Apu

Tuomas Enbuske: Nuorten ajatuksista pitää ahdistua


– Kun kuulen uuden ajatuksen ja hymähdän, että ”olipa hyvin sanottu”, se ei ole uusi ajatus. Se on ajatus, joka minulla jo oli, Tuomas Enbuske kirjoittaa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Vihreät nuoret naiset puhumassa kulttuurisesta omimisesta, setämiehistä ja milloin mistäkin typerästä. Mummit ja vaarit ovat ihmeissään, kun lapsenlapselle ostettu inkkaripäähine onkin rasismia.

Ai että meitsiä ärsyttää! Mitä vihreät tyttöset höpisevät? Kun itse olin parikymppinen, enkä vielä ollut jämähtänyt valtaa mielisteleväksi hovinarriksi, minulla oli järkeviä radikaalin nuoren ajatuksia.

Nykyajan radikaalit nuoret taas ovat väärällä tavalla radikaaleja, koska he ovat radikaaleja eri tavalla kuin minä olin radikaali.

Tältähän se minusta, keski-ikäisestä, keskiluokkaisesta, keskivartalolihavasta miehestä tuntuu. Ja näin pitääkin tuntua!

Kun kuulen uuden ajatuksen ja hymähdän, että ”olipa hyvin sanottu”, se ei ole uusi ajatus. Se on ajatus, joka minulla jo oli.

Kun taas kuulen uuden ajatuksen, joka v***ttaa, pelottaa tai naurattaa, silloin se on uusi ajatus. Jotta maailma menee eteenpäin, uuden ajatuksen pitää olla uusi.

Ohisalon avustaja oli omalla tavallaan oikeassa

Ministeri Maria Ohisalon avustaja Petra Laiti aiheutti raivon Twitterissä.

Ylen Sanna Ukkola nosti kolumnissaan sananvapauden puolustajiksi muun muassa Pirkko Saision, Kauko Röyhkän ja Eppujen Martti Syrjän.

Avustaja Laiti kommentoi kolumnia, ettei hän kuuntelisi noita 60–70-vuotiaita.

Raivohan tästä nousi, koska oli heinäkuun hiljainen uutispäivä.

Avustaja mumisi jonkun anteeksipyynnön tapaisen, mutta itse asiassa Ohisalon avustaja oli omalla tavallaan oikeassa.

Minusta Pirkko Saisio, Martti Syrjä ja Kauko Röyhkä olivat oikeassa. Mutta juuri sen takia, he ehkä olivatkin väärässä.

He nimittäin puhuivat mielestäni ”epäkorrektisti”. Suomeksi sanottuna epäkorrektius tarkoittaa sitä, että he sanoivat sen, mitä jo valmiiksi ajattelin.

Ihmiset rakastavat muiden arvojen kritisointia

Tein vuosia sitten Ylelle tv-dokkarisarjaa Epäkorrektia. Poliitikot tulivat kiittelemään, että ohjelmani oli loistavaa provokaatioita.

Loistava provokaatio oli siis heidän mielestään sitä, että kerroin heille mielipiteitä, joista he jo valmiiksi olivat samaa mieltä.

Ihmiset – oikealta vasemmalle – rakastavat provokaatioita. Se kuitenkin tarkoittaa, että provokaattori kritisoi muiden arvoja.

Suomen ainoa oikea provokaatio on Jumalan teatteri, jossa Teatterikorkeakoulun opiskelijat heittelivät ulostetta teatteriyleisön päälle Oulussa 1987.

Miksi se oli hyvä? Koska heiltä todella oli tilattu provokaatio.

Tulevaisuudessa kukaan ei enää tule provosoiduksi mistään, sillä sosiaalisen median algoritmit luovat meille kaikille pian unelmamaailman.

Fiidiimme tulee vain meidän ennakkoluulojamme tukevia uutisia, kolumneja ja kommentteja. Se tuntuu mukavalta, mutta tuhoaa älymme.

En halua siihen maailmaan. Haluan kuulla kommentteja, jotka ärsyttävät. Siksi rakastan kuunnella Iiris Suomelaa, Petra Laitia, Veronika Honkasaloa tai Saara Särmää.

Heidän mielipiteensä ärsyttävät aivan saablaristi. Ja juuri sen takia haluan kuulla niitä, sillä omat ennakkoluuloni osaan jo ulkoa.

Julkaistu: 16.7.2019