Suomalaiset ovat katsoneet Itä-Euroopan kaalimaita alaviistoon – Puola on kommunismin jälkeen menestynyt hyvin, ja siihen on syynsä
Maataloutta, toisin kuin monissa EU-maissa, ei ole ajettu alas. Maassa ei ole pulaa jauhelihasta, jauhoista tai kananmunista, kirjoittaa Timo Soini.
Kävin Puolassa toukokuun alussa. Pidin luennon Varsovan yliopistolla Itämeren turvallisuustilanteesta, arvioin Euroopan turvallisuustilannetta myös Puolan Yleisradiolle ja keskustelin ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden kanssa.
Toisin kuin ministeriaikana, minulla oli myös mahdollisuus nähdä Varsovaa ja nuuhkia suuren kaupungin tunnelmaa.
Puola linkittyy monella tavalla henkilöhistoriaani; Paavi Johannes Paavali II on yksi henkisistä esikuvistani, paras koskaan kuulemani ja kertomani vitsi on Lenin Puolassa, ja politiikassa olen tehnyt paljon yhteistyötä puolalaisten kanssa, sekä Euroopan parlamentissa että ministerinä.
Puola on ajankohtainen monesta syystä. Presidentinvaalit kesäkuun alussa voitti niukasti kansallisen instituutin Karol Nawrocki. Instituutti tutkii ja ylläpitää tietoa Neuvostoliiton ja natsi-Saksan rikoksista Puolassa.
Nawrocki sai vaalien toisella kierroksella yli 10,6 miljoonaa ääntä ja voitti niukasti Varsovan pormestari Rafal Trzaskowskin, joka kuittasi yli 10,2 miljoonan kansalaisen tuen. Voitto oli niukka, mutta merkittävä.
”Euroopassa vaaleilla valitsemattomat tahot haluavat neljää asiaa.”
Vaalit ovat siitä hankala tapahtuma, että kansa voi ”äänestää väärin”, siis kaiken maailman populisteja ja muita oman tien kulkijoita. Sellaisia, jotka eivät toimi ja vaikuta sata vuotta vanhoissa puolueissa. Näin kävi nyt Puolassa ja näin on käynyt ennenkin.
Euroopassa eliitit, työantaja- ja työntekijäjärjestöt, mediat ja monet muut vaaleilla valitsemattomat tahot haluavat neljää asiaa:
- Lisää Eurooppaa (eli EU:ta).
- Lisää vihreää siirtymää (maksoi, mitä maksoi).
- Lisää maahanmuuttoa (kansan mielipidettä kysymättä).
- Lisää LBGT:tä (yhteiskunnan arvopohjasta riippumatta).
Tämä lista ei Puolassa kelvannut, joten onko syytä olla huolissaan.
Ei ole.
”Suomalaiset sopeutuivat tsaarinajan menoon, puolalaiset kapinoivat ja tunsivat sen nahoissaan.”
Puolalaiset päättävät itse – tykkäsit tai et. Se on Puolassa ollut tapana halki vuosisatojen.
Suomella ja Puolalla on kokemusta Venäjän vallan alla olemisesta.
Suomalaiset sopeutuivat tsaarinajan menoon, puolalaiset kapinoivat ja tunsivat sen nahoissaan.
Monet suomalaiset ovat katsoneet Itä-Euroopan kaalimaita alaviistoon. Slaaveja on moneen junaan, länteen, etelään ja itään. Puolalaiset ovat läntisiä slaaveja.
Monet heistä katsovat länteen, mutta kansallismielinen osa ei halua ottaa oppia lännen nyky-todellisuudesta, jota he pitävät liian liberaalina – perhettä, elämää ja isänmaata väheksyvänä.
Tämä selittää ison osan muutosvastarinnasta.
”Historia ei ole pelkästään menneisyyden nostalgiaa vaan tähän päivään vaikuttavaa ylisukupolvista hiljaista viisautta.”
Puola on kommunismin jälkeen menestynyt hyvin. Elintaso on noussut, bruttokansantuote on moninkertaistunut, EU:n koheesiorahoilla on tiet ja infrastruktuuri laitettu kuntoon.
Maataloutta, toisin kuin monissa EU-maissa, ei ole ajettu alas. Maassa ei ole pulaa jauhelihasta, jauhoista tai kananmunista.
Ennen kaikkea Puola ja puolalaiset eivät häpeä omia arvojaan, silloinkaan kun ne poikkeavat EU:n valtavirrasta.
Historia ei ole pelkästään menneisyyden nostalgiaa vaan tähän päivään vaikuttavaa ylisukupolvista hiljaista viisautta.
