Anna Haverinen raijasi perheensä asumaan Turkuun, eikä edes Espoossa varttunut puoliso halua enää pois – ”Tämä oli taloudellisesti erittäin hyvä diili”

Voitaisiinko muuttaa Turkuun?

Suurin piirtein näin Anna Haverinen avasi keskustelun puolisonsa kanssa vuonna 2017. Hän työskenteli silloin Taiste-teknologiayrityksessä ja matkusti lähes viikoittain Turkuun firman pääkonttorille pääkaupunkiseudulta.

Haverisen perhe asui Vantaan Martinlaaksossa rivitaloasunnossa. Asunnossa ja alueessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta rivitaloon oli tulossa huoltotöitä ja remontteja. Matkat töihin ja keskikaupungille olivat suhteellisen pitkiä, ja asumiseen ja liikkumiseen kului euroja. Perheessä asui myös pieni lapsi, jonka kanssa Haverisen puoliso oli vielä kotona. Kulut laskettiin tarkasti.

Espoossa varttunut puoliso ei vastustellut Haverisen ehdotusta. Ei, vaikka hänellä ei ollut Turkuun mitään siteitä.

Haverinen oli aina pitänyt Turusta. Siellä oli ystäviä ja mikä ehkä ihaninta, meren tuoksu. Haverinen oli aina ajatellut, että jos haistaa kotikaupungissaan meren kotipihallaan, on erityisen onnekas.

Haverisella ja puolisolla oli yksi ehto: pitäisi löytää koti, jonka sijainti olisi todella hyvä ja juuri heidän elämäntyylilleen sopiva. Pitäisi päästä pyöräilemään keskustaan ja nopeasti myös luontoon.

Perhe muutti Turkuun ensin vuokralle rivitaloasuntoon mutta löysi pian omakotitalon Aurajoen varrelta hyvien kulkuyhteyksien ja ulkoilumaastojen ääreltä.

He kotiutuivat. Joulukuussa 2023 Haverinen, 40, kirjoitti LinkedInissä:

Lupasin espoolaiselle puolisolleni, että anna sille vuosi ja palataan takaisin jos et kotiudu. No nyt on kääntynyt niin, että minä olisin jo ehkä valmis palaamaan, mutta puoliso on omien sanojensa mukaan ”loppusijoituskohteessa”.

Turussa ja Tampereella on yllättäen todistettu historiallista muutosta, sanoo Timo Aro.

Aro on Suomen kenties tunnetuin muuttoliike- ja väestötutkija. Tätä nykyä hän työskentelee Turun kaupungin tutkimusjohtajana ja pohtii työkseen Turun vetovoimaan liittyviä asioita.

Hän nostaa esiin, että Turku ja Tampere ovat vuosina 2021 ja 2022 saaneet ensimmäistä kertaa muuttovoittoa Helsingin seudulta sitten vuoden 1990. Vanhempaa tilastoa ei ole käytettävissä.

Vaikka molemmat kaupungit kärsivät edelleen muuttotappiosta Helsingille, ne saavat muuttovoittoa kaikista muista Helsingin seudun kunnista. Niitä ovat Espoo, Vantaa, Kauniainen, Sipoo, Kerava, Tuusula, Järvenpää, Nurmijärvi, Vihti, Kirkkonummi, Hyvinkää, Mäntsälä, Pornainen, Lohja, Siuntio ja Karkkila.

Muutos on Aron sanoin merkittävä, sillä se poikkeaa aiemmasta kehityksestä.

– Arvioisin, että aika paljon tässä taustalla on se, että ei olla enää niin sidottuja fyysisesti työpaikkaan tai työpaikan fyysiseen sijaintiin.

Etä- ja hybridityötä voivat tehdä vain jotkut, yleensä asiantuntijavetoista tai luovaa työtä tekevät ihmiset. Vaikuttaa siltä, että juuri he voivat aiempaa paremmin sovittaa yhteen toisaalta työpaikkaan ja toisaalta asumiseen ja elinympäristöön liittyviä toiveitaan.

Aron analyysi on, että Tampere ja Turku ovat asiantuntijatyötä tekevän ihmisen silmissä koko ajan kiinnostavampia vaihtoehtoja, koska kaupungit ovat kooltaan riittävän isoja ja niistä löytyy kattavasti palveluja, oli kyse sitten kulttuurista, liikunnasta, vapaa-ajasta tai ravintoloista.

Aro on usein puhunut niin sanotusta kasvukolmiosta, joka Suomessa kattaa Helsingin, Tampereen ja Turun. Kolmion sisällä ja sivuilla on paljon alueita, joilla ei tapahdu kauheasti mitään; vain kolmioiden kärjissä kuhisee.

Tällä hetkellä käytettävissä ovat vuoden 2023 tammi-marraskuun ennakkotiedot, ja 11 kuukaudessa on menty jo heittämällä vuoden 2022 ennätystason ohi, Aro sanoo.

– Turun, Tampereen ja Helsingin seutujen väestönlisäys tulee olemaan vuonna 2023 suurempi kuin kertaakaan vuoden 1972 jälkeen, Aro sanoo.

Suurin selittäjä on Aron mukaan työ- ja koulutusperusteinen maahanmuutto, joka on edelleen kasvanut vuonna 2023. Lisäksi viime maaliskuusta lukien kansainvälistä suojelua saaneilla ukrainalaisilla maahanmuuttajilla on ollut mahdollista valita kotikuntansa Suomessa, mikä nostaa pienen piikin väestönkasvuun.

Aro huomauttaa, että niin Turussa kuin Tampereella kuolee jo enemmän ihmisiä kuin syntyy.

– Kaikki väestönkasvu perustuu vain ja ainoastaan muuttoliikkeeseen toisin kuin aikaisemmin, hän sanoo.

Anna Haverinen ei ole Turun-paluumuuttaja. Sen sijaan hän on asunut useassa paikassa ympäri Suomea ja ulkomaillakin.

Haverinen syntyi Ruotsissa. Isä kuoli, kun hän oli vain muutaman vuoden ikäinen. Äidin kanssa perhe palasi vuonna 1986 Suomeen Haukiputaalle. Haverinen vietti lapsuutensa Oulun seudulla.

Oulun Haverinen jätti, kun hän lähti opiskelemaan kulttuuriantropologiaa Jyväskylän yliopistoon. Jyväskylästä hän lähti vaihtoon Espanjaan, minkä jälkeen hän muutti Helsinkiin.

Helsingissä vierähti lopulta 10 vuotta, vaikka se ei ollutkaan Haverisen suunnitelmissa. Välissä hän asui lyhyitä pätkiä töiden ja opintojen vuoksi Lontoossa, Kotkassa ja Tukholmassakin.

Turkuun syntyi jonkinlainen suhde, kun hän alkoi tehdä väitöskirjaa Turun yliopiston Porin-kampuksen digitaalisen kulttuurin oppiaineeseen. Mutta Turussa hän ei ollut asunut, ei kertaakaan.

– Minulla oli Jyväskylässä turkulainen kämppis, josta tuli yksi läheisimmistä ystävistäni. Oikeastaan sitä kautta on tullut reissattua Turussa hirveästi, hän sanoo.

Jokin Turussa veti häntä puoleensa. Haverinen tapasi puolisonsa vuonna 2010, jolloin he myös asettuivat Vantaalle. Hän muistaa puhuneensa Turkuun muutosta puolisonsa kanssa ensimmäisen kerran jo silloin. Pariskunta avioitui vuonna 2012 ja sai tyttären vuonna 2017.

Vuonna 2016 Haverinen oli päättänyt jättää apurahalla työskentelyn ja etsiä töitä. Juuri tuolloin hän sai työpaikan Turussa pääkonttoria pitäneestä Taiste-yrityksestä. Hetken aikaa Haverinen jatkoi pendelöintiä pääkaupunkiseudulta Turkuun, mutta pian Turkuun muutolle alkoi olla kasassa syitä. Vuonna 2017 päätös oli kypsynyt.

Haverinen on vaihtanut työpaikkaa Turkuun muuton jälkeen pariinkin kertaan. Nykyään hän työskentelee yritysjohdon konsultointiin erikoistuneessa Un/known-yrityksessä.

Pendelöintiä hän ei ole jättänyt, sillä uusi työpaikka sijaitsee fyysisesti Helsingissä.

Anna Haverinen on huomannut, että on hyvin vaikea järjestää esimerkiksi työpalavereja Turussa, vaikka osanottajista suurin osa olisi turkulaisia. ”Helsinkiläisille välimatka Turkuun on paljon pitempi kuin turkulaisille välimatka Helsinkiin”, hän sanoo ja nauraa.

Suomen voimakkaimmin kasvava kaupunki on Tampere. Sen saama muuttovoitto Helsingin seudulta on suurempaa kuin Turun saama. Toisin kuin Turussa, myös niin sanotut lähtömuutot Tampereelta Helsingin seudulle ovat vähentyneet.

Se tarkoittaa sitä, että Tampere saa pidettyä sinne muuttaneet asukkaansa uudessa kotikaupungissaan Turkua paremmin.

Oikeastaan kaikilla mittareilla Tampere kasvaa suomalaisista kaupungeista kaikkein voimakkaimmin. Sanalla sanoen Tampere on Suomen paikoista vetovoimaisin.

Pärjääkö Turku missään asiassa Tamperetta paremmin? Yhden yksityiskohdan Timo Aro löytää.

– Turku ja Turun seutu saavat muuttovoittoa Tampereen seudulta. Ei paljon, mutta pikkuisen.

Syitä Aro löytää Turun verrattain korkeasta työpaikkaomavaraisuudesta eli siitä, että Turussa on paljon työpaikkoja suhteessa työssäkäyvään väestöön. Erityismaininnan saavat Mayerin telakka ja lääketeollisuuden keskittymä.

Paljon kuitenkin riippuu kulloisenkin ajan suhdanteista, Aro huomauttaa. Tampereella on paljon ICT-alan osaamista ja yrityksiä, kuten Nokia, Huawei ja Intel. Toisaalta työpaikkojen määrät ICT-sektorilla eivät ole merkittävästi viime aikoina kasvaneet.

Suhteessa Helsingin seutuun motiiveja muuttaa Turkuun tai Tampereelle on tutkittu vähän. Aron mukaan oletettavaa on, että muuttajia ovat esimerkiksi vastavalmistuneet tai perheenperustamisiässä olevat ihmiset.

– Jos ajattelen omaa tuttava- ja lähipiiriäni, niin aika usein paluumuuttajat ovat sellaisia, joilla on joko juuret Turun seudulla, tai sitten on tehty asumiseen ja elinympäristöön perustuvia ratkaisuja, vaikka työ olisi edelleen siellä vanhassa paikassa, hän sanoo.

Sitten on tunnesyitä, jotka karkaavat tilastoja. Miksi joku rakastaa Tamperetta mutta vihaa Turkua? Miksi toiselle Turku eikä todellakaan Tampere?

Timo Aro on ajatellut, että geopoliittisen muutoksen vuoksi yhteydet länteen voivat jatkossa korostua. Turku on perinteisesti ollut Suomen portti länteen, ja Ruotsin vaikutteet ovat rantautuneet Suomeen ensin Varsinais-Suomessa.

– Symbolinen merkitys varmaan on aika iso siellä taustalla, vaikka eivät ihmiset muuttopäätöstä tai asuinpaikkaa valitessaan todennäköisesti kauhean aktiivisesti mieti yhteyttä Ruotsiin, läntistä sijaintia tai geopolitiikkaa.

Turkulaisia saatetaan pitää sisäänpäin lämpiävinä tai jopa hieman hankalina tyyppeinä. ”En allekirjoita yhtään”, sanoo Anna Haverinen. ”Päinvastoin.”

Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Haverisen perheen Turusta löytämä omakotitalo oli rakennettu vuonna 1991. Talossa oli laminaattilattia ja seinissä kiersi kukkaboordi. Remontoitavaa siis riitti, sillä omasta lapsuudesta tuttu estetiikka ei viehättänyt Haverista.

Pihapiiri oli viihtyisä, ilmeisesti puutarhurin suunnittelema. Kesällä pihassa kukkii jokin kasvi koko ajan.

Anna Haverinen sanoo nyt, että taloudelliset syyt merkitsivät Turkuun muutossa eniten. Samanlainen elintaso ei olisi ollut Vantaalla mahdollista. Martinlaakson rivitaloasunnon hinta oli ollut 285 000 euroa. Päälle olisivat tulleet remonttikustannukset.

Turun omakotitalosta Haverinen puolisoineen maksoi remontteineen noin 260 000 euroa. Hän epäilee, ettei sellaista kotia olisi ollut mahdollista löytää edes Tampereelta, ei ainakaan niin läheltä keskustaa.

– Tämä oli taloudellisesti erittäin hyvä diili, hän sanoo.

Haverinen tunnustautuu ”Turku-ambassadoriksi” eli jonkin sortin Turku-lähettilääksi. Hän sanoo puhuvansa aina tilaisuuden tullen Turkuun muuton hyvistä puolista. Hän on jopa ollut Visit Turun mainoskasvona joitakin vuosia sitten. Siitä diilistä hän kuittasi itselleen rahat uusiin talvirenkaisiin.

– Tämä on klassinen, eli että täällä ei ole kiireen tuntua. Kukaan ei juokse ratikkaan eikä bussiin. No, täällä ei ole ratikkaa, mutta kukaan ei juokse mihinkään, Haverinen sanoo pohtiessaan tunnesyitä Turkuun kiintymiselle.

Turun huonoja puolia pitää Haverisesta vähän nyhtää.

– Viime vuosina tämä remontointivillitys on ollut semmoinen, joka on tehnyt elämästä pikkaisen hankalaa, hän sanoo ja viittaa Turun päärautatieaseman remonttiin. Kaksoisraiteen rakentamisella valmistaudutaan siihen, että niin sanottu tunnin juna voisi joskus aloittaa liikennöintinsä.

Haverisen oma lähiasema on Kupittaan asema, jota hän käyttää työmatkoihinsa. Asiakastapaamisensa Haverinen pyrkii sijoittamaan aina torstaipäiviin, jolloin hän voi jäädä Helsinkiin yhdeksi yöksi. Tiimin läsnäpäivä on joka toisen viikon perjantai.

Hän on huomannut, että Helsingin-junan ekstraluokka on usein aivan täynnä.

– Niillä vuoroilla, joilla yleensä aamulla lähden, on ne samat naamat, jotka siellä istuvat.

Haverisen tulotaso on nyt kolminkertainen verrattuna siihen aikaan, kun perhe asui Vantaalla. Siksi hän voisi kuvitella palaavansa pääkaupunkiseudullekin.

Todennäköisempää kuitenkin on, että niin ei käy. Puoliso ei halua enää muuttaa pois, ja lapsella on koulussa oma kaveripiirinsä.

Ajatteliko Haverinen koskaan elämässään, että voisi muuttaa sittenkin Tampereelle?

– En, hän sanoo.

– Kyllä meri pitää olla. Siellä haisee väärältä.