Tuntematon tähti – Pikkuhuuhkajien Adam Marhiev on sekoitus Roman Eremenkoa ja Perparim Hetemaj’ta
EM-avauksessa Hollantia vastaan loistanut Adam Marhiev on harvinainen pelaajatyyppi. Ilman Veikkausliiga-kokemusta maailmalle ponnistanut keskikenttäpelaaja ei ole kerännyt suuria otsikoita, mutta pian tilanne voi muuttua.
Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen EM-urakka alkoi hienolla tasapelillä suvereenisti karsinnoissa esiintynyttä Hollantia vastaan. Sensaatiomainen voittokaan ei ollut kaukana.
Yksi Pikkuhuuhkajien ehdottomista avainpelaajista oli keskikentällä isolla säteellä liikkunut Adam Marhiev, 23.
Venäjällä syntyneestä ja Suomeen 7-vuotiaana muuttaneesta Marhievista ei revitelty ennen kisoja suuria otsikoita. Suomessa miesten tasolla vain Kakkosta pelannut keskikenttäpelaaja on saanut viime vuosina harjoittaa ammattiaan suurimman mediahuomion katveessa.
Ennen Slovakian kisoja edes Marhievin avauskokoonpanon paikkaa ei pidetty varmana. Avainpelaajaksi kaavaillun Leo Wallan viime hetken sairastuminen muutti kuitenkin tilanteen.
Marhiev sai tilaisuutensa – ja millä tavalla hän sen käyttikään.
”Huomionarvoista Marhievin pelaamisessa oli se, ettei hänen tekemisensä muuttunut varoituksen jälkeen passiiviseksi tai varovaiseksi.”
Hollanti-ottelussa Marhiev näytti, mistä puusta hänet on veistetty. FF Jarossa ja HJK:ssa juniorivuotensa viettänyt keskikenttäpelaaja teki valtavan määrän töitä pallottomana, peitti syöttövälejä ja prässäsi, pakotti vastustajaa rikkomaan ja voitti pallollisilla valinnoillaan Suomelle tilaa ja aikaa. Kirsikkana kakun päällä hän syötti Suomen 2–0-osuman.
Edes ensiminuuteilla Ville Kosken kyynärpäästä kasvoihin tullut isku ei sekoittanut Marhievin pasmoja.
Kun ensimmäistä jaksoa oli pelattu vajaa parikymmentä minuuttia, Marhiev sai katsella keltaista korttia. Taktinen rike, jolla hän pysäytti Ruben van Bommelin etenemisen, oli järkevä ja esti Hollannin vaarallisen kaksi vastaan kaksi -hyökkäyksen.
Huomionarvoista Marhievin pelaamisessa oli se, ettei hänen tekemisensä muuttunut varoituksen jälkeen passiiviseksi tai varovaiseksi.
Pitkän uran Italian kentillä luonut entinen Huuhkajat-taistelija Perparim Hetemaj on luonnehtinut yhdeksi osaavan pelaajan ominaisuudeksi kykyä pitää suoritustaso korkealla keltaisesta kortista huolimatta. Suomessa varoitus koetaan usein kielteiseksi asiaksi, maailmalla se tarkoittaa vain vaatimusta sopeutua uuteen tilanteeseen. Pitää vain rikkoa eri tavalla kuin aikaisemmin. Juuri tämä piirre välittyi Marhievin toiminnasta torstai-iltana.
Kuvaava esimerkki kyproslaista Aris Limassolia edustavan Marhievin monipuolisuudesta – ja myös kyvystä pelata keltainen kortti alla – saatiin Hollanti-pelin 28. peliminuutilla.
Kiihdytys kohti pallon vastaanottanutta vastustajaa. Puhdas kontakti ja oikea-aikainen riisto. Nopea eteneminen oikeilla kosketuspituuksilla. Kropan suunnalla vastustajan houkuttelu peittämään hieman enemmän vasenta puolta. Laadukas, riittävän kova syöttö vapaalle kanssapelaajalle.
Noin kahdeksan sekuntia Marhievin riiston jälkeen pallo löytyi Hollannin verkosta ja Topi Keskinen oli vienyt Suomen 2–0-yllätysjohtoon. Pikkuhuuhkajien pelin avainperiaatteiden mukaisesti ryhmä oli kiihdyttänyt keskiviivan ylityksen jälkeen, aivan, kahdeksan sekunnin aikaikkunassa vastustajan rangaistusalueelle.
Kuinka moni muu pelaaja olisi vastaavassa tilanteessa, keltainen kortti alla, päättänyt lähteä hakemaan riistoa keskialueella?
Käänteentekevät hetket pelissä perustuvat usein pieniin, oikeisiin tekoihin – esimerkiksi sellaiseen puhtaaseen kontaktiin ja pallon voittamiseen, joilla Marhiev käänsi tilanteen Suomen eduksi.
”Kuten Roman Eremenko, myös Marhiev kykenee pienillä vartalon liikkeillään ja jalan heilautuksillaan tarjoamaan vastustajalle väärää informaatiota ja voittamaan itselleen tilaa.”
Pelaajatyyppinä Adam Marhiev on eräänlainen sekoitus kahdesta maineikkaasta suomalaisesta keskikenttäpelaajasta, Roman Eremenkosta ja Perparim Hetemaj’sta.
Yhteys Eremenkoon ei ole sattumaa, sillä Marhievin Umar-isä toimi vuosien ajan Aleksei Eremenko vanhemman apuvalmentajana muun muassa Jarossa ja SJK:ssa. Perheiden yhteys on ollut tiivis, ja myös poika-Marhiev pääsi nauttiman isä-Eremenkon opeista.
”Eremenkolaisuus” näkyy Marhievin pelaamisessa selvästi. Kuten Roman Eremenko, myös Marhiev kykenee pienillä vartalon liikkeillään ja jalan heilautuksillaan tarjoamaan vastustajalle väärää informaatiota ja voittamaan itselleen tilaa. Näistä peliteoista nähtiin Hollanti-ottelun aikana useita esimerkkejä.
Esimerkiksi 60. minuutilla Marhiev oli kuin klooni renessanssia elävästä 38-vuotiaasta Roman Eremenkosta. Irtauduttuaan terävällä vartaloharhautuksella lähimmästä vastustajasta Marhiev sai itselleen enemmän tilaa. Kun seuraava vastustaja lähestyi, Marhiev houkutteli tätä hieman lähemmäs siirtämällä jalkapohjallaan palloa itseään kohti. Kun kahden lähimmän vastustajan väliin oli muodostunut sopiva rako, Marhiev löysi napakalla sisäsyrjäsyötöllä Topi Keskisen. Yksi vastaan kaksi -alivoimatilanne oli kääntynyt hyväksi keskityspaikaksi Tomas Galvezille.
Syöttöjen monipuolisuuden osalta Marhiev ei ole samaa tasoa IF Gnistania edustavan Eremenkon kanssa, mutta siitä huolimatta hän kykenee syötöillään ohjaamaan pelin virtaa. Marhiev pystyy liikuttamaan palloa nopealla latauksella ilman, että vastustaja ehtii ennakoimaan syötön suuntaa. Syöttöjen tarkoitus tukee joukkueen menestymistä kulloisessakin tilanteessa. Hollantia vastaan Marhiev pystyi antamaan paitsi lyhyitä käyttösyöttöjä ahtaassa tilassa myös pidempiä, etenemisen tueksi tarkoitettuja syöttöjä.
Kentällä Marhievin pää pyöri jatkuvasti. Sekin on kiistatta perintöä omalta isältä ja Eremenkojen klaanilta. Esimerkiksi Hollanti-ottelun 57. peliminuutilla, kun Marhiev peitti keskiympyrän tuntumassa syöttövälejä, hänen päänsä pyöri noin viiden sekunnin sisällä kuusi kertaa. Katseellaan hän kontrolloi sekä lähintä vastustajapelaajaa että tilaa selän takana. Jälleen yksi kypsän pelaajan merkki: tiedä, mitä kentällä tapahtuu.
”Vastustajan näkövinkkelistä Marhievia voi kuvata vittumaiseksi pelaajaksi.”
Perparim Hetemaj’ta Marhievin pelaamisessa on taito tulla kaksinkamppailuista ulos voittajana, kyky hakea kontakti ja saada vapaapotku sekä pitää pallosta huolta ahtaassakin tilassa.
”Hetemaj’laisuutta” Marhiev osoitti erityisesti toisella jaksolla. Kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä noin kaksikymmentä minuuttia, painopiste oli entistä enemmän lähellä Suomen maalia. Ottelun 73. peliminuutilla Suomen numero 8 sai pallon vasemmalla laitakaistalla takanaan kaksi ahnaasti palloa jahtaavaa hollantilaista. Toivottomalta näyttänyt tilanne päättyi siten, että Marhiev siirsi pallon ulommalle jalalleen, loi vastustajalle kuvitelman mahdollisuudesta riistoon ja asetti sitten sisemmän jalkansa pallon ja vastustajan jalan väliin. Lopputulos: vapaapotku ja Suomen kannalta kaivattu lyhyt tauko peliin. Ottelua katsonut Perparim Hetemaj varmasti hymyili kotisohvallaan.
Vastustajan näkövinkkelistä Marhievia voi kuvata vittumaiseksi pelaajaksi. Hän on katufutaaja ja kusettaja, joka ymmärtää harmaalla alueella pelaamisen merkityksen. Jos jalkoihin tulee osuma, Marhiev antaa sen todellakin näkyä. Jos vastustaja lähestyy holtittomasti, Marhiev osaa kääntää selkänsä kohti riistäjää, sulkea väylän kohti palloa ja hakea kontaktin.
Vaikka Pikkuhuuhkajat oli Hollantia vastaan pitkiä vaiheita ahtaalla, juuri Marhiev oli yksi niistä harvoista pelaajista, joka pystyi valinnoillaan rikkomaan ”Jong Oranjen” pelin rytmiä ja voittamaan Suomelle aikaa hengähtää. Altavastaajan asemassa olevalle joukkueelle tällaiset pelaajat ovat kullanarvoisia.
”Noustakseen tulevaisuuden suureksi suomalaispelaajaksi Marhievin kannattaa miettiä tarkkaan, mitä hän voisi ammentaa juuri Eremenkon ja Hetemaj’n seurajoukkueurista.”
Ulkomailla Latviassa ja Kyproksella pelanneella Marhievilla on kaikki mahdollisuudet kasvaa seuraavina vuosina myös Huuhkajien kulmakivipelaajaksi. Yksi hänen vahvuuksistaan ja erottavista tekijöistään voisi olla kyky pelata oikeastaan kaikilla keskikentän paikoilla. Marhiev solahtaa helposti niin kutos-, kasi- kuin kymppipaikallekin.
Nousu Huuhkajien avainpelaajaksi ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Marhievin tehot seurajoukkueissa ovat olleet toistaiseksi vaatimattomia. Toiseksi hänen liikkumisensa kaipaa vielä terävyyttä. Askel on toisinaan liian harppova, mikä vaikuttaa esimerkiksi pallon riistämiseen ja suunnanmuutoksiin. Välillä Marhievilla on myös taipumusta kadota pelin kuvasta.
Noustakseen tulevaisuuden suureksi suomalaispelaajaksi Marhievin kannattaa miettiä tarkkaan, mitä hän voisi ammentaa juuri Eremenkon ja Hetemaj’n seurajoukkueurista. Molemmat pelaajat loivat suomalaisittain hienot ammattilaisurat ennen muuta sen tähden, että he kykenivät sopeutumaan erilaisten valmentajien pelitapoihin ja suorittamaan tasaisesti ottelusta ja kaudesta toiseen. Kaksikolla oli toisin sanoen suuruutta toimia täysin kollektiivin ehdoilla.
Hollanti-ottelu näytti, että Marhiev pystyy repimään itsestään kaiken irti kovassa paikassa. Se luo oivan lähtökohdan läpimurrolle jonain päivänä myös Kyproksen liigaa suuremmissa sarjoissa. Paljon on lopulta kiinni siitä, kuinka hyvin Marhiev kykenee muokkaamaan pelikäyttäytymistään aina kulloisenkin valmentajan vaatimusten mukaisesti.
Jos hyvin käy, Marhievin säkenöivät otteet Suomi-paidassa eivät suinkaan jää yhteen Hollanti-peliin.
