Apu

Tuomas Enbuske: Keitä ovat tämän hetken homoseksuaalit?

7


Tuomas Enbuske: Keitä ovat tämän hetken homoseksuaalit?

Tuomas Enbuske kirjoittaa kolumnissaan Pride-kulkueesta.
Teksti Tuomas Enbuske
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Moni suhteellisen fiksukin ihminen ihmetteli Pride-viikonloppuna, miksi seksuaalivähemmistöjen juhlasta täytyy tehdä niin iso numero. ”Onhan itsestäänselvää, että homoilla on samat oikeudet kuin muillakin.”

Ehkä se on itsestäänselvää puhujan suvaitsevaiselle kaveripiirille, mutta se kertoo, että ihminen on historiaton eläin.

Nyky-Suomen itsestäänselvyydet eivät ole tulleet itsestään. Muutos on vaatinut ihmisiä. Toki monella Helsingin Pride-kulkueessa marssineella oli vain tarve näyttää, että hyviä ihmisiä ollaan. On helppoa mennä mukaan suosittuun, sosiaalisesti vaarattomaan ja kivaan asiaan, jotta saadaan poseerata hyvää ihmistä. Mutta entä sitten?

Eniten arvostan kuitenkin niitä veteraaneja, jotka aikoinaan ottivat ensimmäiset luodit. Heille se ei ole ollut tapa olla suosittu. Heitä ajoi moraalinen oikeudenmukaisuuden tarve. Se on vaatinut niitä ensimmäisiä ihmisiä, jotka ovat asettuneet naurunalaisiksi – joita on pilkattu, homoteltu, pahoinpidelty ja suljettu vankilaan. Toisen maailmansodan suurin sotasankari, brittiläinen Alan Turing, ratkaisi natsien enigma-koodin, lyhensi sen takia toista maailmansotaa parilla vuodella ja säästi miljoonia, jos ei kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Mikä oli hänen palkkionsa? Koska hän oli homo, joko vankila tai kemiallinen kastraatio. Turing valitsi jälkimmäisen ja teki pian itsemurhan.

Vuonna 2010 marssijoita oli 5000, nyt 100 000

Homous oli tuolloin vielä rikos, joka herätti voimakkaita reaktioita. Itsekin homoseksuaali, jo edesmennyt kirjailija Pentti Holappa sanoi Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa, että 50-luvun gallupeissa homous nähtiin murhan jälkeen toiseksi kammottavimpana rikoksena. Vielä 60-luvulla poliisi järjesti Suomessa homoratsioita.

Kun aikakone keksitään, tuon Turingin katsomaan nykyajan Pridea. Maailma muuttuikin paljon paremmaksi kuin hän ikinä ehkä olisi uskonut. Vielä vuonna 2010 Helsingin kulkueeseen osallistui 5 000 ihmistä. Tänä vuonna marssijoita oli 100 000 – enemmän ihmisiä kuin koko Torniossa, Lapualla, Iisalmessa ja Varkaudessa on yhteensä asukkaita. Iso muutos alle kymmenessä vuodessa.

Homous ei ole vieläkään yleisesti hyväksyttyä

Suomalaisten saavutuksia ovat muun muassa tasa-arvo, peruskoulu, hyvinvointiyhteiskunta, 70-luvun sosialismifantasioiden torppaaminen, toimiva markkinatalous, oikeusvaltioperiaate, uskonvapaus, ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ja oikeus haukkua valtaapitäviä.

Seksuaalisen tasa-arvon pitäisi olla listalla, mutta kuten Priden herättämä raivo osoitti, homous ei vieläkään ole yleisesti hyväksyttyä. Monessa maassa tilanne on vielä pahempi, ja homoudesta seuraa kuolemanrangaistus. Suurin osa näistä maista on poliittisen islamin hallitsemia. Siksi tästä asiasta täytyy pitää kansainvälisillä foorumeilla isompaa meteliä. Niin paljon kuin markkinataloutta rakastankin, ihmisoikeuksien täytyy mennä aina maailmankaupan edelle.

Niinistön pitää nostaa asia esiin

Ja kenen täytyy pitää meteliä? Suurvaltojen? Saksan? Ehkä. Mutta tässäkin kaikki alkaa pienen ja rohkean ihmisen huudosta. Siksi olen pettynyt, jos Sauli Niinistö ei Vladimir Putinia tavatessaan ota esiin Venäjän avointa homofobiaa. Tai Donald Trumpin kanssa puhuessaan yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston homovastaisuutta, joka on pahempaa kuin Yhdysvaltain muslimiväestöllä.

Pitää myös miettiä, keitä ovat ne tämän hetken ”homot”, joiden oikeuksia emme osaa tarpeeksi ajaa. Esimerkiksi vammaiset, kodittomat, narkomaanit, ylivelkaantuneet ja alkoholistit eivät näytä valokuvissa yhtä kivan karnevalistisilta kuin Pride-homot, mutta seuraavaksi on aika nousta barrikadeille heidän puolestaan, etteivät lapsemme pääse kysymään, missä me olimme silloin, kun heitä syrjittiin.

Meidän on aika alkaa uusiksi veteraaneiksi.

Julkaistu: 4.7.2018