrykattilasta putkilla myymälöihin. Kaasuvalot vaihtuivat sähköön vasta vuonna 1932. Kerrospinta-alaa tuli 1 900 neliötä.

Hintaa hallille kertyi 235 000 markkaa (1,2 miljoonaa nykyeuroa), mutta eipä siinä ollut suuresti moittimistakaan, kuten Uusi Suometar tuoreeltaan totesi:

Huoneus näyttää warsin siistiltä ja aistikkaalta ja sisusta tekee hywän waikutuksen, sillä on se erittäin waloisa, jota paitsi sirot koristukset wiehättävät katsojan silmää. Hallissa on 122 kauppapaikkaa etupäässä lihan, woin, juuston ja maalaistuotteiden kauppaa varten, sekä 22 myymäpaikkaa kalan ja puutarhatuotteiden myyntiä varten.

Turun kauppahalli on yhdistelmä alkuperäisiä teräskudoksia ja nykyajan väriä ja vitriinejä.

Eläwät, lemuawat, kukkiwat kukat

Aluksi vain kolmannes myyntikojuista saatiin vuokrattua, mutta kun kaupunginvaltuusto keväällä lakkautti ruokatavarakaupan torilla, halliin saatiin elämää. Vuokralaisten joukossa vilahteli kartanoiden omistajiakin – Haartmania, Armfeltia ja Rettigiä – ja kymmenkunta venäläistä.

Kala-altaita päästiin käyttämään vasta kymmenen vuoden kuluttua, kun kaupungin vesijohto saatiin hallille asti. Turun Sanomat tarkisti tilanteen keväällä 1905:

Altaat owat kutakuinkin suuret, ja pitäisi kalojen niissä wiihtyä, koska wesi niissä alati waihtuen synnyttää heikon wirran. Hauet, ankeriaat, lahnat, säynäät, kampelat y.m. jotka toispnä niihin asetettiin, oliwat wielä eilen illalla warsin wirkeitä. Ja melkoista parempi lieneekin niiden oloonsa olla tyytywäisiä täällä kuin saaristolaisten sumpuissa kalarannassa, missä wesi on sawisen likaista ja pahanhajuista.

Asiaton oleskelu, tupakointi ja lemmikkieläimet saavat mieluusti oleskella jossain muualla kuin hallissa. Näinkin sen voi kertoa.

Myyntituotteet oli tarkasti ryhmitelty niin, että eläwät, lemuawat, kukkiwat kukatkin owat kaikki samassa riwissä peräkkäin, kuten Rauman Lehti totesi.

Eläinlääkäri tosin joutui välillä huomauttamaan, että Venäjältä tuotavat ”sianruumiit” oli huolellisesti tutkittava, kun niistä usein oli vain pää ja takapuoli lyöty poikki ja sisälmykset puutteellisesti poistettu, Uusi Suometar raportoi.

Elävät kanat, ankat ja hanhet mekastivat häkkivarastossa hallin pihalla siinä määrin, että naapurit kesällä 1914 tekivät asiasta valituksen kaupungin rahatoimikunnalle.

Heiniään rouskuttelevat hevoset kestettiin paremmin, vaikka nekin isäntiä odottaessaan turauttelivat säädyttömiä hajuja.

"Koko elämä on tavallaan tässä boksissa, mutta tämä on palkitsevaa työtä. Tuntuu hyvältä, kun itse suunnittelemani konvehdit maistuvat ihmisille."
Konvehtikauppias René Wajer

Kahvimummot huolehtivat kauppiaista

Kauppiaan työpäivät olivat pitkiä ja säännöt jämptejä. Tontilta ei saanut poistua eikä käytävän yli huudella. 

Kahvimummot suurine pannuineen helpottivat kauppiaiden tuskaa, kunnes viranomaiset häätivät mummot hallista ja perustettiin kahvitupa, jonne saatiin kaasukeitin.

Asiaa helpotti, että iltapäivätauon aikana lupsakka hallivahti saattoi tanssittaa kauppiaita viulullaan. Vakavamielisemmät veisasivat protestiksi virsiä vähän syrjemmällä.

Ensimmäisen sortokauden keskellä Turun lyseolaisurheilijat juoksivat hallissa ”Skandinavian re-kordin” 4x100 metrin stafettijuoksussa – ja vain siksi, että tamperelaiset olivat juosseet 49.50.

Pieni museo käytävän varressa tarjoaa nostalgisen kurkkauksen kauppahallitoiminnan eiliseen.

Pula-ajan pihvi oli pupua

Ensimmäinen maailmansota toi elintarvikepulan ja halliin riesaksi alaikäisiä kerjäläisiä ja näpistelijöitä.

Salaa toki saatettiin myydä vaikkapa Ruotsista tuotua sokeria tai – myöhemmin kieltolain kunniaksi – heimokansoilta hankittua pirtua.

Kantajia ja juoksupoikia hallilla oli jo 1920-luvulla, kulkupeleinään vesikelkat, käsikärryt ja polkupyörät, varttuneemmilla jopa vossikat tai pirssiautot.

Tuoretta leipää, olkaa hyvä! Saisiko olla vielä jotain muuta?

Jos lihaa talvisaikaan jäi yli, se ripustettiin lihakoukkuihin avattujen kattoikkunoiden alle, josta se seuraavana päivänä otettiin hyväkuntoisena tiskille.

Pulavuosina 1930-luvulla moni kauppias vaivihkaa siirtyi halvemmille toripaikoille. Sotavuosina, kun kaikki meni kortille, vapaasti sai vain metsänriistaa ja kaniinia.

1950-luvulla hallista puuttuivat yhä ajanmukaiset jäähdytys- ja varastotilat, vesijohdot ja pesualtaat. Ensimmäiset jäähdytyskoneilla varustetut kylmämyyntipöydät saatiin 1957.

Salaisuuksien kellari oli ennen vanhaan jäävarastojen ja lämmityshuoneiden kerros.

60-luvun hävitysvimma uhkasi

Turun taudin kultavuosina 1960-luvun puolivälissä purkuintoiset katselivat jo kovin, että moisen ”vanhanaikaisen tiilirotiskon” tilalle pitäisi ehdottomasti rakentaa moderni elintarvikehalli. Siihen oli jo piirustuksetkin olemassa.

Kansanliike nousi barrikadeille, ja purkuaikeet jalostuivat 1970-luvun saneerauksiksi. Myyntipaikkojen määrä puolittui kylmiöiden ja suurempien myymälöiden takia.

Kauppahallin uutta iloista nousua vauhdittamaan ryntäsivät ruotsalaiset fileeturistit. Suomalainen liha oli halvempaa ja autolautat edullisia, kunnes hintasuhteet karkottivat länsivieraat.

Rivejä olivat jo harventaneet kauppiaiden sukupolvenvaihdokset ja yleinen epävarmuus markettien möyhentämässä ilmapiirissä.

Nykyajan halli myy sushia ja vegaanibrunssia

Kauppahallin punatiiliset seinät ja uusrenessanssifasadit ovat 124 vuodessa junttautuneet osaksi Turun kaupunkikuvaa ja mielenmaisemaa. Kauppahalli on noussut ylimpään suojeluluokkaan, purkamisesta ei enää puhettakaan.

Yrityksiä on noin 35. Ravintoloiden menyy ulottuu vegaanibrunssista sushiin ja gourmet-pizzaan. Matkamuistopuodit ja etniset ruokapaikat ovat modernisoineet myymäläkuvaa.

Lihaliikkeen liikevaihdosta puolet saattaa tulla tukkumyynnistä lähialueen ravintoloihin, kouluihin ja päiväkoteihin.

Hollantilainen René Wajer on kolme vuotta valmistanut myymälässään omia suklaaluomuksiaan.

Hollantilainen René Wajer edustaa nykyajan uudenlaista toimenkuvaa. Konvehtiverstaana toimivassa myymälässään hän tuo eurooppalaisia makuja suomalaiseen hallimiljööseen.

– Olen ollut yksitoista vuotta Suomessa ja kolme vuotta kauppahallissa. Koko elämä on tavallaan tässä boksissa, mutta tämä on palkitsevaa työtä. Tuntuu hyvältä, kun itse suunnittelemani konvehdit maistuvat ihmisille, Wajer naurahtaa.

Moderniin 2000-lukulaiseen tapaan hallissa voi aika ajoin kuunnella livemusiikkia, nähdä kaupunginteatterin ennakkomainoksia tai maistella viinejä helmikuun ruoka- ja viinijuhlilla.

Ja yhä laulaa kuoro jouluaattoaamuna – pitkän perinteen mukaisesti – tervehdyksiään hallin asiakkaille.

Lähteitä: Henry Edman & Harri Kalpa: Turun kauppahalli (TS 1981). Petra Gyllenberg: Tuoksuja ja tunnelmia – Kauppahallit Suomessa (2007).

1800-luvun viimeinen kauppahalli on säilyttänyt ryhtinsä.

Turun kauppahalli

  • Rakennettu: rakennustyöt valmistuivat vuonna 1896.
  • Suunnittelija: Gustaf Nyström.
  • Muuta: perinteen mukaan kuoro laulaa jouluaattona esityksensä hallin asiakkaille.
  • Hallin erikoisherkku: hevosmakkarat ja paikallinen hapan ruisleipä.
Julkaistu: 23.7.2020
2 kommenttia