Tom Sjöbergin kuuluisa seksikauppa on pornokeisarin henkireikä – Säädyllisetkin ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan Etelä-Helsingin tuhmimpia juttuja

Ai me mennäänkin sex shoppiin. Etelä-Helsingin Punavuorta kiertänyt, alueen hurjaan historiaan pureutunut kävelyretki on jo lopuillaan, mutta loppuhuipennuksena on vihjailtu, että jotain vanhasta Rööperistä on edelleen jäljellä.

– Onkohan isäntä itse paikalla, kuuluu kierroksen porukasta, kun Iso Roobertinkadulla sijaitseva King’s Sex -pornokauppa lähestyy.

Vastaus saadaan nopeasti, kun Tom Sjöberg seisoo putiikkinsa ovella tutuissa viiksissään.

Punavuoren katukundista tuli yksi Suomen romantisoiduimmista konnista, ja seksikeisari ja nyrkkeilymoguli, jonka edesottamuksista on kirjoitettu kirjoja ja tehty Rööperi-elokuvakin (2009). Siinä Sjöbergiä esitti Samuli Edelmann, kuten Good Guide Helsinki Finlandin järjestämän kävelykierroksen opas Orvokki Palillo muistaa esittelyssään mainita.

Vajaan 20 lauantaikiertelijän porukka kuulee kaupan edessä taas ikivihreitä tarinoita seksin ja väkivallan Punavuoresta, vaikka Sjöbergillä, 79, on selkeästi vähän kiire päästä myymään tuoretta kirjaansa, Tom Sjöberg – Rööperin katupoika (Docendo).

– Sodan jälkeen ei oikeaa tavaraa oikein mistään meinannut saada. Oli varastettua ja salakuljetettua tavaraa. Siellä kävi herrat ja narrit ostoksilla. Kauppa kävi, Sjöberg tarinoi.

– Nyt tämä on tällainen hienostoalue. Täällä on säädyllisiä ihmisiä.

Sjöberg on itse se viimeinen epäsäädyllinen, hän jatkaa.

Jormasin Rööperiin-kappale pärähtää vielä soimaan, muutamat kirjat menevät kaupaksi ja yhteiskuvia napsitaan. Kävelyporukan poistuttua, vetäytyy Sjöberg taas King’s Sexin takahuoneeseen. Siellä hän tykkää istua nahkanojatuolissa, joka kuului aiemmin punavuorelaiselle pankinjohtajalle.

– Tämä on vähän sellainen henkireikä, kun tässä on niin pitkään touhunnut, Sjöberg kuvailee kauppaansa.

Kauppansa ”Sjöba” perusti jo 1967. Vanhimmat tapetit ovat siltä vuodelta. Kaupassa on muutenkin museon henkeä. Seinillä olevat julisteet kertovat Sjöbergin uravaiheista muun muassa rock’n’rollin parissa, ja seksimessujen ja nyrkkeilytapahtumien järjestäjänä. On seinällä myös alastonkuva Sjöbergistä itsestään.

Bisneksenä King’s Sex ei ole enää erityisen toimiva. Konsepti on toiselta vuosikymmeneltä. Ainakin VHS-pornokasetit. Internet muutti sekä pornon kulutusta että seksilelujen kauppaa, joten tavara ei liiku enää entiseen malliin.

– Tämähän oli kova kauppakatu. Kun tulin tähän, niin 230 markkaa oli vuokra ja päiväkassa oli 400–500. Nyt saa melkein koko kuukauden kasata vuokraa, Sjöberg sanoo.

Ympäristö on muuttunut. Se on Punavuoressa ilmiselvää. Sjöbergin vanhoista Rööperin ikätovereista enää yksi asuu kuulemma alueella, Hämis, Punavuorenkadulla. Mutta tarinoissa vanha Rööperi elää edelleen vahvasti.

– Tänne tulee kaverit juttelemaan. Nuoret tulee kuuntelemaan vanhoja juttuja, vanhat tulee kertomaan omia vanhoja juttujaan. Tämä on ollut sellainen seurustelupaikka, Sjöberg kuvailee kauppaansa.

– Tulee vanhoja gangstereita, jotka ovat joskus asuneet täällä. Ja sitten muistellaan yhdessä.

Good Guide Helsinki Finland aloitti tarinalliset Helsinki-kävelykierroksensa koronapandemian jälkimainingeissa. Punavuoren kävelyretket alkavat Aleksanterin teatterilta ja 1800-luvun tunnelmasta, ja päättyvät Sjöbergin kaupalle.

Punavuori, Helsingin tiheimmin asutettu kaupunginosa, on kaupungin kiehtovimpia alueita. Kontrasti on niin huomattava. Urbaanista köyhyydestä, jätekuopista, ilotaloista ja katukundien rikoksista alueeksi, jossa kauppojen ikkunoita koristavat nyt Helsinki Design District -tarrat.

– Nyt on tuollainen hienostokaupunginosa. Ja kallis kuin mikä, kävelykierrokselle mukaan ilmoittautunut Paula Liinamaa, 69, totesi reitin varrella.

Noin 10 000 asukkaan Punavuoren neliöhinnat ovat tosiaan jo kaupungin korkeimpia. Ohi vilistävät sähköskuutit ja Wolt-kuskit vain alleviivaavat ristiriitaa menneisyyden ja nykyisyyden välillä. Tai se, että Iso Roballa pysähdyttiin kuulemaan vanhoja juttuja sellaisen liiketilan eteen, jonka ikkunassa lukee PR & Communication Agency.

– On se ollut rankkaa olla myös köyhä, Liinamaan ystävä Pirjo Kamaja, 72, sanoi kuultuaan tarinoita puutalojen Rööperistä, jossa on aikoinaan ollut asukasmäärään suhteutettuna jopa enemmän ilotaloja kuin Pariisissa tai Hampurissa.

Orvokki Palillo ja Marika Lahti ovat halunneet herättää kierroksillaan kaupunginosien historiaa henkiin. Palillo tarinoillaan, Lahti draaman keinoin. Lahti esittää kävelykierroksella niin näyttelijä ja taidekeräilijä Fanny Sinebrychoffia kuin ilotyttö Silkki-Saaraa.

– Siihen aikaan valintana saattoi olla palvelustytön elämä, josta ei paljoa rahaa saanut. Yksi vaihtoehto oli ilotytön elämä, ja kaikesta huolimatta se oli minulle sopivaa, Lahti kertoi Silkki-Saaran roolissaan.

Maagisia tunnelmia asiakkailleen tarjoillut Silkki-Saara, oikealta nimeltään Irene Saara Björkhem, oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ensimmäisiä hurjan Punavuoren hahmoja, jotka päätyivät kirjoihin ja valkokankaalle.

Tom Sjöberg, jonka äiti kuulemma tiesi Silkki-Saaran, oli seuraavia, vaikka ei sellaista nuorena miehenä vielä osannut ajatella.

– Monta vuotta elettiin tavallaan päivä kerrallaan. Se oli niin hektistä se elämä, ja aika vaarallistakin. Kaveria ammuttiin päähän vieressä, hän kertoo.

Sjöbergin piti hengissä muutama vanha viisaus. Piti olla edes suhteellisen rehellinen, niin ei kerännyt liikaa vihollisia. Ja turpa piti poliisilaitoksella pitää kiinni.

– Hoitaa omat asiat vain, eikä puuttua muiden asioihin. Vasikat ovat kaikki joutuneet jollain tavalla lähtemään. Jos ei karkuun maasta, niin yläkertaan.

Sjöbergin oma Punavuoren tarina oli alkanut Albertinkadulta maaliskuussa 1946. Silloin alue, varsinkin sen länsipuoli eli varsinainen Rööperi, oli puutaloineen Helsinkiä pahimmasta päästä.

Hurja maine oli saanut alkusysäyksensä, kun Katajanokan hökkeliasutukset purettiin 1870-luvulla ja ihmisiä hakeutui syrjäiseen Punavuoreen. Köyhyys ja sataman läheisyys vaikuttivat siihen, että elantoa tienattiin kyseenalaisinkin keinoin.

Sjöberg oli jo 12-vuotiaana mukana ”lestinheitossa” eli viinan laittomassa myynnissä. Bisnekset kehittyivät siitä myös kohti varastetun tavaran myyntiä ja salakuljetuksia. Pornoakin myytiin alun perin salaa. Huumekauppaan hän ei koskaan lähtenyt mukaan.

Punavuoren muutoksen käännekohtana Sjöberg pitää Rööperin puutalojen purkamista. Iso osa niistä korvattiin uusilla kerrostaloilla jo 1960-luvun puolella.

– Ihmiset muuttivat täältä Kontulaan ja muualle. Silloin tuli pikkuhiljaa ihmisiä muualta, eivätkä he olleet enää helsinkiläisiä, Sjöberg sanoo.

– Muistan kun Punavuorenkatu 14 purettiin, niin vanhat ihmiset istuivat siellä. Tavarat oli pantu kadulle, eikä heillä ollut minne mennä. Se oli oikein tosi surullista.

Vielä 1990- ja 2000-luvuilla Punavuori oli suosittua baarialuetta, mutta asukkailtaan muutos oli jo tapahtunut, ja etenkin seksibaareja oltiin jo ajamassa ahtaalle. Sitä kehitystä Sjöberg seurasi Iso-Roban kuuluisasta King’s Kakadusta käsin.

Tom Sjöberg istui ainoan vankilatuomionsa 1980-luvulla, salakuljetuksesta. Moni muukin kuin hän itse piti tuomiota oikeusmurhana.

– Panivat minut väkisin vankilaan. Mutta en surrut sitä sillä tavalla. Olen tehnyt niin paljon pahaa, että se meni sitten leikiten, Sjöberg sanoo.

Rikoksia hän ei ole kuulemma enää tehnyt vuosikymmeniin.

– Ryhdyin rehelliseksi. Sitten ei ole tullut tehtyä enää kuin aviorikoksia, hän heittää.

Tarinoiden luominen on vaihtunut tarinoiden kertomiseen. Nyrkkeilytalli ja seksikeisarin imago kasvattivat Sjöbergin rikosten jälkeistä mainetta.

Sjöberg on kiinnostanut, kuten tuorein kirja taas alleviivaa. Mika ”Immu” Ilménin tekemällä tämän vuoden puolella julkaistulla Sjöberg-haastattelulla on silläkin Youtubessa jo peräti 250 000 näyttökertaa.

– Ilmeisesti ihmiset tykkää tuollaisesta.

Silkki-Saaran asussaan Sjöbergiä haastatellut Marika Lahti huomaa ilmassa aina tähtiloistoa, kun Rööperi-kävely koukkaa King’s Sexin kautta.

– Kun saatan Tomin sisältä liikkeen eteen tapaamaan ihmisiä, niin näen todella iloisesti yllättyneitä kasvoja. Moni on selkeästi kuullut hänestä ja myös kaupastaan, hän kertoo.

Lopun erityisvieras pidettiin kävelyn aikana yllätyksenä, vaikka kierroksen Facebook-tapahtumassa olikin kuva Sjöbergistä.

– Ajattelin, että se on joku rekvisiittakuva, kierroksella mukana ollut Jarkko Lampijoki sanoo.

Lampijoki, 53, ja Satu Mielonen, 50, asuvat Joensuussa, mutta osallistuvat erilaisille Orvokki Palillon järjestämille kävelykierroksille Helsingissä käydessään. Rööperi kiinnosti kohteena paljon.

– Äidin siskon mieskin on tältä alueelta. Kahvipöydässä on hiljaista, kun hän aloittaa juttujen kertomisen, Lampijoki hymähtää.

Lauantaisena kesäiltapäivänä Iso-Roobertinkatu on vilkas, mutta samalla jopa levollinen. Vanha Rööperi oli villi ja vaarallinen, nykyinen on aika turvallinen ja rauhallinen. Sjöbergillä on niistä kahdesta selkeästi oma suosikkinsa.

– Täällä oli kaikki rähjäistä, ja oli tappeluita ja puukotuksia, mutta täällä oli ihmisiä. Kaikki tunsivat toisensa, kaikki iloisin naamoin jutteli, Sjöberg kertoo.

Tätä nykyä kuljetaan nenä pystyssä.

– Ei sanota päivää, eikä näkemiin. Tässäkin talossa kaikki kävelevät vain ohi. Sellainen Rööperin vanha lämmin sielu on hävinnyt, vaikka olikin rikollisuutta ja viinaongelmia ja kaikkea. Ei ole enää sitä vanhaa Rööperiä. Tämä on viimeinen.

King’s Sexin asiakkaitakaan ei taida enää juurikaan asua lähikulmilla. Mistä asiakkaat nyt tulevat kauppaan?

– Ovesta ne tulee, Sjöberg heittää.

Heitä ei toki ole niin paljon kuin hän haluaisi.

Kirjojen myynnissä autellut Sjöbergin kaveri heittää sentään hauskan huomion kävelykierrosten väestä. Jotkut eivät kehtaa koko porukan edessä ostaa jotain haluamaansa kaupan valikoimasta, mutta pienen hetken päästä saattaa kaupan ovi kuulemma taas avautua. ●