Tulevaisuuden avain on motivaatio – Ongelmien korjaaminen ei riitä – Tarvitaan toiveita ja optimismia
Jotta valoisat tulevaisuudennäkymät päihittäisivät vallitsevan synkkyyden, keskustelukulttuuriin tarvitaan muutosta, kirjoittaa Pekka Sauri.
Maailmankirjat sekaisin, tulevaisuus synkkä. Demokratiat häviävät diktatuureille, hyvinvointivaltio luhistuu, mustavalkoinen populismi rehottaa, poliittinen keskustelu rämettyy vastapuolen pilkkaamiseksi, lapsi ampuu luokkatovereitaan koulussa ja muuta järkyttävää. Ei ihme, että mielenterveyden häiriöt – ja erityisesti ahdistuneisuus – ovat nousseet nuorten ja nuorten aikuisten pitkien sairauslomien yleisimmäksi syyksi.
Nyt riittää.
Minusta näyttää, että kaikkien vastuullisten tahojen on nyt ryhdistäydyttävä kertomaan kansalaisille, miltä Suomen tulevaisuus näyttää 10, 20 ja 50 vuoden kuluttua. Näkymän on oltava valoisa, jotta kukaan motivoituisi mitään tekemään. Turvallisuuden ja puolustuksen vahvistaminen on levottomassa maailmassa ja Venäjän naapurina hyvin perusteltu tavoite, mutta sen ei pidä antaa haudata alleen kaikkea sitä, mitä turvallisuutta vahvistamalla on tarkoitus turvata.
Motivaatio on tulevaisuuden avain. Mitkä päämäärät kannustavat meitä suunnittelemaan tulevaa ja tekemään siitä päätöksiä? Motivaatioksi ei riitä pelkkä vallitsevien ongelmien korjaaminen, vaan sen lisäksi tarvitaan toiveita, haaveita ja – uskaltaako sanaa mainita – optimismia.
Velkaantumisen pysäyttäminen on väline, ei päämäärä. Päämäärämme on parhaan mahdollisen yhteiskunnan rakentaminen muuttuvassa maailmassa.
Kohtalainen yhteisymmärrys näyttää olevan siitä, että valtiontalouden velkaantumista pitää hillitä. Erimielisyyttä on siitä, miten se pitäisi tehdä. Mutta velkaantumisen pysäyttäminen on väline, ei päämäärä. Päämäärämme on parhaan mahdollisen yhteiskunnan rakentaminen muuttuvassa maailmassa.
Päämäärät ja välineet menevät politiikassa helposti sekaisin. Se on ongelma erityisesti siksi, että välineet harvoin motivoivat ketään. Motivaatioon tarvitaan päämääriä.
Suomessa on edelleen hyvät edellytykset parhaan mahdollisen yhteiskunnan rakentamiseen.
Talous on tässä tärkeä väline, mutta sekin on väline eikä päämäärä. Talouden näkökulmasta tuottavuuden hidas kasvu on ollut ongelma Suomen historiassa poikkeuksellisen Nokia-ilmiön hiipumisen jälkeen, mutta tutkimukseen ja tuotekehitykseen on sen jälkeenkin panostettu. Tulokset eivät vain näy heti. Lähivuosina ne todennäköisesti alkavat näkyä ja tuottaa yhteistä hyvää.
”Kun keskustelua hallitsevat yksittäiset konfliktit, rikokset ja onnettomuudet, maailmanloppu on tulossa ja optimismista puhuminen on sinisilmäistä tai haihattelua.”
Jotta valoisat tulevaisuudennäkymät päihittäisivät vallitsevan synkkyyden, suomalaisessa keskustelukulttuurissa tarvitaan muutosta. Tämä koskee myös niin perinteistä kuin sosiaalista mediaa. Mieltä kuohuttavat yksittäistapaukset peittävät kokonaisuudet näkyvistä ja voimistavat negatiivisuusharhaa: kun keskustelua hallitsevat yksittäiset konfliktit, rikokset ja onnettomuudet, maailmanloppu on tulossa ja optimismista puhuminen on sinisilmäistä tai haihattelua.
Optimismi ei tarkoita ongelmien vähättelyä. Optimismi on sitä, että piirretään näkyviin päämäärät ja pyritään niitä kohti käytettävissä olevan tiedon ja ymmärryksen perustalta. Ja tietoa ja ymmärrystä on kuin koskaan aikaisemmin sivilisaation historiassa. Aloitetaan nyt.
