
Toni Koskela palasi valmentajan rooliin vuoden tauon jälkeen – "Uskon, että oma intohimoni kohdistuu päivittäiseen tekemiseen joukkueen ja pelaajien kanssa."
Toni Koskela on takonut kovaa tulosta Kalmari FF:n puikoissa Ruotsin Superettanissa. Pelilliset ajatukset ovat pysyneet lähes samana kuin pari vuotta sitten HJK:ssa.
Valinta huhtikuun valmentajaksi on hyvä tapa aloittaa ura Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Superettanissa. Toni Koskelan purjeet Smålandin Kalmarissa ovat ottaneet mukavasti Itämeren tuulta alleen ja 42-vuotias helsinkiläinen on alkukauden onnistumisilla jättämässä edellisen ulkomailla koetun valmennuspestin hieman erilaiset tunnelmat taakseen. Kyproksella hommat päättyivät kolmeen kuukauteen, ja tauko valmentamisesta venyi lopulta vuoden mittaiseksi.
– Ehkä välivuotta miettiessä pitää palata hieman aikaan ennen Kyprosta. Vaikka en sinne naivisti lähtenyt kolmen vuoden projekti mielessä, niin näin jälkikäteen ajatellen taustatyöt olisi voinut tehdä paremmin. Mutta siinä oli tiettyä malttamattomuutta päästä ulkomaille ja valmentamaan ja ehkä vähän liian nopeasti tilaisuuteen tartuin. Talousvaikeudet tietysti vielä päälle, mutta seuran tavoitteet suhteessa materiaalin laatuun eivät sitten todellisuudessa kohdanneet. Toisaalta tätäkään kokemusta en missään nimessä vaihtaisi pois. Kyproksen jälkeen ajattelin kuitenkin, että seuraavan pestin tulisi olla sellainen, mistä löytyisi tietynlaisen seikkailun sijasta enemmän stabiliteettia sekä urheilun että perheen kannalta.
Vuosi on pitkä aika jalkapallossa, mutta ajan valmennuskuplan ulkopuolella voi käyttää myös hyödyksi. Koskelalle se antoi mahdollisuuden tutkia pelin kehitystä sekä reflektoida omaa tekemistä niin pelaamisen kuin työympäristön ja sen toimintakulttuurin rakentamisen suhteen.
– Vuoden aikana on tietysti paljon aikaa reflektoida ja käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Peli menee entistä intensiivisempään suuntaa. Sen sisällä on entistä enemmän hetkiä, joita on vaikea organisoida. Tällöin korostuu se, että harjoittelu vaikuttaa pelaajien käyttäytymiseen ja sitä kautta kollektiivin toimintaan. Se antaa mahdollisuuden selviytyä näistä hetkistä ulos useammin pallon kanssa kuin vastustaja. Puhutaan vaikka, miten annetaan pallolle painetta tai minkälaisia ja millä volyymilla syvyysjuoksuja toteutetaan.
”Lopulta aika valmennuksen ulkopuolella venyi ja kyllähän vuosi on jalkapallossa todella pitkä aika. ”
Tiettyjen pelillisten yksityiskohtien painopisteitä on vahvistettu, mutta isossa kuvassa omat ajatukset pelistä sekä siinä menestymisen vaatimuksista ovat kestäneet tarkastelua hyvin.
– Varsinaisesti isoja muutoksia ei pelillisissä ajatuksissa ole esimerkiksi verrattuna siihen, mitä yritimme tehdä HJK:ssa vuonna 2023. Oikeastaan aika on vain vahvistanut ajatusta siitä, että olimme silloin oikeiden asioiden perässä. Vaikka se prosessi ei päättynyt hyvin, niin se seitsemän kuukautta saattoi silti olla oman HJK-jaksoni paras niin preseasonin, kuin senkin osalta, miten joukkue arjessa toimi. Sitten kesän jälkeen ja seuraajani myötä datan perusteella lähinnä onni kääntyi.
– Pelillisen prosessin isoin muutos on se, mitä pelin vaiheita harjoittelun sisällössä priorisoidaan. Siinä on siirrytty vahvemmin kohti molempia bokseja. Puhtaasti siitä syystä, että niissä pelit kuitenkin ratkaistaan. Lisäksi harjoittelun volyymiä on hieman nostettu, joka liittyy totta kai kehittymisen maksimointiin.
– Aikaa oli myös reflektoida muita valmentamiseen liittyviä asioita, kuten johtamista ja toimintakulttuurin rakentamista. Uskon, että olen nykyisin parempi antamaan palautetta ja tunnistamaan sekä huomioimaan yksilöllisiä tarpeita siihen liittyen. Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja etenkin vuodesta toiseen menestyminen on myös raskasta. Sen toimintakulttuurin pohjana on oltava palava intohimo jatkuvaan kehittymiseen. Ymmärrys siitä, että joka päivä tehdään valintoja ja tekoja, jotka joko kehittävät toimintaa tai pysäyttävät sen. Sanoisin, että uskoni siihen, että jatkuva kehitys tuo jatkuvaa menestystä, on vahvistunut. Kaikki pelaajat eivät ole siihen valmiita, mutta se on niin tärkeä asia, että sen ympärillä ei voi tehdä kompromisseja.
Mahdollisuus palata leipätyön ääreen olisi avautunut jo aiemminkin, mutta tällä kertaa Koskela halusi tehdä asiat toisin. Ruotsiin siirtyminen on kaiken kaikkiaan ollut pelaajaurallaan myös Walesin, Kreikan ja Norjan nurmikenttiin tutustuneelle valmentajalle esimerkiksi Kyprokseen verrattuna helpompaa. Kulttuurit Suomen kanssa ovat hyvin lähellä toisiaan ja myös kansallinen jalkapallo oli ennestään huomattavasti päävalmentajalle tutumpaa. Jos läksyt Kyprokselle matkatessa olisi voinut tehdä huolellisemmin, nyt samoja virheitä ei ole toistettu.
–Ehkä Superettan oli itselleni hieman vieraampi, mutta Allsvenskania olen viimeisen kolmen vuoden aikana seurannut kohtuullisen tarkasti. Tiesin suunnilleen, minkälaisia mitkäkin joukkueet ovat pelillisesti ja vaikka omassa seurassa on tapahtunut paljonkin muutoksia, kyseessä on silti taloudellisesti ja toiminnallisesti stabiili seura. Organisaatio ja rakenteet ovat kunnossa.
– Olisi ollut mahdollista mennä epästabiileihin paikkoihin ja joku mielenkiintoinen pesti meni loppumetreillä ohi. Lopulta aika valmennuksen ulkopuolella venyi ja kyllähän vuosi on jalkapallossa todella pitkä aika. Toisaalta sen aikana pystyin nauttimaan asioista, joihin valmentamisen ohella ei olisi mitään mahdollisuutta ja sain myös vahvistusta sille ajatukselle, että aiemmin tekemäni asiat olivat oikeansuuntaisia, ja niiden pohjalta tulisin toimimaan ammatissani myös jatkossa.
”Mihin tulin, niin se tilannehan oli täysi katastrofi seuralle.”
Mahdollinen maajoukkuevalmentaminen ei Koskelalle juuri nyt ollut ajankohtaista. Suomalaisia huippuvalmentajia ei ihan jokaisella oksalla kasva, joten oli luonnollista, että Huuhkajien valmentajaprosessin aikana ex-HJK luotsin nimi nousi yhtenä mahdollisena esille, eikä mies kiellä kiinnostusta vastaavaan tulevaisuudessa.
– Oli tai olisi minulla kiinnostusta ollut, mutta mietin kyllä niinkin, että tässä vaiheessa elämää olen ehkä enemmän seurajoukkuevalmentaja. Uskon, että oma intohimoni kohdistuu päivittäiseen tekemiseen joukkueen ja pelaajien kanssa. Asiat tapahtuvat kuitenkin hirveän nopeasti futiksessa, eikä pitkiä urasuunnitelmia tässä ammatissa kannata tehdä. Olennaista on mennä päivä kerrallaan.
Koskelan ensimmäiset kuukaudet Kalmarin peräsimessä ovat hujahtaneet vauhdilla uuteen ympäristöön, uusiin pelaajiin ja toimintatapoihin tutustuessa. Jonkinlainen kuva esimerkiksi vastaan tulevista joukkueista oli jo pelejä katsomalla ja ihmisiä kuuntelemalla syntynyt, ja se alkaa pikkuhiljaa tarkentumaan, kun päivittäinen tekeminen uuden yhteisön parissa karttuu.
– Mihin tulin, niin se tilannehan oli täysi katastrofi seuralle. Kukaan ei kauden 2024 alussa varmasti osannut aavistaa joukkueen pelaavan putoamista vastaan, saati sitten lopulta tilannetta, missä putoaminen oli tosiasia. Nyt on ollut sitten paljon uudelleen organisointia ja joukkueessa paljon vaihtuvuutta.
Uudelle valmentajalle tilanne saattaa olla haastava, mutta samalla se tarjoaa myös ison mahdollisuuden. Totaalisen epäonnistumisen jälkeen harvemmin on olemassa montaa suuntaa ja siihen myös Koskela halusi tarttua.
–Tässä työssä kannattaa pääosin keskittyä seuraavaan harjoitukseen, mutta totta kai jokainen ajattelee uraansa sen verran pidemmälle, mitkä ovat ne seuraavat askeleet. Mietin, että jos et pysty mestaruudesta pelaamaan, niin uutta nousua aloittava seura, missä lähes kaikki on mennyt pieleen edellisellä kaudella, voisi sopia itselleni hyvin. Koen, että minulla on annettavaa koko organisaation kehittämiseen ja nautin siitä. Sen lisäksi huonosti menneen ajanjakson jälkeen uusille ajatuksille saatetaan usein olla avoimempia.
Tilanne muistuttaa Koskelaa loppuvuodesta 2019. Heikosti menneen kauden jälkeen HJK:ssa tehtiin isojakin muutoksia, niin pelaajiston kuin pelaamisenkin suhteen. Ne pelaajat, jotka jäivät seuraan, olivat aivan kuten nytkin kokeneita, jo pitkään seurassa pelanneita jopa omia kasvatteja, joille syntyi iso halu näyttää niin ympäristölle, kuin itselleenkin olevansa mennyttä kautta parempia. Sitoutuminen uuteen projektiin onkin ollut ensimmäisestä päivästä alkaen korkealla tasolla.
”Vauhtia piti siis joukkueeseen saada lisää, se oli hyvin selkeää.”
Kalmar FF lähti talveen hyvinkin kapealla ringillä. Viime kauden jäljiltä kolme pelaajaa myytiin, nimekkäimpänä toppari Vince Osuji, josta Club Brügge pulitti peräti kolme miljoonaa euroa. Useilta pelaajilta loppuivat sopimukset ja edelliseltä kaudelta periytyi rinkiin myös monia loukkaantuneita pelaajia. Runko pelaajamateriaalille oli kuitenkin olemassa ja siihen oli pyöreästi viisi, kuusi hankintaa mahdollista tehdä. Kolme tai neljä näistä tuli olla pelaajia, joilla pitää niin sanotusti tehdä tulosta ja kun ringissä ei esimerkiksi ollut käytännössä yhtään hyökkääjää, kohteet hankinnoille olivat kohtuullisen selvät. Myös data edelliseltä kaudelta paljasti karusti kohteet, joita piti nyt parantaa.
– Ruotsissa GPS-datan käyttö on erittäin avointa, jonka avulla pystytään vertaamaan omaa joukkuetta sekä sen yksilöitä muiden vastaaviin. Data paljasti meidän aivan selkeän vauhtivajeemme, niin pallon kanssa kuin ilman sitä. Korkeavauhtisissa juoksuissa ja spurteissa joukkueessa on ollut hyvin laskeva trendi. Kaudella -22 joukkue oli koko sarjan kärkeä kyseisessä tilastossa, viime kaudella puolestaan hännänhuippu. Vauhtia piti siis joukkueeseen saada lisää, se oli hyvin selkeää.
Jos pelaajiston osalta moni kortti oli vielä katsomatta, sama päti myös valmennustiimiin. Vain kerran aiemmin, RoPS:ssa 2018, Koskela on hypännyt uutena valmentajana vieraaseen valmennusryhmään, jossa ei ollut yhtään aiemmilta vuosilta tuttua valmentajaa (myös Pasi Tuutti, Jari Alamäki ja Juho Luukkonen tulivat uusina). Koskela kysyi Kalmariin mennessään mahdollisuutta tuoda oma apuvalmentaja mukanaan, mutta se ei silloin vielä ollut mahdollista. Sattuma puuttui kuitenkin hyvin äkkiä peliin.
–Toinen apuvalmentajistamme sai tammikuussa Odds BK:sta tarjouksen teknisen johtajan paikalle seuran akatemiaan ja hän halusi siihen tarttua. Itselleni oli heti selvää, että kannattaa jo yhteistyön rakentamisenkin näkökulmasta antaa suostumus lähtemiseen ja samalla avautui mahdollisuus saada Guillem mukaan.
Koskela oli jo aiempina HJK-kausina haastatellut Guillem Santesmasesia valmennustiimiinsä, mutta aika ei vielä tuolloin ollut kypsä. Nyt tilanne oli toinen, ja hyvät suhteet Miika Takkulaan ja Joonas Rantaseen auttoivat espanjalaisen siirrossa Ilveksen organisaatiosta Kalmariin. Ilves-yhteys on tässä kohtaa sikäli hyvin mielenkiintoinen, että Koskela näkee tämän päivän Ilveksessä paljon sitä, mitä he Takkulan kanssa rakensivat jo HJK:hon, ja mikä on ainakin osittain ajatuksena myös Kalmaria kehitettäessä.
– Emme ole Guillemin kanssa tehneet aiemmin töitä yhdessä, mutta persoonana hän oli tuttu. Lisäksi puhumme edelleen Takkulan kanssa paljon pelistä, ja peliin liittyvissä asioissa on paljon samankaltaisuuksia, joten Guillemin oli kohtalaisen helppo hypätä liikkuvaan junaan.
Kalmar on viime kausiensa aikana tullut tunnetuksi vahvasti pallonhallintaan peliään perustavana joukkueena. Koskela haluaa hienosäätää tämän kauden versiota niillä opeilla, joita valmentajan työkalupakkiin on HJK-vuosilta ja erityisesti niiden aikaisten europelien myötä sinne kertynyt. Pallollisena ja pallottomana joukkueen pitää kyetä toimimaan niin intensiivisesti kuin mahdollista, nopeammin kuin vastapuoli. Koskela ei usko organisoinnin loputtomaan kaikkivoipaisuuteen, useista hetkistä jalkapallokentillä pelaajien tulee yksinkertaisesti kyetä selviytymään voittajana ulos. Niitä hetkiä harjoitellaan ja joukkuetta valmistetaan peleihin siten, että ollaan esimerkiksi prässin alla nopeampia kuin vastustaja.
”Alku on ollut hyvä, mutta tärkeintä on ymmärtää, että kausi on vasta alussa ja sarjat ratkaistaan vasta syksyllä.”
Superettanista on Koskelan mukaan noussut Allsvenskaniin viime vuosina vahvasti vastahyökkäyspelaamiseen keskittyneitä joukkueita. Tällä kaudella monia vastustajia on yhdistänyt äärimmäisyyksiin menevä, välillä jopa koko kentän miesvartiointi, joka luo hyvinkin erikoisia hetkiä hyökkäävälle joukkueelle. Tämä on avannut juuri niitä Koskelan peräänkuuluttamia kiihdytysmahdollisuuksia etenemiseen ja niistä syntyneistä tilanteista Kalmar on hyvällä prosentilla onnistunut myös viimeistelemään. Seuraavat kierrokset näyttävät, onko kyseessä alkukauden sattuma, vai pysyvämpi pelaamisen trendi.
Yksi merkittävimmistä eroista Veikkausliigan, Allsvenskanin ja Superettanin välillä on Koskelan havaintojen mukaan yksilöiden ja etenkin hyökkäyspään pelaajien laatu ja sitä kautta kyky ratkaista pelejä. On kyseessä sitten laukaus, murtava syöttö tai keskitys, niin niiden lähettäjistä löytyy kaikista suurin yksittäinen sarjoja erottava tekijä. Esimerkiksi hyökkäyspäätä ajateltaessa, kuinka moni keskikenttäpelaaja pystyy pallon boksin ulkopuolella saadessaan olemaan vaarallinen ja laukomaan uskottavasti, niin ei heitä Veikkausliigassa välttämättä kovin montaa ole. Nukahduksesta puolustuksessa tai harhasyötöstä maksetaan Allsvenskanissa kaikista kovinta hintaa verrattaessa kahteen muuhun sarjaan. Veikkausliigassa ja Superettanissa näitä hetkiä saa helpommin anteeksi. Ruotsin kahdella korkeimmalla sarjatasolla pelaa kummassakin 16 joukkuetta, jolloin tasoerot luonnollisesti kasvavat ja ottelujen luonne voi olla hyvinkin erilainen.
–Tasollisesti Superettan ja Veikkausliiga vertautuvat keskenään mielestäni melko hyvin, mutta vaikka myös Veikkausliigassa on useita hyviä pelaajia, niin totta kai toimivasta sisäisestä pelaajamarkkinasta, mutta myös osittain laadusta, kertoo kuitenkin se, että Allsvenskaniin pelaajia ostetaan täältä huomattavasti Veikkausliigaa tasaisemmin. Jos mietin omia materiaaleiltaan parhaita HJK:n joukkueitani, niin 2020- tai 2022-joukkueisiin täältä meidän pelaajiamme niihin mahtuisi. Sama toki myös toisinpäin.
Mikäli nuori futari pelaa säännöllisesti Veikkausliigan kärkipään joukkueissa, ensimmäinen siirto ulkomaille voi hyvinkin tapahtua Allsvenskaniin. Tason löytyessä hieman terävämpää kärkeä alempaa, siirto Superettaniin voi puolestaan hyvinkin toimia steppinä Veikkausliigaa näkyvämpään ikkunaan vaikkapa juuri Allsvenskania ajatellen. Anthony Olusanyan siirto tammikuussa HJK:sta Kalmariin olikin näin ajateltuna kaikille osapuolille hyvin looginen. Kalmar tarvitsi hyökkäyspään pelaajaa, Koskela tunsi Olusanyan valmiiksi ja pelaaja pommittaa tällä hetkellä sarjakärjen hyökkäyksessä isoilla minuuteilla maaleja pohjoismaisittain tiiviisti seuratussa sarjassa.
Kalmar FF on siis suomalaisittainkin hyvin mielenkiintoinen seurattava tälle kaudelle. Koskela ei ujostele oman ja joukkueensa tavoitteen ääneen sanomisessa.
– Sellainen projekti, missä rakennetaan ehkä vuosi, kaksi nousua yrittävää hyvää joukkuetta ei itseäni tässä vaiheessa kiinnostanut. Median ennakoissa emme olleet ykkösnousijasuosikki eikä meillä välttämättä ole sarjan laajin materiaali. Meillä on kuitenkin hyvä sekoitus nuorempia ja noin kolmekymppisiä avainpelaajia Allsvenskan-kokemuksella, jonka myötä näen, että tämän kauden onnistumiseen kannattaa seuran satsata. Alku on ollut hyvä, mutta tärkeintä on ymmärtää, että kausi on vasta alussa ja sarjat ratkaistaan vasta syksyllä.