Tulevaisuuden Suomi on täällä jo – Viisi eri elämänaluetta paljastavat jo nyt, mitä meillä on edessämme

Talvisena aamuna autot huristavat kadulla. Jokaisessa ihminen ratin takana. Ilma huurtuu pakkasesta. Riuskat kädet nostavat tavaralaatikoita kauppoihin sisään. Vanhusta auttaa ulos ovesta hoitaja. Nuoret hyppäävät bussiin ja ryntäävät takapenkille.

Kaikki on kovin tuttua. Ei merkkejä robottiautoista eikä -ihmisistä. Tulevaisuus ei ole vielä täällä. Vai onko sittenkin?

Tulevaisuus nimittäin tapaa yllättää. Jotkin muutokset tapahtuvat nopeammin kuin kukaan uskalsi odottaa, ja jotkin taas niin hitaasti, ettei tulevaisuus vastaa odotuksiamme.

Tieteiskirjailija William Gibsonin usein lainattu ajatelma ”tulevaisuus on jo täällä – se ei ole vain kovin laajasti levinnyt” on hyvä tapa tarttua mahdottomaan tehtävään. Sen sijaan että pinnistelemme mielikuvitustamme näkemään kauas, voimme etsiä muutoksen ituja ympäriltämme.

Siksi tässä jutussa katsotaan eteenpäin viiden sellaisen elämänalueen kautta, joissa huomisen Suomi on läsnä jo tänään.

Suomi harmaantuu, sinkkuuntuu ja monikielistyy.” Timo Aro on monille X-viestipalvelun (entinen Twitter) käyttäjälle tuttu asiantuntija, jonka jakamat kartat Suomen eri alueiden kehityksestä ovat tarjonneet konkretiaa toisinaan kiihkeänä käyvään keskusteluun maamme tulevaisuudesta. Ennen nykyistä tehtäväänsä Turun tutkimusjohtajana Aro työskenteli aluekehityksen konsulttitoimiston MDI:n asiantuntijana.

MDI:n tuoreen väestöennusteen mukaan Suomea odottavat lievästi ilmaisten haastavat ajat: samalla kun ikääntyneiden määrä nousee jyrkästi, peruskouluikäisten määrä suorastaan romahtaa. Kymmenen vuoden sisällä suomalaisissa peruskouluissa on 82 000 lasta vähemmän kuin nyt.

Nämä ovat maan sinkkuuntumisen ja harmaantumisen konkreettisia seurauksia. Jos kuva on synkkä maan tasolla, alueita tarkastelemalla se on vielä tummempi. Siinä missä keskiverto-Suomi voi vielä näyttää sangen tasapainoiselta, alueiden erot ovat syvenneet maata eriyttävillä tavoilla.

– Kun nyt voidaan nähdä isoja eroja Suomen eri osien sisällä, tulevaisuudessa erot kärjistyvät maakuntien sisällä ja jopa kaupunkiseutujen ja kaupunkien osa-alueiden välillä. Joillain alueilla kehitys on 30, jopa 40 vuotta edellä sitä mitä toisilla, Timo Aro kuvaa.

Suomessa on tulevaisuudessa yhä vähemmän alueita, joilla väestöpohja vahvistuu ja kuntia, joissa verokertymä kantaa. Kasvu keskittyy Aron sanoin kaupunkialueisiin, toisin sanoen vyöhykkeisiin isojen ja yksittäisten keskisuurten kaupunkien ympärillä. Vaikka pandemian seurauksena nähtiin orastavaa kiinnostusta muuttaa maalle tekemään etätöitä, pidemmällä välillä tarkasteltuna ilmiö näyttää jäävän sivujuonteeksi.

– Kaupunkialueisiin kuuluu pienempiäkin paikkakuntia. Voimme nähdä jo nyt pääkaupunkiseudun lähikuntien eli niin sanottujen Kuuma-kuntien vahvistuvan.

Viime vuosina suuretkin kaupungit ovat kasvaneet lähinnä maahanmuuton vauhdittamina. Maahanmuuttajataustainen väestö on verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin maihin vielä pieni ja hyvin keskittynyt: vuoden 2022 lopulla pääkaupunkiseudulla oli yhtä paljon vieraskielisiä kuin kaikkialla Suomessa yhteensä.

– Maahanmuutto on suurimpia muutoksia suomalaisessa yhtenäiskulttuurissa, Aro kuitenkin myöntää.

Vuonna 1991 Suomessa oli vain noin 25 000 vieraskielistä, kun heitä nyt on noin puoli miljoonaa. Vuoteen 2040 mennessä määrä saattaa kasvaa 850 000 henkilöön.

Viime vuonna koettiin ensi kertaa se, että nettomuutto maahan nousi yli 35 000 henkilön.

– Jos tämä jatkuisi normaalitilana, ongelmamme kestävyysvajeen ja työvoimapulan suhteen olisi 2040-luvulle tultaessa taklattu, Aro summaa.

Kävi näin tai ei, vastakkainasettelu pohjoisen ja etelän ja toisaalta maaseudun ja kaupunkien välillä tuskin vähenee. Aron mukaan suomalainen alueellisuus on eriytyneempää kuin monissa muissa Pohjoismaissa, joissa erilaisia alueisiin vaikuttavia uudistuksia on tehty jo pitkään.

– Meillä lähdetään tekemään reformeja vasta kun kriisi on päällä.

Ruotsin aluekehitys on edellä Suomea, ja siksikin Aron mielestä naapuria kannattaa pitää silmällä. Myös Suomen sisältä löytyy ikkunoita huomiseen: ehkei ihan yllättäen, Timo Aron nykyinen työnantaja Turku.

– Turussa voidaan nähdä niin ikääntymisen, sinkkuuntumisen kuin maahanmuutonkin näkökulmasta, mihin suuntaan Suomi on menossa.

Puoli miljoonaa seuraavan 50 vuoden aikana. Tämä on ennuste 75 vuotta täyttäneiden määrän kasvusta Suomessa.

Kun luvun rinnalle otetaan syntyvyyslukemat, herää etsimättä kysymys: miten heitä kaikkia hoidetaan?

Eri tavoilla kuin nykyisin, uskoo yrittäjä Fadumo Ali.

Ali on perustanut palkitun Hoiwa-yrityksen, joka välittää hoiva-alan ammattilaisia uudenlaisella tavalla. Yrityksen poolissa on tällä hetkellä 10 000 työntekijää, joista jokainen voi valita haluamansa työmäärän.

– Suomessa ei olla kovin hyvin varauduttu muutokseen. Asioita tehdään edelleen hyvin samoilla tavoilla kuin ennen, vaikka hoitajapula on todella iso, Fadumo Ali sanoo.

On arvioitu, että väestön ikääntymisen vuoksi hoiva-­alalle tullaan tarvitsemaan vuoteen 2035 mennessä jopa 200 000 ammattilaista, sillä alalta eläköityy samassa ajassa 165 000 henkilöä. Väestön ikääntymisen seurauksena yhä usempi tarvitsee apua liikkumiseen ja muistisairauksien lisääntymisen myötä monissa arjen toiminnoissa.

Hoitajia ei riitä kaikkeen, ennustaa Fadumo Ali.

– Meillä on joko omaishoitajia, joilla ei ole hoitajan koulutusta, tai sitten koulutettuja hoitajia. Tähän väliin tarvittaisiin jotain: avustajia, jotka pystyvät auttamaan arjessa viemällä kävelylle, auttamalla kaupassa ja niin edelleen.

Suomi ei ole yksin ikääntymishaasteen edessä. Suomella on kuitenkin edessään piikkipaikka pohjoisen Euroopan alueella siinä, miten se ratkaisee ikääntyneiden hoivan. Kilpailu hoitavista käsistä tuleekin kovenemaan.

Fadumo Ali kannustaa katsomaan ympärille. Alin oma yritys laajentaa toimintaa parhaillaan Saksaan, jossa ikääntyneiden hoitoon on löydetty ratkaisuja, vaikka Alin sanoin sielläkin on kova hoitajapula. Italiassa ja Portugalissa hoitajia on rekrytoitu ulkomailta, ja toisaalta perheyhteisöjen merkitys vanhustenhoidossa on kasvanut. Japanissa taas ratkaisuja on etsitty teknologian avulla hoitoroboteista.

Suomalaisessakin terveyskeskuksessa voi törmätä palvelurobottiin, jonka kanssa toistaiseksi onnistuvat vain yksinkertaiset jutusteltut. Brittiläisen The Guardian -lehden teknologia- ja taloustoimittaja Larry Elliot kirjoittaa kolumnissaan tekoälyn voivan haastaa ennemmin haastavia asiantuntijatehtäviä kuin kosketukseen perustuvaa, ”empatiaa edellyttävää” työtä.

– Tekoäly vähentää toimistotyöntekijöiden tarvetta. Omassa yrityksessämme toimistotyöstä iso osa saadaan hoidettua jo tekoälyn avulla. En silti näe tekoälyn vaikuttavan varsinaiseen hoivatyöhön, Fadumo Ali kertoo.

Jos vastaus ei löydy teknologiasta, mistä sen löydämme? Kysymys hoitajapulasta on paljon enemmän kuin vain numeroita. Kyse on syvästi inhimillisestä haasteesta: siitä, millainen Suomi on heille, jotka vanhenevat täällä.

– Olen itse hoitanut kotihoidon asiakkaita, jotka ovat niin yksinäisiä, että haluavat elämänsä loppuvan, koska kokevat, että elämä on arvotonta.

Alin omassa kulttuurissa perheyhteisö pysyttelee ikääntyneiden lähellä. Tähän tarvitaan tietysti sangen isoja perhekokoja, minkä Ali myöntää näyttävän nykyisessä syntyvyystilanteessa epärealistiselta.

– Suomessa on viime vuosikymmeninä totuttu ulkoistamaan ikääntyneiden hoitoa valtiolle. Meidän täytyy löytää jotain uutta – ehkä katsomalla kauemmas menneeseen.

Suomi rakensi maakuvaansa työn kautta. Teollistuminen teki meistä osan modernia kehittyvää maailmaa, ja panostaminen teknologiaan nosti meidät pieneksi ihmeeksi. Julkisella sektorilla työskentelemällä tunnemme olevamme osa hyvinvointivaltion tarinaa.

Millainen on työn kautta rakentuva omakuvamme seuraavaksi? Jos seuraa sitä, mihin työpaikat syntyvät, tulevaisuuden suomalainen identiteetti on palvelussa.

– Palvelujen ympärille rakentuu yhä enemmän uusia ammatteja. Toivoisi, että palvelujen heterogeenisyyttä opittaisiin arvostamaan, syntyisi nykyistä hapekkaampi ammattien kirjo, sanoo Marjaana Toiminen.

Toiminen työskentelee työelämän muutoksen asiantuntijana konsulttitoimisto Ellun Kanoissa, jossa hän auttaa yrityksiä kehittämään strategioitaan ja viemään läpi muutoksia. Kirjansa Hyppy hän on kuitenkin halunnut suunnata varsinkin koulujen opinto-ohjaajille, joiden käsissä on seuraavan sukupolven valmistaminen tulevaan.

2020-luvun alussa työelämässä koettiin muutos, jonka vaikutuksia ei vieläkään täysin ymmärretä. Koronapandemia pakotti varsinkin toimistotyöntekijät etäyhteyksin päähän, ja muutti suhdetta työpaikkaan ja -yhteisöön. Suhteemme teknologiaan muuttui huomaamattomammaksi.

– Etätyö on ollut monille etupäässä myönteinen asia, mutta samalla siitä on seurannut uudenlaisia haasteita. Työyhteisö täytyisi tavallaan keksiä uudelleen.

Pandemia syvensi myös juopaa erilaisten ammattien välillä: osa pystyi työskentelemään verkkoyhteyden päässä, toisten taas oli terveytensä uhallakin mentävä fyysisesti paikan päälle. Marjaana Toiminen näkee Suomessakin merkkejä niin sanotun U-käyrän toteutumisesta, jossa toisaalta hyvin palkatut ja matalasti palkatut työtehtävät lisääntyvät ja keskiväli vähitellen kuihtuu. Korona vauhditti muun muassa alustatyötä, jossa työntekijät tyypillisesti toimivat ilman työsuhteen tuomaa turvaa.

Tulevaisuuden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa vain epävarmuutta ja työntekijöiden oikeuksien polkemista. Toimisen mukaan ”vääjäämätön työvoimapula” luo tilanteen, jossa työntekijöistä kilpaillaan monilla aloilla.

– Tästä puolesta puhutaan yllättävän vähän kun ottaa huomioon, miten isosta asiasta on kyse. Työntekijöiden asema voi parantua monissa yrityksissä, kun yritysten johdon on tosissaan mietittävä houkuttelevuustekijöitä. Muutos vaikuttaa kaikkeen työsopimuksista lähtien.

Houkuttelemisessa yritysten on jo nyt katsottava maamme rajojen ulkopuolelle. Vaikka Suomessa on työttömyyttä, paradoksaalisesti työpaikkoja jää täyttämättä. Kyse on ”kohtaannosta” eli siitä, etteivät osaajat ja osaamistarpeet kohtaa toisiaan.

Kohtaanto on monessa mielessä pelottavampi mörkö kuin mielikuvat roboteista, jotka anastavat ihmisten työt. Kohtaanto estää yristysten kasvua ja uudistumista, Toiminen kiteyttää kirjassaan.

Mittakaava on mykistävä: työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut että vuonna 2019 jäi syntymättä 65 000 työpaikkaa, koska hakijoita ei riittänyt. Nordean pääekonomisti Sanna Kuronen on kertonut teknologiateollisuuden tarvitsevan 130 000 osaajaa seuraavan kymmenen vuoden aikana – tai työpaikat siirtyvät ulkomaille.

Entä jos tulevaisuuden Suomessa väestö ei vähenisi tai vanhenisi? Entä jos ilmastokriisin vaikutukset toisivat paljon enemmän ihmisiä pohjoiseen?

Tämä on yksi vaihtoehdoista, joita arkkitehtitoimistojen yhteisyritys Uusi Kaupunki Kollektiivi tutki vuonna 2022 Arkkitehtuurimuseossa esillä olleessa EXPO2100-näyttelyssä. AOR Arkkitehtien visiossa väestönkasvua tarkastellaan uhan sijaan mahdollisuutena erityisesti maaseudulle ja muille muuttotappioalueille.

Visio herättää pohtimaan, kumpi on epätodennäköisempää: se, että näin todella tapahtuisi vai se, että se koettaisiin mahdollisuutena. Jos seuraa viimeaikaisia mediaotsikoita, vastaus kallistuu jälkimmäiseen.

Maahanmuuton ja suomalaisen nuorison välillä on suora yhteys, sillä ilman maahanmuuttoa Suomen väkiluku kääntyisi laskuun. Tällä hetkellä uhat jengiytymisestä ja toisaalta rasismista yhteiskunnassa hallitsevat keskustelua. Olemmeko Ruotsin tiellä, kysytään lähes päivittäin.

– Olemme, sillä olemme tekemässä samoja virheitä eli jättämässä maahanmuuttajataustaisia yksin ja niputtamassa heitä yhdeksi ryhmäksi, sanoo Mahad Shekih Musse.

Sellaiselle, joka on työskennellyt usean vuoden ajan nuorison parissa kaupungissa, jossa nuorista joka neljäs on puoliksi tai kokonaan vieraskielisestä taustasta, kärjistynyt ilmapiiri ei ole tullut yllätyksenä. Mahad Shekih Musse on kulkenut Helsingin katuja jalkautuvan nuorisotyön parissa kaupungin palveluksessa. Parhaillaan hän työskentelee Samha ry:ssä, joka keskittyy päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä jakaa ruoka-apua Helsingin Itäkeskuksessa.

Mahad Shekih Musse on nähnyt ennakkoluulojen voiman omakohtaisesti ja nuorissa, joiden kanssa hän viettää aikaansa. Miten voit olla lojaali kansalainen yhteiskunnalle, jos joudut jatkuvasti syrjinnän kohteeksi, hän kysyy, ja vastaa itse. Maahanmuuttajataustaisten ongelmia on alettava käsitellä yksilöiden ongelmina, ei tiettyyn kulttuuriin kuuluvina. Syrjäytymisen riskit ovat samat kuin muillakin: heikko sosioekonominen asema ja näköalattomuus.

– Nuorten haasteet ovat pitkälti samoja kuin ennenkin. Ehkä somen lisääntyminen on merkittävin ero. Sen vaikutus on iso, hyvässä ja pahassa.

Ongelmanuorina pidettyjä kohdatessaan Mahad Shekih Musse on havainnut kaveripiirin merkityksen. Saman perheen lapsista toinen voi pärjätä, toinen ajautua rikoksiin.

– Jopa itseään suvaitsevina pitävät peräänkuuluttavat sitä, että maahanmuuttajien pitäisi kurittaa omiaan. Rankaiseminen kuuluu Suomessa viranomaisille, eli jos näin edellytetään, vaaditaan melkein rikkomaan lakia.

Suomi on rakentanut peruskoulujärjestelmän ja muiden hyvinvointivaltion pilareiden kautta ideaa sangen yhtenäisestä tulevaisuuden toivojen joukosta. Nousu köyhästä maasta yhdeksi vauraimmista onnistui panostamalla maan nuoriin ja heidän osaamiseensa mahdollisimman yhdenvertaisesti. Moninaistuminen haastaa yhtenäisyyden ideaa, mutta silti periaate eli kaikkiin nuoriin panostaminen on tulevaisuuden menestyksen kannalta tarjolla olevista vaihtoehdoista todennäköisesti edelleen paras.

Valoisa mutta kesällä viileä asunto matalan tulvariskin alueella. Ruuan suhteen omavarainen pihapiiri. Taloyhtiössä hyvin varauduttu sähkö- ja juoksevan veden katkoksiin.

Tällainenko on tulevaisuuden unelma-asunnon ilmoitus? Jos ilmastokriisi ja luontokato etenevät nykytahtia, hyvin todennäköisesti.

Suomen tulevaisuutta ei voi tarkastella ilman maapallon tulevaisuutta. Jos valtioiden ja asukkaiden toimet eivät ole riittäviä, tulevaisuus näyttäytyy uhkaavana. Esimerkiksi Golf-virran kääntyminen muuttaisi elämän Suomen leveysasteilla mahdottomaksi. Planeetan kokoinen mittakaava kuitenkin helposti etäännyttää omasta elämästä. Siksi muutosta on yritettävä tarkastella arjen korkeudelta.

Katriina Virtanen työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa sopeutumisen suunnittelijana. Hän kehittää sopeutumistoimien etenemisen seurantaa Suomessa, ja tekee kansalaisille helposti avautuvia tietopaketteja, muun muassa verkossa olevaa ilmasto-opas.fi-sivua.

Suomi on lähellä maapallon napa-aluetta, jossa lämpenemisen vaikutukset ovat voimakkaimmat. Etelän lumet alkavat olla menneiden talvien iloja, pohjoisessakin lumipeite peittää maisemia lyhyemmän aikaa. Tulvat tulevat tutuiksi, lämpösaarekeilmiö vahvistuu varsinkin kaupungeissa. Osa lajeista siirtyy kartalla ylemmäs, ja ne jotka eivät pääse enää pohjoisemmaksi, kuolevat sukupuuttoon.

– Kun puhutaan vaikutusten ennakoinnista, on hyvä ymmärtää, että muutoksia Suomen ilmastoon voidaan mallintaa sangen hyvin, mutta vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan ovat vaikeammin hahmotettavissa.

Jotain voidaan nähdä jo nykyhetkeä katsomalla. Helteistä tulee terveysriski kesällä. Talvella tapaturma-asemat täyttyvät, kun nollan molemmin puolin sahaavat lämpötilat liukastuttavat tiet. Rakentamisessa aletaan keskittyä lämmön ohella tilojen viilentämiseen. Viheralueista tulee välttämättömiä hulevesien keräämisessä ja varjoisuuden tarjoajina.

– Suomalaisten harrastuksetkin varmasti muuttuvat. Kesälomat täytyy viettää täällä, kun etelässä on sietämätöntä. Talviharrastusten ikkuna lyhenee. Sekin vaikuttaa, etteivät maisemat ole enää samanlaisia kuin lapsuudessa, kun vieraslajit pärjäävät nykyistä paremmin vaikkapa ekosysteemiltään herkissä metsissä, Virtanen kuvaa.

Vihreä siirtymä tarjoaa uusia töitä, mutta samalla on odotettavissa, etteivät uudet mahdollisuudet avaudu kaikille. Sääntely koettelee monen elinkeinoa, ja tulevaisuudessa yhä useampi toimiala joutuu tekemään jatkuvia investointeja pysyäkseen säädösten piirissä. Se ei voi olla näkymättä arjessa. Jo nyt Euroopassa ja muualla maailmassa nähdään ilmastotoimien herättämiä protestiliikkeitä ja uusia poliittisia puolueita, jotka horjuttavat tehtyjä päätöksiä. Tästäkään Suomi tuskin jää paitsi.

– Mitä enemmän ilmastonmuutosta hillitään, sitä vähemmän joudutaan sopeutumaan, Virtanen muistuttaa.

Huomisen Suomessa on tuttua ja vierasta. Asumme todennäköisesti samoissa rakennuksissa, mutta olemme joutuneet sopeuttamaan ne toisenlaiseen ilmastonalaan. Haluamme huolehtia kaikkien terveydestä, mutta uusien bakteerien ja virusten vuoksi se on aiempaa haastavampaa. Olemme työn ja vapaa-ajan kautta yhteydessä ulkopuoliseen maailmaan, mutta yhä useamman ongelman joudumme ratkaisemaan itse sen sijaan, että ulkoistaisimme sen toiselle puolelle maailmaa. Joudumme pohtimaan, keitä olemme ja millaisia haluamme olla. Ainakin siitä meille on onneksi ehtinyt kertyä kokemusta.