Trumpismin kultin loppu koittaa vielä – MAGA-republikaanien omat lapset äänestävät tulevaisuudessa vasemmistoa, sanoo asiantuntija

Alkuperäisen englanninkielisen The Atlanticin artikkelin voit lukea tästä linkistä.

Viime vuoden lokakuussa Donald Trump haastoi CNN:n oikeuteen kunnianloukkauksesta ja syytti kaapelitelevisioyhtiötä siitä, että se oli nimitellyt häntä useilla haukkumanimillä, joista pitkän listan kärjessä oli ”kuin kulttijohtaja”. Luulisi, että Trump olisi imarreltu tästä vertauksesta, sillä kulttijohtajat esitetään usein populaarikulttuurissa karismaattisina mestareina, joilla on lähes jumalallista valtaa seuraajiensa elämään. Toimittaja Jimmy Breslin luonnehti silloista New Yorkin pormestaria Rudolph Giuliania sanoin ”pieni mies, joka etsii parveketta [jolta puhua kansalle]”. Siinä tapauksessa Trump on iso mies, joka etsii kokonaista aidattua asuinaluetta.

Trump esiintyy valtaville ihmismassoille, jotka on koristeltu uskollisuutta julistavilla tunnuksilla. Yleisö huutaa hänen nimeään ja säestää tuttuja hokemia: ”Telkien taakse!” ”Rakentakaa muuri!” He eivät siedä kritiikkiä idoliaan kohtaan ja hyväksyvät hänen versionsa tapahtumista kyselemättä. Samaa voi toki sanoa Taylor Swiftistä, mutta yksikään swiftieistä, eli laulajan faneista, koostuva väkijoukko ei sentään ole hyökännyt Capitoliin. Koska Taylor ei ole pyytänyt heitä tekemään niin. Vielä.

Ihmiset, jotka kutsuvat trumpismia kultiksi, voivat perustella väitettään sillä, että Trumpin suosio republikaaniäänestäjien keskuudessa on vain kasvanut jokaisen neljän hänelle asetetun rikossyytteen myötä. CBS-televisioyhtiön kysely elokuun lopulla paljasti, että näiden äänestäjien mielestä luotettavin tietolähde – luotettavampi kuin konservatiivinen media, perheenjäsenet tai papisto – on juurikin Donald J. Trump, tuo rehellisyyden perikuva.

Yhdysvalloilla on nyt edessään joukko erinäisiä oikeudenkäyntejä ja koettelemuksia, ja sillä tuskin on väliä, millä nimellä Trumpin liikettä kutsutaan. Olennainen kysymys ei ole se, onko trumpismi kultti vai ei. Olennaista on se, tarjoaako kultteja koskeva tutkimus meille mitään ulospääsyä tilanteesta.

Trumpin kanne CNN:ää vastaan hylättiin oikeudessa, mutta Diane Benscoter, joka on perehtynyt kultteihin ja kuulunut sellaiseen itsekin (hän on ollut Yhdistymiskirkon jäsen, eli ”Moonie”) ja joka itse alun perin vertasi Trumpia kulttijohtajaan CNN:llä, seisoo yhä sanojensa takana. Hän on työskennellyt asianajajien pyynnöstä kahden pidätetyn henkilön kanssa, joista kumpikin osallistui tammikuun 6. päivän rynnäkköön, tarkoituksenaan ei niinkään suostutella heidät muuttamaan kantaansa vaan auttaa heitä käyttäytymään kunnolla oikeussalissa: jättää esimerkiksi ”syvää valtiota” koskevat syytökset huutelematta. Työ on vaikeaa ja hidasta, hän kertoo, jopa vaikeampaa kuin hänen tuoreet pyrkimyksensä ”poisohjelmoida” India Oxenberg, yksi niistä tunnetuista naisista, jotka sekaantuivat itsensä kehittämiskurssiksi naamioituun NXIVM-seksikulttiin.

Tehtävä on itse asiassa niin vaikea, että Benscoterin mielestä meidän kannattaisi ennemminkin kohdistaa katseemme kultismin kysyntäpuolelle ja vaatia valtiolta toimia, joissa disinformaatioon ja indoktrinaatioon suhtaudutaan kansanterveydellisenä hätätilana – vaikkapa mieleen keskittyvän terveyslautakunnan kautta. Hän uskoo, että jos riittävän monelle selitetään, kuinka indoktrinaatio toimii, he ymmärtävät olevansa vaarassa joutua sen kohteeksi ennen kuin on liian myöhäistä. Jos unohdetaan hetkeksi kaikki juridiset ja eettiset kysymykset, joita valtion roolin kasvattaminen tällä tavoin herättää, entä jos on jo liian myöhäistä? Ihmisten valistaminen ja varoittaminen poliittisista kulteista on vuonna 2023 sama kuin jos sulkisi tallin oven sen jälkeen, kun hevonen on hyökännyt Capitolin länsipuolen pylväskäytävään karhusumutteen kanssa.

Steven Hassan, myös entinen kultin jäsen (myöskin ”Moonie”), julkaisi kirjansa The Cult of Trump vuonna 2019, kauan ennen hyökkäystä Capitoliin, jopa ennen kuin Trump suostutteli tuhannet seuraajansa kokoontumaan sisätiloihin ilman maskeja vuosisadan pahimman ilmateitse tarttuvan pandemian aikana. Hassan kertoo, että MAGA-liike täyttää hänen laatimansa BITE-mallin kaikki kriteerit liittyen kulttien harjoittamaan mielenhallintaan: ’behavior’ (käyttäytyminen), ’information’ (tieto), ’thought’ (ajattelu) ja ’emotional control’ (tunteiden hallinta). Hän selittää, että kuten kaikki kulttijohtajat, myös Trump rajoittaa tietoja, joita hänen seuraajansa saavat hyväksyä, vaatii vakaumuksen puhtautta (vakaumuksen, joka voi muuttua jatkuvasti miehen päähänpistojen ja tarpeiden mukaan) ja vetoaa seuraajiensa alkukantaisiin tunteisiin – ei vain pelkoon vaan myös iloon.

Kuten niin monet ovat kertoneet, Trumpin kampanjatilaisuudet ovat hurmioituneita tapahtumia; ihmiset hurraavat ja nauravat, kun heidän lukuisia vihollisiaan syytetään ja solvataan. Hassan tietää hyvin itsekin, että kulttiin kuuluva ihminen kokee olevansa voimakas, erityinen, yksi valituista, lähellä sitä henkilöä, jolla on kaikki vastaukset tai joka johtaa joukon paratiisiin tai ”tekee Amerikasta jälleen suuren”. Tämä saattaa itse asiassa muodostaa suurimman esteen Trumpista luopumiselle: mikään ei tunnu hauskemmalta kuin tieto siitä, että sinä ja kaverisi kuulutte siihen porukkaan, joka on oikeassa kaikesta.

Hassanin arvion mukaan The Cult of Trump -teoksen julkaisun jälkeisinä neljänä vuotena liike on vahvistunut käytännössä liittoutumalla QAnonin kaltaisten muiden ”autoritaaristen kulttien” kanssa sekä muiden ryhmien kanssa, joihin kuuluvat muun muassa vaikutusvaltaisista konservatiiveista koostuva, salaperäinen Council for National Policy -verkostoitumisjärjestö sekä uskonnollinen New Apostolic Reformation -liike, joka pyrkii alistamaan politiikan kristinuskon valtaan. Uhka muodostaa nyt etäpesäkkeitä, sanoo Hassan, ja se johtuu pääasiassa digitaalisesta ja sosiaalisesta mediasta, joka korvaa saarnat ja indoktrinaatiotilaisuudet. ”Olemme puhelimella kymmenen tuntia päivässä. Ihmiset valvovat läpi yön, kun heille näytetään jatkuvalla syötöllä YouTube-videoita”, hän sanoo. ”Sitä aidattua asuinaluetta ei enää tarvita.”

Kulttien saavutettua enemmän näkyvyyttä 1970-luvulla epätoivoiset perheenjäsenet palkkasivat ”poisohjelmoijiksi” itseään kutsuvia ihmisiä, jotka toisinaan kaappasivat kulttien jäseniä ja pitivät heitä eristyksissä ja epätietoisuudessa, kunnes he luopuivat uskostaan. Menetelmä kääntyi usein itseään vastaan: mikä olisikaan kultin uskoon indoktrinoidulle jäsenelle vahvempi todiste siitä, että kaikki kultin ulkopuolella ovat vaarallisia vihollisia, kuin se, että hänet siepataan ja teljetään hotellihuoneeseen? Riippumatta siitä, toimiko konsti ikinä vai ei, se oli selvästi epäeettinen ja jopa rikollinen; jotkut poisohjelmoijat istuivat linnassa sieppauksesta.

Nykyään tämä ei tietenkään onnistuisi: se vaatisi sen, että puolet maan asukkaista sieppaisi toisen puolen, ja kuka sitten ruokkisi lemmikit?

Kaapelitelevision liberaalit kommentaattorit esittävät ahkerasti faktapohjaisia vastaväitteitä Trumpin sanomisille, aivan kuin hänen seuraajansa tajuaisivat totuuden, jos heille luennoidaan aiheesta riittävästi. Mutta tässä vaiheessa Trumpin kannattajat ovat kulkeneet miehen rinnalla jopa kahdeksan vuotta lukemattomista skandaaleista, kahdesta virkasyytteestä ja tähän mennessä neljästä muusta syytteestä huolimatta. Mitä sellaisia faktoja kukaan voisi enää loihtia esiin, joita he eivät olisi jo kuulleet ja sivuuttaneet aiemmin? Sitä paitsi, jos he myöntävät olevansa väärässä jostain asiasta, se tarkoittaisi sitä, että he ovat olleet väärässä koko tämän ajan. Jos olet ikinä suostunut pelaamaan kolmen kortin montea ja pelannut heti perään toisen erän voittaaksesi rahasi takaisin, tiedät, että vaikeinta maailmassa on myöntää, että sinua on huijattu.

Hassan peräänkuuluttaa sen sijaan ”kunnioittavaa, uteliasta kyselemistä”. Hän kehottaa ihmisiä, joiden ystävät ja sukulaiset ovat tiiviisti MAGAn pauloissa, ottamaan yhteyttä näihin läheisiin, kohtaamaan heidät tuomitsematta ja muistuttamaan heitä suhteesta, joka teillä oli ennen kuin he vaihtoivat puolta. Sitten heitä voi lempeästi kyselemällä kehottaa katsomaan asioita muiden näkökulmasta, pohtimaan näkemiään tilanteita, joissa ihmisiä on johdettu tietoisesti harhaan, ja kysymään itseltään, millaista olisi, jos niin kävisi heille. Lopulta he vapauttavat itse itsensä lumouksesta, kuten Hassan kertoo tehneensä, kun hänet pakotettiin tällaisten kysymysten avulla tarkastelemaan uskollisuuttaan pastori Sun Myung Moonia kohtaan.

Ehkä. Diane Benscoter kokeili tätä lähestymistapaa keskustellessaan oikeistolaisen salaliittoteoreetikon Michelle Queenin kanssa NPR-radioverkon kanavalla vuonna 2021. Ensin hän löysi jotain, mikä yhdisti heidät: kumpikin oli samaa mieltä siitä, että lasten vahingoittaminen on paha juttu. Mutta sitten:

Diane Benscoter: Jotkut niistä jutuista liittyen vauvojen syömiseen ja sen sellaiseen… Henkilökohtaisesti en usko, että ne ovat totta.

Michelle Queen: No, minäpä uskon.

Kuten NPR:n kirjeenvaihtaja Tovia Smith totesi, ainakin he suostuivat jatkamaan keskustelua tämän jälkeenkin.

Daniella Mestyanek Youngin mielestä jokaisessa ihmisryhmässä on ripaus kulttia, ja jokaisessa ihmisessä on ripaus kultin jäsentä. Young on 36-vuotias ja suorittanut maisterintutkinnon ryhmäpsykologiasta Harvard Extension Schoolissa. Hän on hankkinut seuraajia TikTok-videoillaan, joissa hän jakaa oivalluksia omasta menneisyydestään, samalla kiihkeästi neuloen. Hän syntyi Jumalan lapset -nimiseen yhteisöön, jota monet entiset jäsenet kutsuvat seksikultiksi, ja pakeni siitä liittyäkseen Yhdysvaltain armeijaan vain huomatakseen, että armeijakin oli eräänlainen kultti. Hänen mielestään kaikki organisaatiot voidaan asettaa johonkin kohtaan ”kulttiuden asteikkoa”, ja jotkut tunnetut ryhmät, kuten armeija ja AA-Nimettömät alkoholistit, ovat huomattavasti lähempänä asteikon synkempää päätä kuin moni haluaisi uskoa.

Hän esittää TikTok-videoillaan erilaisia kultteihin liittyviä listoja ja sääntöjä päänsä yläpuolella alati leijailevissa tekstilaatikoissa, joista yhdessä lukee:

Kulttien ensimmäinen sääntö on: et ole ikinä kultissa.

Kulttien toinen sääntö on: kultti antaa anteeksi kaikki synnit, paitsi sen jättämisen synnin.

Kulttien kolmas sääntö on: vaikka hän olisikin tehnyt sen, se ei tarkoita, että hän on syyllinen.

Kuten muutkin haastattelemani kulttiasiantuntijat, Young ei usko, että ketään voidaan ylipuhua luopumaan trumpismista (tai mistään muustakaan lujasta vakaumuksesta). Ihmiset voivat pelastaa vain itse itsensä, kuten hän teki. Hän kuitenkin väittää, että näitä itsensä pelastamisia tapahtuu ympärillämme jatkuvasti.

”Kaksikymmentä vuotta sitten”, hän kertoo, ”kun minä jätin kultin, oli huomattavasti harvinaisempaa tavata muita samanlaisia amerikkalaisia, jotka ovat täysin vieraantuneet perheestään, koska he eivät suostuneet seuraamaan yhtä johtajaa, yhtä gurua, yhtä tiettyä ideologiaa. Nykyään se on hyvinkin yleistä. Kulttien kuolemiseen ei tarvita lopullista, Jonestownin kaltaista tuhoisaa tapahtumaa, vaan ne kuolevat, kun ne eivät kykene värväämään riveihinsä seuraavaa sukupolvea, ja tämä näkyy vaihtoehto-oikeiston piireissä. Tulemme näkemään MAGA-republikaanien omien lasten äänestävän tulevaisuudessa vasemmistoa.”

Hän kertoo kuulevansa jatkuvasti nuorten toteavan TikTokissa, että ”he eivät aio äänestää ihmisiä, jotka pistivät heidät harjoittelemaan kouluissa kouluampujien varalta samaan aikaan, kun nuo samat ihmiset höllensivät aselakeja”. TikTokissa leviää trendi, jossa nuoret julkaisevat niin kutsuttuja ”dekonstruoituja” lauluja; ne kertovat yleensä siitä, kuinka joku luopuu konservatiivisesta kristinuskosta. Youngin mukaan nuoret saattavat esimerkiksi sanoa: ”Haista home. Sanoit, että kaikki kaverini joutuvat helvettiin. Menen sitten helvettiin heidän kanssaan.”

Young arvelee, että on myös mahdollista, että monet ennen niin innokkaat Trumpin seuraajat ovat jättämässä liikkeen kaikessa hiljaisuudessa. He eivät enää julkaise Facebook-meemejä, he riisuvat MAGA-lippiksensä ja palaavat takaisin ruoanlaiton tai urheilun tai minkä tahansa pariin, mikä kiinnosti heitä ennen Trumpia. Kuten sanottu, on vaikea myöntää, että sinua on huijattu, joten he eivät irtisanoudu aiemmista näkemyksistään julkisesti – elleivät he sitten yritä saada niistä lievempää tuomiota. Ajatellaan vaikkapa Trumpin sekalaisiin syytteenlukutilaisuuksiin ilmaantunutta rähjäistä ja harvalukuista seuraajaporukkaa, viimeaikaisten kampanjatilaisuuksien ponnettomia esityksiä tai sitä yhä pienempää ja säälittävämpää kannattajajoukkoa, joka palvelee häntä Mar-a-Lagossa.

Mutta Young uskoo, että ainoa asia, joka voi todella päättää trumpismin, on se, joka lopulta päättää kaiken: kuoleman kylmä koura. Tämä ei välttämättä tarkoita Trumpin itsensä menehtymistä; Young (kuten myös Hassan ja Benscoter) uskoo, että jos ja kun Trump poistuu kuvioista, joko vankilan tai yhden liian monen Big Macin vuoksi, useat valtaa tavoittelevat manttelinperijät tulevat astumaan esiin ja pyrkimään hänen asemaansa, aivan kuten Yhdistymiskirkko hajosi useisiin ryhmittymiin pastori Moonin kuoleman jälkeen. Ei, vaan Young tarkoittaa sitä, että itse kultin jäsenet kuolevat vähitellen pois, eikä lopulta ole ketään, joka täyttäisi heidän paikkansa

Vuonna 2020 yli puolet yli 65-vuotiaista amerikkalaisista äänesti Trumpia – se oli itse asiassa ainoa väestöryhmä, jossa hän saavutti selkeän voiton – kun taas 62 prosenttia 18–29-vuotiaista äänestäjistä antoi äänensä Joe Bidenille. Tällä hetkellä valtaosa äänioikeutetuista edustaa vanhempaa sukupolvea, mutta toisin kuin ääntenlaskua, ajan kulumista ei voi pysäyttää väkisin. Jonain päivänä Trump on poissa, ja hänen kannattajajoukkonsa hiljenee ja heikkenee, aivan kuten ne vuosituhannen vaihteen kultit, jotka jatkuvasti julistivat lähestyvää maailmanloppua. Maailma ei ikinä lopu, mutta poliittiset liikkeet tulevat päätökseensä.

Emme ehkä ole valmistautuneet siihen, mitä trumpismin tilalle tuleekaan, mutta ainakaan se ei enää pysty järkyttämään meitä.

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.