Tukholmassa turkikset ovat muotia - Pitääkö trendistä pöyristyä vai iloita?
Suomen ja Ruotsin suhde turkiksiin eroaa usealla tärkeällä tavalla, kirjoittaa Ville Blåfield.
Tukholman katukuva eroaa Helsingistä yhdessä häiritsevän silmiinpistävässä asiassa. Joulukuusta asti puhelimeni kamerarulla on täyttynyt eri puolilla Östermalmia, Vasastania ja Söderiä kuvatuista tukholmalaisnaisten selistä – kaikilla niskassaan toinen toistaan näyttävämpiä turkiksia. Talven muutamina kylminä viikkoina päiden päällä keikkui lisäksi korkeita turkishattuja. Naapuri piti omansa päässä pyykkituvassakin.
Suomalaisen silmään trendi on nimenomaan häiritsevä. Vuosituhannen taitteessa aikuistuneen mielessä turkis on ikuisesti murha. Tuntuu käsittämättömältä, että nyt parikolmekymppiset tukholmalaisfashionistat kilpailevat karvatakkiensa ja -lakkiensa näyttävyydellä.
Eikä kyseessä ole yksin tukholmalainen ilmiö. Helmikuussa The New York Times raportoi Manhattan Vintage Showsta, josta odotettiin todellista ”fur-a-paloozaa”. Vintageturkikset ovat muotimaailman vuosikymmenten turkisvastaisuuden jälkeen yht’äkkiä trendikkäitä. ”Mitä tapahtui stigmalle”, New York Times kysyi.
Ja samaa pohdin minä Tukholman Odengatanin risteyksessä nilkkoja viiltävässä siniharmaassa turkissa viilettävää mimmiä katsoessani. Mitä tapahtui stigmalle?
”Kokonaan tai osittain turkistarhauksen on kieltänyt parikymmentä EU-maata – mutta ei Suomi.”
Voi olla, että Ruotsissa vintageturkistrendillä on edessään pulskia vuosia. Turkistarhauksen tuetusta alasajosta on päätetty jo pari vuotta sitten, ja tammikuussa maatalousministeri Peter Kullgren julkisti 180 miljoonan kruunun tukipaketin viimeistenkin tarhojen sulkemiseksi. Tukea saadakseen tarhojen on lopetettava toimintansa kesäkuun loppuun mennessä. Rahan toivotaan sulkevan Ruotsin viimeisetkin minkkitarhat. Jäljelle jäävät tekoturkis ja vintage.
Kutistuva elinkeino turkistarhaus on muuallakin maailmassa. Globaali turkistuotanto on vähentynyt dramaattisesti viimeisen vuosikymmenen aikana, EU:ssa turkistarhojen määrä on laskenut vajaassa vuosikymmenessä yhteen neljännekseen entisestä. Kokonaan tai osittain turkistarhauksen on kieltänyt parikymmentä EU-maata – mutta ei Suomi.
Turkisalan edunvalvojan FIFUR:in tuoreiden tilastojen mukaan aktiivisia tarhoja, joissa pidetään eläimiä, on Suomessa edelleen 280–300. Jäsenyrityksiä FIFUR:illa on kaikkiaan 410.
Ruotsissa elinkeino ajetaan alas, Suomessa sitä edelleen harjoitetaan sadoilla tiloilla ja tuetaan miljoonakorvauksin. Tukholmassa vastaan kävelevä minkkiturkki alkaa olla suurella todennäköisyydellä tekoturkista tai vintagea – Helsingissä ei voi olla yhtä varma.
”Ajan henkeen sopii kai sekin, että pahennusta voi herättää vastuullisella tavalla.”
Toimittaja Hilla Körkkö nosti Uuden Jutun esseessään maaliskuussa vintageturkistrendin esimerkiksi pahesignaloinnista, ”vastareaktiosta 2010-luvun hyveellisyyttä vastaan”. Koska woken vuosikymmenen jälkeen nyt on trendikästä olla provokatiivinen ja herättää pahennusta, valitsee zeitgeistia hengittävä uusi sukupolvi tyylin, joka pöyristyttää meitä geriatrisia milleniaaleja.
Ajan henkeen sopii kai sekin, että pahennusta voi herättää vastuullisella tavalla: valitsemalla uuden turkiksen tai muovista valmistetun tekoturkin sijaan vintageturkiksen, jota varten ei (enää tässä vaiheessa) ole murhattu eläimiä, eikä toisaalta kuormitettu luontoa.
Eläinoikeusjärjestö PETA:n edustaja ei kuitenkaan niele käytettyjen turkisten eettisyyttä New York Timesin haastattelussa. ”Käytettykin turkis tukee silti ideaa, että on hyväksyttyä murskata eläinten luita ansoihin ja murhata eläimiä sähköllä tai kaasulla”, PETA:n Ashley Byrne toteaa.
Niin, ajattelen Birger Jarlsgatanilla muotitietoisen rouvan turkishattua katseellani seuratessani. Koska en voi tietää turkiksesi ikää tai alkuperää, kulkevat moraalikysymykset sen mukana yhä.
”Helsinki would never!” vastaa kaverini Instagramiin postaamaani kuvaan tukholmalaisturkiksesta. ”Mut tyylikäshän toi look tossa kuvassa on.”
Voi olla, että look on tyylikäs myös tukholmalaisympäristöstä johtuen. Helsingissä samaan asuun liittyisi nimittäin vielä yksi taakka: Suomessa turkis näyttää idältä.
