Rikosylikonstaapeli Niko Rantsi toimi omaispoliisina tsunamissa menehtyneiden perheille: ”Surun määrä oli valtava” – Kuuntele podcast!
KRP:n rikosylikonstaapeli Niko Rantsin uran käänteentekevä kokemus oli omaispoliisina toimiminen Thaimaan tsunamin jälkeen. Hän piti yhteyttä kadonneiden ja tunnistettujen suomalaisten omaisiin ja otti lentoasemalla vastaan vainajia 36 eri kertaa. – Se surun määrä oli valtava, hän sanoo ja myöntää itsekin välillä pyyhkineensä silmäkulmiaan.
Poliisin ammatti ei ole pelkkää rosvojen jahtaamista, vaan joskus työ vaatii herkkyyttä ja suurta inhimillisyyttä.
Niko Rantsi on uuden sukupolven poliisi, joka uskoo puhumisen eheyttävään voimaan. Vuorovaikutustaitojaan Rantsi on käyttänyt muun muassa omaispoliisina ja Turun terroristisen puukkoiskun päätutkijana.
Tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasiaan iskenyt tuhoisa tsunami teetti valtavasti töitä Keskusrikospoliisille, joka vastasi suomalaisuhrien tunnistamisesta. Tsunamin myötä Suomeen rantautui myös omaispoliisitoiminta, johon rikosylikonstaapeli Niko Rantsi pääsi tutustumaan tuoreeltaan.
Omaispoliisi toimii yhdyslinkkinä uhrin omaisten ja tutkijoiden välillä, ja omaiset saavat hänet kiinni aina tarvittaessa virka-ajoista riippumatta. Niko Rantsi muistelee Poliisin mieli -podcastissa Kale Puontille ja Marja Aarnipurolle ensimmäisiä yhteydenottojaan uhrien omaisiin näin:
– Silloin alussa osalla ihmisistä oli mielessä toivo, että jos kuitenkin se läheinen olisi elossa jossain, jonnekin ajautuneena. Kahden viikon kuluttua sellaisia ihmetarinoita ei enää todistettu lainkaan.
Rantsi korostaa, että omaispoliisin on valittava sanansa tarkkaan soittaessaan uhrien omaisille.
– Kun ei näe toista ihmistä, on mietittävä tavallista tarkemmin. Siinä tilanteessa haluaa minimoida virheen mahdollisuudet ja varmistaa, ettei käyttää vääriä sanoja.
Omaispoliisin työhön kuului myös vainajien vastaanottaminen Helsinki-Vantaan lentokentällä yhdessä omaisten kanssa. Tsunamissa menehtyi 178 suomalaista, joista viisi on edelleen kateissa. Niko Rantsi osallistui yhteensä 36 vastaanottotilaisuuteen.
– Siellä saimme omaisten kanssa kasvot toisillemme. Huomasin monesti, että omaisille oli tärkeää päästä näkemään poliisin, jonka kanssa oli soiteltu monet kerrat.
Monet alkoivat tulla Rantsille tutuiksi.
– Samasta perheestä saattoi mennä monta ihmistä tai koko perhekin. Kolmessa polvessa menehtyi ihmisiä. Se surun määrä oli valtava.
”Ei siihen suruun voi lähteä mukaan.”
Vainajien vastaanottotilaisuuksissa järjestettiin ekumeeninen muistohartaus.
– Olihan se kova paikka itsellekin, erityisesti kun mukana oli myös lapsiuhreja. Empaattisuutta sai näyttää, mutta on selvää, että sureva omainen kuitenkin haluaa, että poliisi pysyy siinä tolpillaan. Ei siihen suruun voi lähteä mukaan, mutta kyllä välillä piti käydä silmäkulmia vähän pyyhkäisemässä, Rantsi myöntää.
Rikosylikonstaapeli Niko Rantsi kuuluu siihen poliisisukupolveen, joka osaa purkaa mielen päälle jääneitä asioita ja käsitellä niitä puhumalla. Poliisin mieli -podcastissa on tullut selkeästi esiin poliisisukupolvien ero tässä suhteessa. Siinä missä vanhempi kaarti painui kovien keikkojen jälkeen kaljalle, nuoremmat haluavat käsitellä asioita myös ammattilaisten kanssa.
Rantsi toimi myös Turun terrori-iskun päätutkijana vuonna 2017. Tapauksen tutkinnan aikana poliisit joutuivat käymään läpi puukottajan matkapuhelimen sisältöä, jota Rantsi kuvailee äärimmäisen vastenmieliseksi.
– Siellä oli esimerkiksi mestaus- ja silpomisvideoita, elämälle vierasta materiaalia. Jos joutuu työssään katsomaan sellaista tai vaikka lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, niin onhan se tosi rankkaa. Onneksi tänä päivänä on näitä jälkipuinti- ja purkumahdollisuuksia.
Poliisit käyvät nykyisin purkukeskusteluja. Jos esimerkiksi työpari loukkaantuu vakavasti työvuoron aikana, asia puretaan työvuoron päätteeksi yhdessä läpi käyden. Purkukeskustelua tarvitaan myös itsemurhatehtävän tai perhesurman jälkeen.
Yksi purkukeskustelujen aihe on poliisin kohdistuva vainoaminen. Siitä Niko Rantsilla on omakohtaista kokemusta yli viiden vuoden ajalta. Entinen kuulusteltava vainosi ja maalitti häntä vuodesta toiseen, eikä lopettanut, vaikka sai tuomioitakin.
– Jossain vaiheessa ihminen rupeaa miettimään, että miten käyttäydyn, jos tämmöinen henkilö tulee minun pihapiiriini kotirauhan piiriin. Että mikä minun sietokykyni poliisina on siinä tilanteessa ja mihin saatan ajautua.
”Havahduin, että miten tyhmä olin ollut.”
Rantsi piti pitkään tiedon vainoajasta itsellään eikä kertonut asiasta vaimolleen. Lopulta tämä kysyi, mikä miestä vaivasi.
– Siinä tilanteessa itsekin havahduin, että miten tyhmä olin ollut, kun olin pitänyt sen sisälläni. Oli suuri helpotus, kun sain kerrottua asian hänelle.
Puhuminen on tärkeää ja sen vuoksi Niko Rantsi on myös mukana poliisin post-traumatyöpajatoiminnassa. Post-traumatyöpajat ovat muutaman päivän vetäytymisiä, joissa valikoitu ryhmä on tiiviisti yhdessä ja asioita käydään läpi tarkkaan mietityn ohjelman mukaisesti. Ohjelma koostuu luennoista, pienryhmäkeskusteluita ja psykoterapeuttien tapaamisista.
-- Syy työpajaan hakeutumiseen voi olla vaikka aseenkäyttötilanne tai se, että poliisi on joutunut väkivallan kohteeksi. Mukana voi olla myös kumulatiivisesta stressistä kärsiviä tai lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkivia poliiseja.
Rantsi on osallistunut post-traumatyöpajaan itsekin.
– Matkan varrella oli ollut tsunamia ja kaikkea, mutta ajattelin silti, että enhän minä nyt semmoista tarvitse, kun en ole ketään ampunut tai minua ei ole ammuttu. Sitten kun työkaveri ehdotti, pistin paperit vetämään.
Rantsi on purkanut vainoamisen kohteena olemistaan myös dekkarisarjassaan, jonka yhdellä päähenkilöpoliisilla on perässään vainoaja.
Voit kuunnella podcastin myös lataamalla Apu360-sovelluksen AppStoresta tai Google Playsta.
