Uutisten kauhistelu ei muuta mitään – Aloin laittaa kalenteriini kaksi demokratiaa vahvistavaa tekoa jokaiselle viikolle
Ujostelu on tarpeetonta. Kertomalla, että pyrkii vahvistamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansanvaltaa, voi saada muitakin mukaan, kirjoittaa Riikka Suominen.
En varmasti ole ainoa, joka on joskus pohtinut, miten olisi toiminut kansalaisena natsi-Saksassa. Kuinka myöhään olisi huomannut fasismin nousun, olisiko puolustanut vainottuja vai kulkenut virran mukana? Amerikkalaisille kysymys ei enää ole ajatusleikistä. Maassa on käynnissä vallankaappaus ja demokraattisia instituutioita romutetaan.
Sortovaltion luonteeseen kuuluu, että sen kehittyminen yllättää. Amerikkalaiset valitsivat Trumpin vapaissa (joskin miljardöörit ja myrkytetty informaatiotila vaikuttivat) vaaleissa presidentiksi. Tämä ei estä häntä ajamasta maata nopeasti oligarkiaksi. Totalitarismi on aiemminkin syntynyt ei-totalitaarisessa ympäristössä. Saksalaiset eivät tienneet vuonna 1932 äänestävänsä viimeisissä vapaissa vaaleissa, kirjoittaa historioitsija Timothy Snyder kirjassaan Tyranniasta.
Suomessa yhteiskunta on ollut niin vakaa, että demokratiaa on voinut pitää saavutettuna etuna. Mutta Yhdysvallatkin on maailman vanhimpia demokratioita. Pitkästä historiasta huolimatta ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat maassa nyt vaarassa. Siksi myös Suomessa pitää toimia, ennen kuin autoritäärinen populismi kasvaa.
Askeleita on jo otettu. Oikeusturva on heikompi turvapaikanhakijoille kuin muille, nykyhallitus haluaa, että maahanmuuttajilla olisi myös heikompi sosiaaliturva. Kansalaisjärjestöjen rahoitus on leikattu. Perustuslakivaliokunta on politisoitunut ennenkuulumattomalla tavalla. Kehitys pitää kääntää nyt, kun on mahdollista. Ei mikään takaa, etteivät perussuomalaiset voisi marssia orbaneiden ja trumpien jalanjälkiä. Tämä on Putinin Venäjänkin tavoite.
”Uutisten kauhistelu ei muuta mitään.”
Itse tein uudenvuodenlupauksen ryhtyä toimimaan. Olin tuskaillut kännykkäni ääressä liian pitkään, syytellyt väsymystäni ja pähkäillyt, että mitä tehokas toiminta edes olisi. Alkuvuodesta päätin, että alan vain tehdä. Lupasin itselleni osallistua kahteen demokratiaa vahvistavaan tapahtumaan viikossa. Samalla tavoin kuin kirjaan kalenteriin treenikerrat, kirjaan sinne nyt myös demokratiakerrat. Osallistun niihin, enkä mieti asiaa enempää. Energiaa säästyy, kun ei tarvitse voivotella omaa riittämättömyyttä.
Lupauksen myötä myös tarve roikkua maailmanlopun uutisvirrassa on vähentynyt. Uutisten kauhistelu ei muuta mitään. Asiantuntijat ovat päin vastoin varoittaneet, että Yhdysvaltojen nykyjohdon taktiikka on pitää kansalaiset reagoimassa sekavaan uutistsunamiin. Yhä uudet sensaatiot huuhtovat ylitsemme kuin aalto aallon perään, mutta emme näe valtamerta, kuvaa Snyder harhauttavaa tiedonvälitystä.
Uutisten vahtausta lukuun ottamatta lasken monenlaisen toiminnan mukaan lupaukseen: järjestöihin osallistumisen, mielenosoitukset, kuntavaalitilaisuudet ja ehdokkaiden esitteiden jakamisen, kansalaisuutta vahvistavat kurssit ja opintopiirit. Lisäksi yritän irrottautua Trumpia liehittelevistä digijäteistä eli olen lopettanut Twitter-tilini ja hankkinut sähköpostiosoitteen eurooppalaiselta palvelimelta.
”Olen kertonut kaikille lupauksestani.”
Mitään täydellisen omannäköistä toimintaa en ole vielä löytänyt. Sellaista tuskin onkaan. Kaikissa yhtään isommissa liikkeissä on jokin asia, jota on vaikea sataprosenttisesti allekirjoittaa. Mutta luotan, että tekemällä löytyy optimaalinen tapa.
Olen kertonut kaikille lupauksestani. Julistan sitä tässä kolumnissakin, julistan siitä huolimatta, että nykyään ihmisiä voidaan arvostella hyvesignaloinnista. Arvostelijoiden mukaan toiset poseeravat parempina kuin ovat. Kai tällaistakin esiintyy. Mutta näen ympärilläni paljon enemmän ilmiön vastakohtaa, kainoutta kertoa omista hyvistä teoista, pelkoa että leimautuu liian hurskaaksi tai ekojeesukseksi.
Tällainen ujostelu on tarpeetonta. Kertomalla, että pyrkii vahvistamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansanvaltaa, voi saada muitakin mukaan. Jos hyvistä töistä ei kerrota, on julkisesta keskustelusta vielä isompi osa autoritääristen johtajien valheita, heidän pahuuksiensa uutisointia ja näiden kauhistelua.
