Tornadot eivät ole vain amerikkalainen painajainen, kuten mikkeliläiset saivat kauhukseen huomata: ”Se pyörimisnopeus on käsittämätön”
Voimakas trombi myllersi läpi Mikkelin kesällä 1998. Omakotitaloista irtosi kattoja ja purjelentokoneet katkeilivat kovan pyörretuulen voimasta. Trombit ovat Suomessa yllättävän yleisiä – eikä mikään Suomen kolkka ole niiltä täysin turvassa.
Mika Marttinen teki kesäkuisena perjantai-iltapäivänä ulkohommia polkupyöräliikkeen pihalla Mikkelin Rantakylässä, kun horisontissa näkyi noin kilometrin päässä aikamoinen luonnonilmiö.
– Ei ollut tullut tuollaista aiemmin nähtyä, hän kertoo 27 vuoden takaisista muistoistaan.
Mikkelin laitamille oli muodostunut trombi, raju, paikallinen pyörretuuli, joka syntyy kuuro- tai ukkospilven nousuvirtauksen yhteyteen. Se eteni kaupungin länsipuolta kiertäen.
Kännyköissä ei vielä kesällä 1998 ollut kameroita, mutta ihmeteltyään vähän aikaa suppilomaisen pyörteistä puhuria, Marttinen muisti, että hänellä on työpaikkansa sisätiloissa kamera.
Tallentui harvinainen otos trombista, jollaisia kutsutaan Yhdysvalloissa tornadoiksi. Luonnonilmiö on sama, mutta nimi vain eri.
Säännöllisin väliajoin Suomessakin esiintyvä trombi jatkoi mikkeliläistä tuhoretkeään. Se eteni viitostien suuntaisesti, kunnes teki kaarroksen kohti Mikkelin lentoasemaa. Lennonvarmistaja Sakari Silvennoinen näki lennonjohtotornissa paraatipaikalta rajun luonnonilmiön liikkeitä.
– Neljä minuuttia seurasin, kun se tuli. Se oli kyllä karmaiseva kokemus, hän kertoo.
”Se pyörimisnopeus on käsittämätön.”
Lentoasematyössä käydään erilaisia turvaskenaariota läpi. Osaa opeista ei koskaan tarvitse käyttää, mutta trombin vyöryessä kohti lentoasemaa, joutui Silvennoinen toimimaan. Hän ehti ohjata lähestymistään tehneen pienkoneen Jyväskylään.
– Kierre oli juuri kentän kohdalla, hän muistelee.
Viikkoa ennen juhannusta, 12. kesäkuuta, Mikkeliin osunut ja siellä noin 20 minuutin ajan riehunut trombi aiheutti paljon tuhoa. Oli sillä kertaa huomattavaa, että trombi iski kaupunkialueelle, sillä suurin osa Suomesta ei ole asutettua.
Metsää tuhoutui ja silloisissa lehtijutuissa mainittiin, miten Rantakylän Valkosenmäen asuntoalueella vaurioituivat 15 omakotitalon katot. Sähköjä ja puhelinyhteyksiäkin oli Mikkelin seudulla katki. Kuuluisimmat tuhot osuivat kuitenkin Mikkelin lentoasemalle.
Trombi ohitti lennonjohtotornin muutaman sadan metrin päästä, mutta osui lentokonehalliin, jossa varastoitiin Mikkelin Ilmailuyhdistyksen purjelentokoneita.
– Se pyörimisnopeus on käsittämätön. Se kyllä korkkasi nopeasti pellit. Ja purjekoneiden kuljetusputkia meni hallin etuovesta sisälle halliin ja tuli kyljestä ulos, hän kertoo.
Vahvat hallin teräspalkitkin vääntyivät. Samalla hajosi myös koko ilmailuyhdistyksen viiden koneen purjelentokalusto.
Koneiden siivet ja rungot menivät trombin riepottelussa poikki.
– Taisi olla niin, että yksi purjekoneen perä löytyi useamman sadan metrin päästä, Mikkelin Ilmailuyhdistyksen puheenjohtaja Kai Vana muistelee.
Hän oli trombin iskuhetkellä työmaalla parin kilometrin päässä lentoasemasta ja sai sinne Silvennoiselta viestin, että ”kaikki on tuusan nuuskana”. Ihmisuhreilta trombi-iltapäivänä sentään vältyttiin.
”Luotettiin siihen, ettei tällaista tapahdu.”
Jo vuonna 1936 perustettu Mikkelin Ilmailuyhdistys kärsi kesäkuun 1998 trombituhoista pahasti. Halli ja purjelentokalusto menivät, hinauskonetta lukuun ottamatta. Arki jatkui vielä vuokratun koulukoneen avulla, mutta purjelentotoiminta päättyi lopulta 2010.
– Käytännössä alamäki alkoi silloin, puheenjohtaja Kai Vana viittaa trombi-iltapäivään.
Pahin vahinko oli tapahtunut, kun yhdistys oli päättänyt katkaista koneidensa kalliit kaskovakuutukset jokunen vuosi ennen trombia. Maavahinkoja varten ei ollut vakuutuksia.
– Ne maksoivat sen verran, että laskettiin, että ei mene montaa vuotta, niin saadaan yksi kone maksettua sillä rahalla. Luotettiin siihen, ettei tällaista tapahdu, Vana sanoo.
Ilmatieteen laitoksen meteorologi, Suomen trombi-ilmastoa tutkinut Jenni Rauhala kiersi seuraavana päivänä Mikkelin trombin tuhoalueen läpi.
Sen pituudeksi mitattiin 8,6 kilometriä. Suurin leveys oli 330 metriä, tuhoalueen alkupäässä.
Trombeja esiintyy Rauhalan mukaan keskimääräisesti noin 14 tapausta vuotta kohti.
– Pohjoisen leveysasteilla ei usein odoteta, että siellä juurikaan esiintyisi trombeja, mutta mielestäni niitä esiintyy aika paljon verrattuna siihen, mitä yleisesti ajatellaan, Rauhala kuvailee Suomea trombimaana.
Trombin voimakkuuden arviointi pohjautuu sen aiheuttamaan tuhojälkeen. Apuna käytetään Fujita-asteikkoa, jossa on kuusi eri luokkaa. Heikot ja kohtalaiset F0- ja F1-trombit ovat Suomessa yleisimpiä. F2-luokan trombi luokitellaan jo merkittäväksi. Sellaisia tai vieläkin voimakkaampia esiintyy Suomessa keskimäärin joka toinen vuosi.
– Eli kuitenkin suhteellisen usein, Rauhala miettii.
”Ulkorakennukset saattavat vaurioitua pahemminkin, mutta yleensä tukevammat talot kestävät Suomessa.”
Mikkelin trombi oli Fujita-asteikolla F2 eli sen suurin tuulen nopeus oli yli 50 metriä sekunnissa. Kovin Suomessa todettu trombi on ollut voimakkuudeltaan F4. Se jyräsi Kiuruvedellä vuonna 1934. Sellaiset trombit voivat irrottaa jo talojakin.
Todennäköisyyksien valossa vaaditaan äärimmäisen huonoa tuuria, että voimakas trombi osuu eteen, esimerkiksi harrastetiloihin tai kotitontille.
– Tärkeintä on tietää, miten varautua. Suojaisin paikka on rakennuksessa, sisällä, pois ikkunoiden läheltä, meteorologi Jenni Rauhala kertoo.
– Ulkorakennukset saattavat vaurioitua pahemminkin, mutta yleensä tukevammat talot kestävät Suomessa nämä F2:tkin.
”Kyllä niitä ihan joka puolella Suomea voi esiintyä.”
Onko juuri Mikkeli Suomen Florida? Eli Suomen versio siitä alueesta, johon Yhdysvalloissa osuu eniten tornadoja. Mikkeli-kysymyksen voi esittää ilmoille, koska heti seuraavana vuonna, 1999, uutisoitiin uusista Mikkelin kohdanneista trombeista. Yksi niistä tempaisi jopa keskustassa tien varteen pysäköidyn auton matkustajineen ilmaan.
Sakari Silvennoinen ei kesän 1999 trombeja nähnyt aitiopaikalta, mutta oli palokunnan kanssa lentokoneella tutkimassa erään trombin metsään osuneita tuhojälkiä.
Jenni Rauhala on tutkinut säätilanteita, missä trombit ovat Suomessa mahdollisia.
– Aika usein on sellainen tilanne, että kaakon suunnalta virtaa Suomeen lämmintä ilmaa, Rauhala sanoo.
Se tarkoittaa sitä, että Mikkeli, ja Kaakkois-Suomi kauttaaltaan, on otollisessa paikassa voimakkaiden ukkosten synnylle.
Maantieteellisesti trombien tai veden päällä muodostuvien vesipatsaiden suomalainen esiintymistiheys on tilastojen mukaan suurin maan keskiosissa sekä eteläisillä ja lounaisilla merialueilla.
Uudeltamaalta Savoon ulottuvan seudun on myös tutkittu olevan se alue, missä trombeilla on todennäköisyys olla voimakkaimmillaan. Pohjoisin trombi on Suomessa tavattu Utsjoella.
– Kyllä niitä ihan joka puolella Suomea voi esiintyä, Rauhala sanoo. ●
