Suomen johto otti rauhoittelevan linjan Trumpin suhteen – Luodaanko kansalle väärää tilannekuvaa?

Euroopan ja Yhdysvaltain suhteet ovat jäisessä murroksessa ja Ukrainan tulevaisuus epäselvä. Pelkästään tällä viikolla presidentti Donald Trump on keskeyttänyt sotilaallisen avun antamisen Ukrainaan ja lopettanut tiedustelutiedon jakamisen Ukrainalle.

Kuinka vaarallinen Trump on demokratialle juuri nyt? Toimivatko Euroopan johtajat tällä hetkellä oikein? Entä Suomen valtionjohto – onko täällä reagoitu oikein Trumpin toimintaan?

Esitimme kolme täsmäkysymystä kolmelle asiantuntijalle, Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Juhana Aunesluomalle, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Joel Linnainmäelle ja Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Johanna Vuorelmalle.

1. Kuinka vaarallinen Trump on demo kratialle juuri nyt?

Juhana Aunesluoma:

Erittäin vaarallinen. Ei tarvitse katsoa sen pidemmälle kuin siihen, miten hän suhtautui omaan vaalitappioonsa vuonna 2020. Puhumattakaan sitten loppiaisen kongressin valtausyrityksestä ja kärhämään syyllistyneiden armahtamisesta. Lista on kyllä aika pitkä.

Trumpilla on runsaasti ihailijoita Euroopassa ihan Suomea myöten. Euroopassa on myös samantyyppisiä poliittisia liikkeitä, tosin niiden suhtautuminen demokratiaan vaihtelee. Luulen, että Trump uskoo aika vähän perinteiseen demokraattiseen kulttuuriin. Hän on hyvin autoritäärinen johtaja ja hyödyntää Yhdysvaltojen presidentin valtaoikeuksia täysimääräisesti ja vähän ylikin. Euroopassa radikaalioikeisto ja oikeistopopulistit ovat pelanneet demokratian perusperiaatteiden mukaisesti, Unkaria ja Puolan Laki ja oikeus -puoluetta lukuun ottamatta.

Joel Linnainmäki:

On tärkeää erottaa toisistaan Trumpin hallinto ja amerikkalaiset laajemmin. Vaikka Trump suhtautuu hyvin kriittisesti ja jopa vihamielisesti liittolaisiin ja Ukrainaan, suurin osa amerikkalaista kuitenkin ajattelee, että eurooppalaiset ovat liittolaisia. Samalla yhdysvaltalaisista äänestäjistä suurin osa ajattelee, että liittovaltion hallintoa pitäisi pienentää ja että siellä todennäköisesti tuhlataan veronmaksajien rahoja. Trumpia on äänestetty ennen kaikkea siksi, että hän keskittyisi inflaatioon, talouteen ja rajaturvallisuuteen. Tällä hetkellä hän keskittyy ihan eri asioihin, kuten poliittisten vastustajiensa mollaamiseen.

Se miten laajasti Trump onnistuu muuttamaan Yhdysvaltain poliittista kulttuuria, on vielä epävarmaa. Sen lisäksi, että republikaaneilla on kongressi, presidentinhallinto ja korkein oikeus hallussaan, Trump on onnistunut kaappaamaan republikaanipuolueen oman MAGA-liikkeensä haltuun. Se on poikkeuksellista ja tekee tilanteesta riskialttiin Yhdysvaltain sisäpolitiikan ja demokratian kannalta. Pidikkeitä, jotka normaalisti olisivat paikoillaan presidenttiä kohtaan, ei entiseen tapaan ole.

Johanna Vuorelma:

Yhdysvaltalaiselle demokratialle Trump on merkittävä uhka. Hän on hyvin systemaattisesti nakertanut vallan kolmijakoa. Hän on pyrkinyt vaikuttamaan vaaleihin mitätöimällä aikaisempien legitiimien vaalien tuloksen.

Yhdysvallat on suurvalta, jota seurataan tarkkaan eri puolilla maailmaa, ja toki se myös inspiroi muita poliittisia johtajia ottamaan samat keinot käyttöön. Siinä mielessä uhkaa demokratialle on myös muualla kuin Yhdysvalloissa.

Sitten on vielä se, pystyykö Yhdysvallat vaikuttamaan suoraan muiden maiden demokratiaan. Saksan vaalien kohdalla Elon Muskilla oli pyrkimyksiä tämäntyyppiseen toimintaan.

Lapsi pyöräili Ukrainan Harkovassa tuhoutuneen rakennuksen edustalla. Kuva on tammikuulta 2025.

2. Onko Euroopan johtajien toiminta oikeanlaista?

Juhana Aunesluoma:

Oikeansuuntaista, kyllä. On selvästi havaittu uhat, joita Ukrainaan rauhaan pakottamiseen liittyy, ja erityisesti Trumpin ja Venäjän lähentymiseen. Jos Yhdysvallat esimerkiksi alkaa nostaa talouspakotteita pois ja lämmittää suhteita Venäjään, silloin Euroopassa on pakko hyvin merkittävästi lisätä puolustusmenoja, jolla taas on kaikkia muita vaikutuksia. Vielä nopeammin pitää kuitenkin toimia.

On tapahtumassa iso muutos. Saksa on siitä ehkä kaikkein paras esimerkki, mutta kyllä muissakin maissa on aikamoista liikehdintää oikeaan suuntaan. Ranskan Macronin ehdotus Ranskan ydinasepelotteen ulottamisesta koko Euroopan laajuiseksi on ehdottomasti oikeasuuntaista toimintaa.

Vielä puuttuu syvempi ymmärrys Yhdysvaltojen nykyjohdon Euroopalle aiheuttamasta uhasta, joka ei ole pelkästään Venäjään tai Ukrainaan liittyvä. Yhdysvalloissa nähdään Eurooppa ideologisena vastustajana. Vallassa oleva radikaalioikeisto näkee Euroopan aidosti vastapuolella ideologisessa kamppailussa. Me olemme turhan liberaaleja, turhan sitoutuneita tähän eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin ja suvaitsevaan liberaaliin demokratiaan, jota Trump ja hänen liikkeensä pitää vihollisena. Emme ole tottuneet näkemään, että Yhdysvallat olisi ideologinen vastustajamme, vaan olemme ajatelleet, että Venäjä on. Nyt Venäjä ja Yhdysvallat ovat ideologisesti samalla puolella.

Joel Linnainmäki:

Puheet ja tahtotila ovat oikealla tasolla, mutta tekoja odotetaan. Sillä, että todetaan Euroopan tukevan Ukrainaa, on diplomaattisesti ja poliittisesti merkitystä, mutta sotaa käyvässä maassa enemmän lämmittäisi, jos tulisi konkreettisia uusia avauksia tukipaketeista. Niitä on nähty aika rajoitetusti.

Euroopassa on suunniteltu kuuden, 10:n, 20:n tai jopa 50 miljardin euron sotilaallista tukipakettia Ukrainalle. Jos jostain tällaisesta saataisiin päätös aikaan, se olisi konkreettista tukea, joka vahvistaisi Ukrainaa. Tämä on nyt Ukrainan ja Euroopan kannalta kiireisin asia, koska Yhdysvaltain ja Venäjän väliset keskustelut etenevät lujaa vauhtia.

Johanna Vuorelma:

Nykyinen toiminta ja tahtotila, joka on hyvin vahvasti viestitty eri puolilla Eurooppaa, on oikeansuuntaista. On olennaista, että toimittaisiin mahdollisimman yhtenäisenä. Kysymys on siitä, saadaanko tahtotila riittävästi käytäntöihin ja toimintaan.

Nykyinen asetelma, jossa eurooppalaiset maat ovat riippuvaisia toisesta maasta oman turvallisuuden takaamiseksi, on historiallisestikin aika merkillinen. Me olemme siihen tottuneet ja sosiaalistuneet. On ollut kuitenkin jo monta vuotta aikaa varautua siihen, että tulee Trumpin toinen kausi. Ensimmäisellä kaudella nähtiin jo suunta, jota Trump edustaa. Siinä mielessä hukattiin aika monta vuotta.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronilta on tullut aloite siitä, että Ranskan ydinasepelote voisi olla koko Euroopan laajuinen. Ehdotus on hieno aloite. Ranskan ydinasearsenaali on kuitenkin sen verran pieni, että se ei samalla tavalla toimi pelotteena kuin Yhdysvaltain ydinasearsenaali. Kun puhutaan turvallisuuspolitiikasta, loppujen lopuksi kyse on siitä, kuinka uskottava pelote on.

3. Entä Suomen valtionjohto – onko täällä reagoitu oikein Trumpin toimintaan?

Juhana Aunesluoma:

Ensimmäinen riittävä reaktio Suomessa oli Ben Zyskowiczin puheenvuoro eilen (5.3.2025) eduskunnassa, jossa hän suoraan sanoi sen, että Yhdysvallat on muuttunut todella hämmentävällä, isolla tavalla.

Enpä ole kuullut vielä muilta. Toivottavasti kuullaan lisää tällaisia realistisia, tosiasiat tunnustavia – niin kuin Paasikivi sanoi – puheenvuoroja, joissa sanoitetaan sitä, mitä tämä tarkoittaa Suomelle.

Sehän ei tarkoita sitä, että Suomi joutuisi välittömään sotilaalliseen uhkaan tai perikatoon. Meidän pitäisi nähdä maailman tila ja Yhdysvaltain muutos mahdollisimman realistisesti. Soveltaisin tässä presidenttiä: arvopohjaisesti, mutta realistisesti. Luulen, että ihmisiä saattaa hämmentää se, että uutisista tulee yhtä viestiä ja poliittisesta johdosta rahoittelevaa viestiä. Se tuntuu siltä, että meille ei kerrota kaikkea.

Tämä on Suomen taktinen toimintapa. Olemme tottuneet siihen, että Yhdysvaltojen poliittisiin muutoksiin ei reagoida avoimesti vaan pikemminkin asemoidutaan hiljaisesti niin, ettei Suomen asema vaarannu.

Se on Suomen ulkopolitiikan tehdasasetus. Sitä olisi nyt syytä päivittää. Tehdasasetuksella mennään pitkälle, kun ollaan jollain lailla hallittavissa olevassa tilanteessa, mutta nythän tässä on täysi kriisi päällä.

Jos sanotaan, että yöt voidaan nukkua hyvin ja sitten avataan televisio ja katsotaan, mitä siellä Washingtonissa riehutaan, niin ei se tunnu oikein riittävältä. Pitäisi pystyä jotenkin sanomaan, että voimme nukkua yöt hyvin siitä syystä, että – ja sitten piste, piste, piste.

Joel Linnainmäki:

Presidentiltä ja valtiojohdolta on viime viikkoina kuultu hyvin selkeää puhetta Ukrainasta ja siitä, että Venäjä on hyökkääjävaltio. Tässä ei ole lähdetty mukaan niihin villeihin puheisiin, joita Trumpilta ja Valkoisesta talosta on kuultu. Se on yksiselitteisesti hyvä asia.

Toinen puoli on se, että Suomen turvallisuus ja puolustus on hyvässä ja pahassa riippuvainen Yhdysvalloista ja Naton pelotteesta. Se rajaa valtionjohdon tilaa viestiä asioista. Muilla poliittisilla toimijoilla on enemmän mahdollisuuksia esittää kovaakin kritiikkiä.

Voi olla, että Trump herää huomenna ja toteaa ärsyyntyneensä Natoon, mutta niin kauan kuin näin ei ole, on eurooppalaisilla liittolaisilla intressi ylläpitää niitä rakenteita ja yhteistyömuotoja, joihin Euroopassa on 80 vuoden ajan investoitu. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, ettei pitäisi varautua huonompiinkin kehityskulkuihin. Euroopan täytyy joka tapauksessa satsata omaan puolustukseensa, mitä myös Yhdysvallat on meiltä vaatinut.

Suomessa on johdonmukaisesti tehty investointeja ja panostettu omaan puolustukseen. Meihin ei kohdistu akuuttia sotilaallista uhkaa tällä hetkellä. Tässä mielessä suomalaisten ei tarvitse menettää yöuniaan. Samaan aikaan on totta, että turvallisuustilanne on vakava. Se, miten Ukrainan sota päättyy, vaikuttaa suoraan myös meihin. Epäilyt Trumpin sitoutumisesta Ukrainaan ja Eurooppaan herättävät kysymyksiä ja huolta.

Suomessa kriisitietoisuus on korkealla. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, ettei valtiojohto halua herättää turhia pelkoja, vaikka turvallisuustilanne elää. Samalla kuitenkin kansalaisille on oltava tarjolla mahdollisimman realistinen tilannekuva, jotta ihmiset kykenevät asettamaan uutisvirran kontekstiin ja suhteuttamaan sitä mielessään. Jos liikaa rauhoitellaan, se voi kääntyä itseään vastaan. Ihmiset joka tapauksessa lukevat uutisia ja seuraavat tapahtumia, jotka herättävät huolta ja hämmennystä.

Johanna Vuorelma:

Valtionjohto on ollut tosi varovainen lausunnoissaan liittyen Trumpin toimintaan. Suomelle pienenä maana tilanne on todella vaikea. Tässä on ymmärrettävästi tarvetta tasapainotella. Liittoutuminen Yhdysvaltojen ja Naton kanssa nostaa rimaa reagoida kriittisesti liittolaisten toimintaan.

Voi myös miettiä, mikä olisi arvojen näkökulmasta oikea tapa reagoida. Se, miten Trump toimii tällä hetkellä, on täysin ristiriidassa Suomen ulkopolitiikan ääneen lausuttujen liberaalin demokratian arvojen kanssa. Suomen ulkopolitiikan johto on ottanut varovaisen, tilannetta seuraavan kannan. On vaikea kysymys, onko tällainen reagointi oikein. Diplomatian maailmassa on eri säännöt kuin tavallisessa maailmassa.

Yksi yksittäinen presidentin kommentti, jota pidin virheenä, oli kysymys Grönlannista. Toimittajatilaisuudessa Stubbilta kysyttiin, asettuisiko Suomi Grönlanti-kysymyksessä Yhdysvaltojen vai Tanskan puolelle. Stubb ei halunnut kommentoida sitä. Silloin ajattelin, että kysymykseen oli olemassa ilmiselvä vastaus: Suomi on aina ensisijaisesti pohjoismaisessa viitekehyksessä ja puolustaa muiden pohjoismaiden kanssa meidän linjaamme. Ei olisi pitänyt olla vaikeuksia vastata kysymykseen.

Meillä on kulttuurinen käsikirjoitus pään kylmänä pitämisestä, ja suositaan rauhoittelevaa sävyä. Se ei välttämättä ole strategisesti oikein, koska kansalainen voi tulkita rauhoittelun myös vääränä tilannekuvana. Tänä päivänä kansalaiset hakevat tietoa hyvin laajasti kansainvälisistä lähteistä ja pystyvät ymmärtämään maailmanpolitiikan tilanteita. Siinä mielessä ulkopoliittisen johdon hyssyttelevä, rauhoitteleva sävy voi näyttää siltä, ettei valtionjohdossa tiedetä, mikä tilanne on.