Tuulilasi

Trabantit prutkuttavat yhä Saksassa



Trabantit prutkuttavat yhä Saksassa

DDR lopetettiin 3.10.1990, ja viimeinen Trabant valmistui 30.4.1991. Silti näitä kulttiasemaan nousseita kaksitahtisia kulkee Saksassa vielä liki 32 500 kappaletta.
Teksti Tapio Ketonen

Trabantin sukujuuret juontavat aikaan ennen sotaa. DKW F8 tuli tuotantoon 1939, mutta sen valmistus jouduttiin lopettamaan 1942, kun siviilituotannolle ei enää ollut sijaa sotivassa Saksassa.

Sodan jälkeen Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeestä tuli DDR, ja DKW F8:aa alettiin valmistaa nimellä IFA F8. Vuonna 1955 sen korvasi Zwickau P70, jonka erikoisuus oli Duroplast-nimisellä ns. muovilla verhoiltu puukehikkokori. Alusta ja tekniikka tulivat liki suoraan IFAsta.

P70:n jälkeen vuonna 1958 alettiin valmistaa uutta pikkuautoa, joka sai nimekseen Trabant P50. Edeltäjiensä tavoin se oli etuvetoinen ja varustettu kaksisylinterisellä kaksitahtimoottorilla. aluksi se oli 500-kuutioinen ja tuotti 18 hevosvoimaa. Pian teho nousi 20:een hevosvoimaan, ja 1962 moottori sai sata lisäkuutiota, jolloin teho nousi 23:een hevoseen. Tässä yhteydessä mallinimeksi tuli Trabant 600.

Vuonna 1964 keulan ja katon muodot uudistuivat, jolloin auton nimeksi tuli Trabant 601. Moottorin teho nousi vuonna 1969 26:een hevosvoimaan, ja näillä uudistuksilla päästiinkin sitten vuoteen 1990, jolloin alettiin valmistaa Volkswagenin 1,1-litraisella nelitahtimoottorilla varustettua mallia 1.1. Se ei kuitenkaan enää käynyt kaupaksi DDR:n lakattua olemasta, ja lopullisesti menekki loppui kevättalvella 1991, kun itäsaksalaiset saivat vaihtaa itämarkkansa länsipuolen valuuttaan.

Vähenevää lajia

Trabantit ovat pikkuhiljaa muuttumassa todella harvinaisiksi. Vuonna 1993 autoja oli vielä liikenteessä reilut 920 000 kappaletta, vuonna 1995 lukumäärä oli jo laskenut 663 631:een. Vuonna 2000 rekisterissä oli 169 623 Trabia, ja tämän vuoden alussa lukumäärä oli 32 485. Mainittakoon, että VW Kuplia oli vuonna 1995 rekisterissä 168 276, vuonna 2000 määrä oli 92 737 ja tämän vuoden alussa Kuplia oli 50 106 kappaletta.

Trabantin nousu kulttiasemaan alkoi kesällä 1989, kun tuhannet itäsaksalaiset loikkasivat länteen. Itäsaksalaiset pääsivät vapaasti matkustamaan toisiin sosialistimaihin kuten Tsekkoslovakiaan ja Unkariin. Unkari taas muutti politiikkaansa ja salli kenen tahansa matkustaa maasta pois. Käytännössä tämä johti valtavaan itäsaksalaisten virtaan Unkarista Itävaltaan. Sieltä nämä siirtyivät välittömästi Länsi-Saksaan.

Kun DDR loppui lokakuussa 1990, Trabanteja sai miltei suurkiitoksella, mutta pian tilanne muuttui. Auto saavutti pian kulttimaineen, ja sen kysyntä alkoi nousta. Varaosien saanti tuotti hieman vaikeuksia, mutta entisillä itäsaksalaisilla oli keinonsa siihenkin, ja kaksitahtisten pärinä ja sinisten savupilvien pöllähtely jatkui.

Berliinissä yksi suosittu turistipyydys ovat Trabi-safarit. Turistit pääsevät itse ajamaan Trabanteilla ympäri kaupunkia opastetuilla reiteillä. Pari tuntia kestävä ajelu maksaa 79 euroa henkilö, jos autossa on 3-4 matkustajaa. Tunnin lenkki maksaa 34 euroa naamalta, jos autossa on neljä henkilöä, kahdella henkilöhinta on 44 euroa. www.trabi-safari.de

Berliinin-reissulla kannattaa myös poiketa hiljattain avattuun Trabi-museoon. Sen osoite on Zimmerstrasse 14-15 Kreutzbergin kaupunginosassa.

Julkaistu: 1.10.2013