Joni Meronen selvitti kauden 2025 Veikkausliigajoukkueiden ulkomaalaispelaajien roolit ja urakehitysnäkymät.

Varmasti jokaisessa maassa, missä pelataan jalkapallon ammattilaissarjaa, keskustellaan vuosi toisensa jälkeen ulkomaalaispelaajien tarpeellisuudesta, määrästä ja heidän laadustaan. Näin tapahtuu myös Veikkausliigassa, missä moni joukkueista tukeutuu ulkomaalaispelaajien palkkauksiin ja näiden päätösten onnistumiseen. Veikkausliiga on historiansa aikana nähnyt lukuisia ulkomaalaispelaajia, jotka ovat jättäneet pysyvän jäljen niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Liigassa on nähty myös lukuisia ulkomaalaispelaajia, jotka katoavat kuvasta vähin äänin. Joka tapauksessa ulkomailta tulevat pelaajat ovat pysyvä osa Veikkausliigaa ja sen historiaa sekä tulevaisuutta.

Tuukka Kotimäki käsitteli artikkelissaan aikaisemmin helmikuussa, miten Veikkausliigajoukkueet ovat tukeutuneet ulkomaalaispelaajiin kausina 2022-2024. Artikkelissaan Kotimäki tarkasteli ulkomaalaispelaajien määrää, heidän pelaamiensa peliminuuttien osuutta kaikista jaossa olleista peliminuuteista sekä heidän tekemiensä maalien osuutta kaikista sarjamaaleista. Tässä katsauksessa lähdetään syventämään Kotimäen viitoittamaa tietä ja selvitetään pelattujen peliminuuttien perusteella ulkomaalaispelaajien tämän hetkiset roolit joukkueissaan ja heidän urakehitysnäkymänsä. Tarkastelussa ovat mukana kaikki 12 Veikkausliigajoukkuetta, joiden jokainen peliaikaa saanut ulkomaalaispelaaja on käyty läpi, kun sarjaa on takana joukkueesta riippuen 7-9 ottelukierrosta.

Tilannekatsauksessa mittarina käytettyä roolia selvitettiin jakamalla se kolmeen kategoriaan, jotka ovat vaihtopelaaja, rotaatiopelaaja ja avainpelaaja. Näistä rooleista vaihtopelaaja on aloittanut alle 25 %, rotaatiopelaaja 25-75 % ja avainpelaaja yli 75 % joukkueensa alkukauden otteluista. Lähteenä käytettiin Palloliiton tulospalvelua. Urakehitystä arvioitiin asteikolla 1-5 (1 = alas, 2 = loiva alas, 3 = staattinen/vedenjakaja, 4 = loiva ylös, 5 = ylös) ja arviointiin vaikuttavia tekijöitä olivat pelaajan ikä, rooli nykyisessä joukkueessa, roolit aikaisemmissa joukkueissa ja seurat, joissa pelaaja on aikaisemmin pelannut. Lähteenä urakehitysnäkymän arvioinnissa käytettiin transfermarkt.com-sivustoa sekä theanalyst.com-sivuston Opta Power Rankings -analyysia seurajoukkueiden voimasuhteista.

Katsauksen mittarina käytetyt ”rooli” ja ”urakehitysnäkymä” ovat liukuvia käsitteitä, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Pelaajan rooli joukkueessa voi muuttua nopeastikin ja siihen voi vaikuttaa esimerkiksi omat ja joukkueessa tapahtuvat loukkaantumiset tai valmentajan vaihtuminen, kun taas urakehitys on hitaammassa muutoksessa ja sen arviointi edellyttää laajempaa pitkittäistutkimusta. Tilannekartoituksessa käytiin läpi 93 alkukauden ensimmäisen 7-9 ottelukierroksen aikana kentällä käynyttä ulkomaalaispelaajaa. Näistä pelaajista avainpelaajia oli 43, rotaatiopelaajia 24 ja vaihtopelaajia 26 kappaletta. Urakehitysnäkymän arvioinnissa korkeimman arvon (5) sai yksi pelaajaa, joka oli Axel Kouame. Arvon 4 saivat 14 pelaajaa, jotka olivat Armaan Mark Wilson, Maksym Zhyk, Pakwo Abdoul Rachide Gnanou, Hans Gunnarsson, Kerfala Cissoko, Ibrahim Cisse, Mohamed Toure, Babacar Fati, Salim Giabo Yussif, Samuel Chukwudi, Loic Essomba, Abraham Okyere, Alfie Cicale ja Mads Borchers. Arvon 3 saivat 27 pelaajaa, jotka olivat muun muassa Johannes Kreidl, Georgios Antzoulas, Cassama Adramane ja Yassine El Ouatki. Arvon 2 saivat 28 pelaajaa, kuten Atomu Tanaka, Daniel Barrow, Alexndro Marco Craninx ja Lucas Falcao. Arvon 1 saivat 24 pelaajaa, kuten Hassane Bande, Guillermo Sotelo, Bart Straalman ja Franck Elle Essouma. Seuraavaksi avaan tarkemmin joukkue kerrallaan tilannekatsauksen tuloksia ja nostan esiin tärkeimpiä huomioita. Joukkueen nimen perässä on ulkomaalaispelaajien ikävuosien keskiarvo.

AC OULU (25,6)

AC Oulu ei ole oikein onnistunut löytämään kahdeksan ulkomaalaispalkkauksen joukosta ketään sellaista pelaajaa, jonka nimi kirjoitetaan ensimmäisten joukossa kokoonpanoon. Varmasti ruotsalainen William Eskelinen on valmennuksen papereissa Niklas Schulzia edellä, koska palasi pelikiellon jälkeen takaisin tolppien väliin. Kenttäpelaajien osalta AC Oulu ei ole onnistunut löytämään ketään sellaista pelaajaa, johon valmennus tukeutuisi pelistä toiseen. Tietysti kausi on vielä nuori, mutta takana on kuitenkin pitkä harjoituskausi, liigacup ja kahdeksan sarjapeliä. Pikkuhiljaa jonkun on noustava esiin ehdottomaksi avainpelaajaksi, jos AC Oulu mielii säilyä liigassa. Esimerkiksi Daniel Barrowin ja Justin Rennicksin on keskityttävä epäurheilijamaisten tekojen sijaan tekoihin, jotka tuovat joukkueelle pisteitä.

Vastuu on tietysti myös valmennuksella, jonka täytyy miettiä, miten he saavat parhaan mahdollisen irti jokaisesta pelaajasta. Oulun viime vuosien toimintaa seuranneena ei voi olla miettimättä, että minkälaiset arvot ohjaavat joukkueen toimintakulttuurin kehittämistä, jolloin katseet kääntyvät urheilutoimenjohtajaan. Ulkomaalaispelaajistoa ei ole selvästi koottu niin sanotuista voittavista pelaajista. Tällä hetkellä joukkueen ulkomaalaisosasto on suurimmalta osin rotaatiopelaajia, joiden urakehitys on laskusuunnassa tai polkee paikoillaan lukuun ottamatta Sierra Leonen 26-vuotiasta Abu Dumbuyaa ja Guinea-Bissaun 21-vuotiasta Adramane Cassamaa. Jos valmennus onnistuu kasvattamaan nämä pelaajat ehdottomiksi avainpelaajiksi, AC Oulu säilyy liigassa ja käyttää molempien kohdalla vuoden option, niin heissä voi olla myyntipotentiaalia.

FC HAKA (26,7)

Koskilaisten ulkomaalaispelaajien keski-ikä oli yksi kartoituksen suurimmista ja joukkue on onnistunut ulkomaalaispelaajien palkkauksissa keskivertoa paremmin. Joukossa myös epäonnistumisia, kuten Steve-Waren Traore, jonka sopimuksen FC Haka ja 26-vuotias laitahyökkääjä ovat jo purkaneet seitsemän ottelun jälkeen. Myös 27-vuotias Nicolas Dantas on ollut alkukaudella sivussa, mutta ottanut nopeasti taas paikkansa aloituksesta päästyään pelikuntoon. Joukkueen rotaatiopelaajien tilanteet ovat kaksijakoisia. James Akintunde on palannut kentille loukkaantumisen jäljiltä ja aloittanut kahdessa viimeisimmässä ottelussa, joista toinen oli Pirkanmaan paikallinen, joten 29-vuotias englantilainen on nousemassa joukkueen luottopelaajien joukkoon. Rotaatiopelaajaksi luokiteltu Djair Parfitt-Williams sen sijaan näyttää menettäneen valmennuksen luottamuksen 19.4. pelatun FC Haka – AC Oulu ottelun jälkeen, missä hän aloitti ottelun, mutta vaihdettiin 33 peliminuutin jälkeen ulos. Tämän jälkeen minuutteja on tullut vain vaihdosta, eikä tilanne varmasti miellytä 28-vuotiasta Bermudan ja Englannin passilla liikkuvaa peluria, jonka ura näyttää menevän pelaajan kannalta väärään suuntaan.

Djairin tilalle vaihdettu Falcao teki voittomaalin ja on sen jälkeen alkanut nauttimaan Smithin luottamusta. Kymmenestä ulkomaalaispelaajasta Liam Hughes, Jordan Houston, Jean-Pierre Da Sylva, Elias Romero ja Abraham Okyere ovat saaneet nauttia vankasta Andy Smithin luottamuksesta. Kyseisestä viisikosta Okyeren urakehitys näyttää sellaiselta, että pelaajassa voisi olla jopa myyntipotentiaalia ja tämän on huomannut myös FC Haka, joka on iskenyt miehelle käteen harvinaisen kahden vuoden sopimuksen. Kokkolan kautta Valkeakoskelle saapunut Okyere on välittömästi vakiinnuttanut paikkansa uudella tasolla pelaten isoja minuutteja pelistä toiseen. Liam Hughesin esitykset maalinsuulla ovat olleet sellaisia, että kohta Andy Smithin on pakko kokeilla Anton Lepolaa, jos pohjoisirlantilaisen pallon edestä pois aavistelut eivät lopu. Niin Hughesin, kuin monen muun Veikkausliigakassarin olisi syytä ottaa nopeasti oppia Johannes Kreidlistä, joka odottaa psykopaattisen rauhallisesti laukaisevan pelaajan aloitetta, ennen kuin tekee oman ratkaisunsa. Nyt Hughes näyttää selvästi kehon kielellään ratkaisunsa laukaisevalle pelaajalle ja jos tämä ei muutu, niin on turha odottaa kasvamista seuraavalle tasolle jalkapalloilijana.

FC INTER (24,1)

Turussa voidaan olla erittäin tyytyväisiä siihen, minkälaista vastinetta Florian Krebs, Antoine Loic Essomba ja Axel Kouame antavat palkalleen. Nämä pelaajat tekevät kentällä sitä, mistä heille maksetaan eli tulosta ja tähän samaan avainpelaajien ryhmään on tunkeutumassa myös Dimitri Legbo. Se on jo kaikkien tiedossa, että 21-vuotias norsunluurannikkolainen Kouame on Veikkausliigan kuumin pelaaja, jonka odotetaan siirtyvän 31.12.2026 ulottuvan sopimuksen turvin suomalaisittain isolla korvauksella suurempiin ympyröihin kesän 2025 aikana, mutta Kouamen tapaan myös 21-vuotiaan Essomban urakehitys näyttää myönteiseltä, eikä olisi ihme, jos FC Inter käyttäisi hänen kanssaan option kaudesta 2026 tai tekisi kahden vuoden sopimuksen, kuten A. Kouamen kanssa. Essombassa on myyntipotentiaalia, mikä voidaan saada ulosmitattua kauden 2026 tai kauden 2027 aikana.

Valmennus joutuu kuitenkin Vasaran johdolla miettimään, miten he saavat enemmän irti 22-vuotiaan Bismark Ampofon, 23-vuotiaan Jean Ficre Botue Kouamen ja 29-vuotiaan Bart Straalmanin palveluksista. Tällä kaudella Ampofo ja J.F.B. Kouame ovat jääneet vaihtopelaajan rooliin ja varmasti mielivät lisää peliaikaa, jos haluavat mennä nuorella jalkapalloilijan urallaan eteenpäin. Straalman on sen sijaan jo 29-vuotias peluri, jonka urakehitys on jyrkähkössä laskusuunnassa, joten on vaikea keksiä, miksi FC Inter haluaa maksaa palkkaa tämän ikäiselle rotaatiopelaajalle.

FF JARO (27,7)

Pietarsaarelaisten kymmenestä ulkomaalaispelaajista Filip Valencic, Miguel Oliveira, Hans Gunnarsson, Kerfala Cissoko ja Manasse Kusu ovat olleet alkukauden aikana avainpelaajia joukkueessaan. Heistä Valencic ja Oliveira ovat jo yli kolmekymppisiä ja paljon nähneitä pelaajia, joiden pelaajaura alkaa olemaan sen loppupäässä, joten mikään muu kuin avainpelaajana oleminen ei ole enää vaihtoehto. Utsiktensin ja 07 Vesturin kautta FF Jaroon saapunut 26-vuotias ruotsalainen Hans Gunnarsson on vakuuttanut nopeasti Niklas Vidjeskogin ja sen lisäksi, että Gunnarsson on auttanut joukkuetta pitämään kolme kertaa oman maalin puhtaana, on saldona myös kaksi maalisyöttöä. Askel askeleelta eteenpäin uralla pyrkivän Gunnarssonin sopimus on kuitenkin katkolla kauden 2025 päätteeksi ja hän lähtenee ilmaiseksi eteenpäin, ellei tee uutta sopimusta Jaron kanssa.

Henkilökohtaisten syiden vuoksi Jaroon saapunut Kerfala Cissoko vääntää 90 minuuttisia pelistä toiseen ja on ansainnut valmennuksen luottamuksen aiheuttamalla hämmennystä vastustajan boksissa ja tekemällä tulosta maalien muodossa. Sopimus on kuitenkin Gunnarssonin tapaan katkolla kauden 2025 päätteeksi ja pelaaja on viimeisen seitsemän kauden aikana vaihtanut seuraa seitsemän kertaa, joten nähtäväksi jää jatkaako Cissoko hyvien esitysten jatkuessa länsirannikolla vai suuntaako taas yhden kauden jälkeen uusiin haasteisiin. Ruotsissa uraansa luova lainapelaaja Manasse Kusu on vakuuttanut niin valmennuksen kuin asiantuntijatkin ja lainaa voidaan pitää onnistuneena sekä Mjällbylle että Jarolle. Ilman lainan jatkamista Kusu palaa kesäkuun lopussa Ruotsiin, missä hänellä on sopimus aina vuoteen 2028 saakka.

Tällä hetkellä rotaatiopelaajan rooleissa olevat 29-vuotias Michael Ogungbaro ja 27-vuotias Robin Polley alkavat olemaan jo siinä iässä, että peliaikaa pitäisi tulla lisää. Peliaikaa pitäisi tulla myös vaihtopelaajan rooleissa olevalle 26-vuotiaalle Samouil Izountouemoille ja 34-vuotiaalle Guillermo Sotelolle, jonka kunnioitettava kuuden kauden ura samassa seurassa alkaa tulemaan kohti päätöstä. Peliaikaa ja nostetta alkavalle uralleen Jarosta hakemaan tullut ja vaihtopelaajaksi juuttunut 20-vuotias Emmanuel Ekpenyong ei ole vielä valmis Veikkausliigaan ja nähtäväksi jää onnistuuko Vidjeskog auttamaan nuorta nigerialaista kasvamaan Veikkausliigapelaajaksi.

HJK (26,2)

Vain seitsemän peliä 22/23 ja 23/24 kausilla Utrechtin U21 -joukkueessa pelannut 26-vuotias Thijmen Nijhuis on tällä kaudella vakiinnuttanut paikkansa aloittavana maalivahtina ja saa urakehityksen kannalta tärkeää peliaikaa. 25-vuotiaat kreikkalaiset Georgiokset, Antzoulas ja Kanellopoulos, ovat avainpelaajien roolissa ja molempien sopimukset ovat katkolla 31.12.2025. Antzoulas on vakuuttanut jo aikaisemmin, mutta viime aikoina myös Kanellopoulos on löytänyt uskallusta yrittää ratkaisevia pelitekoja, koska penkin päässä on valmentaja, joka osaa roolittaa pelaajia niin, että he tukevat toistensa vahvuuksia. Trendin jatkuessa samana Klubi halunnee jatkaa molempien sopimuksia elleivät he suuntaa kauden jälkeen ilmaisella siirrolla eteenpäin.

Yhdysvaltojen ja Haitin passit omistava 27-vuotias Benji Michael on kartoituksessa käytetyn mittarin mukaan rotaatiopelaaja, mutta kolme avauspaikkaa kolmeen viimeiseen peliin antaa osviittaa siitä, että hän on nousemassa avainpelaajien joukkoon. Michael on tullut hakemaan nostetta uralleen Helsingistä, mihin hän on sitoutunut 2026 loppuun saakka ja nähtäväksi jää, osaako Miika Nuutinen tai tuleva uusi valmentaja kasvattaa hänet jopa myyntiartikkeliksi ja seuraavalle tasolle. Hassane Bande ja Brooklyn Lyons-Foster tarvitsevat ehdottomasti lisää peliaikaa, mutta vaikuttaa siltä, että Klubilla ei enää ole mitään isoja suunnitelmia pelaajien osalta. Banden ura jatkaa laskuaan ja hän tuskin pelaa enää minuuttiakaan ennen kuin sopimus loppuu 30.6.2025. Brooklyn on vielä viime aikoina saanut näytön paikkoja, mutta seura tuskin käyttää vuoden optiota joulukuussa loppuvasta sopimuksesta. Petri Vuorinen lupasi Ylen tv-ottelun HJK-KTP puoliaikahaastattelussa studiossa, että tulevaisuudessa seura alkaa panostamaan vähiin, mutta sitäkin laadukkaampiin ulkomaalaispalkkauksiin.

IF GNISTAN (25,8)

Ogelissa on jälleen löydetty aloittava maalivahti ulkomailta, kun Alexndro Craninx on ottanut paikkansa Gnistanin maalinsuulta. 30-vuotias Craninx ei välttämättä ihan vielä nauti samanlaista luottamusta kuin AJ Marcucci viime kaudella, mutta hänessä on kuitenkin potentiaalia auttaa Gnistania säilymään sarjassa ja jopa etenemään ylempään loppusarjaan. Craninx ei ole viihtynyt hirveän pitkään yhdessä seurassa ja on hyvin todennäköistä, että Gnistan joutuu kauden päätteeksi taas etsimään uuden ykkösmaalivahdin.

Muista sen kuudesta ulkomaalaispalkkauksesta Edmund Arko-Mensah, Abdoul Gnanou ja Evgenii Bashkirov ovat vakuuttaneet valmennuksen ja ottaneet avainpelaajan roolin joukkueessa. Kaikki tietävät, että Bashkirovin ura alkaa olemaan jo ehtoo puolella, mutta 23-vuotiaan Arko-Mensahin ja 20-vuotiaan Gnanoun urat ovat saaneet Gnistanissa tuulta purjeisiin. Arko-Mensah on sidottu ”Gnisuun” vuoden 2026 loppuun asti ulottuvalla sopimuksella ja uraansa Euroopassa aloitteleva Gnanou on lähellä sopimuksen jatkoa kauden 2025 jälkeen, jos esitykset jatkuvat samanlaisena kuin tähän asti.

Lisää peliaikaa ”Kipinässä” haluavat alkukaudella vähälle vastuulle jääneet norjalainen Didrik Hafstad ja englantilainen Oludare Olufunwa. Heistä Hafstadin tilanne näyttää paremmalta, sillä hän on tullut Suomeen vastuullisesta roolista ja peliaikaa on tippunut niin, että profiili voi kauden aikana vielä muuttua. Vaikeampaa on 23-vuotiaalla Olufunwalla, joka on pelannut viimeisen kolmen kauden aikana keskimäärin vain 4,5 kokonaista jalkapallo-ottelua kaudessa.

IFK MARIEHAMN (25,2)

Saarelaiset ovat löytäneet hyvin käyttöä joukkueen kuudelle ulkomaalaispalkkaukselle ja ainoastaan Admiral Muskwen tilanne näyttää kriittiseltä. Jos tarvetta Muskwen palveluksille ei tämän enempää löydy, niin peliajan perässä Mariehamniin tulleen 27-vuotiaan on syytä etsiä itselleen sellainen paikka, missä urallaan alaspäin vajoava pelaaja saisi luottoa ja peliaikaa, millä kääntää kurssi. Muskwe ei ole ollut kokoonpanossa 19.4.25 pelatun SJK-pelin jälkeen, eikä tuossa ottelussa vaihdosta 45 minuuttia pelanneen zimbabwelaisen loukkaantumisesta ole tiedotettu kyseisen ottelun otteluraportissa tai IFK Mariehamnin erillisessä tiedotteessa.

Superettanissa GIF Sundsvallissa viime kaudella 18 ottelua pelannut ruotsalainen Pontus Lindgren on ottanut välittömästi paikkansa ehdottomana avainpelaajana ja hän kellottaa 90 minuuttisia pelistä toiseen. Kapteeninnauhaa kantava 24-vuotias on sitoutunut seuraan 2026 joulukuussa loppuvalla sopimuksella. Hugo Cardoso, Muhamed Olawale ja Emmanuel Okereke ovat alkukauden perusteella kaikki nostaneet profiiliaan joukkueen hierarkiassa, sillä viime kaudella rotaatiopelaajina hyörineet pelurit ovat tällä kaudella saaneet vastuuta lisää ja vakiinnuttamassa paikkojaan avauskokoonpanossa. Kaikkien sopimukset ovat kuitenkin katkolla joulukuussa 2025, joten ilman jatkospimusta pelaajat voivat jatkaa eteenpäin vapaana agenttina.

Joukkueen ainoa rotaatiopelaajan roolissa oleva ulkomaalaispalkkaus on nigerialainen 24-vuotias Adedoyin Korede, mutta hänen kohdallaan voi olla mahdollista, että pelaajalla on ollut vaivaa kierroksilla 4, 5 ja 6, koska silloin hän on ollut poissa kokoonpanosta ja palannut kokoonpanoon kierroksella 7 AC Oulua vastaan, jolloin seurasi koko ottelun vaihtopenkiltä. Englannissa jalkapallokasvatuksen saanut Korede on varmasti tullut saarelle saamaan peliaikaa ja sitä kautta löytämään tehoja, sillä pelaaja on viiden ammattilaiskauden aikana tehnyt vain 13 maalia ja syöttänyt 5.

ILVES (23,3)

Kuten Kotimäen selvitys kausilta 2022-2024 osoitti, Ilves ei ole tukeutunut ulkomaalaispelaajiin samalla tavoin, kuin suurin osa veikkausliigajoukkueista. Sen vuoksi keskiarvon laskeminen ikävuosista ei kolmen pelaajan otoksella ole hirveän hedelmällistä, mutta antaa se kuitenkin jotain suuntaa seuran periaatteista. Ilveksen kolmesta ulkomaalaisesta Faris Krkalicis vaikuttaa Ville Seppää pätevämmältä paikkaajalta Otso Virtaselle, mutta en tiedä onko 23-vuotiaan urallaan eteenpäin pyrkivän maalivahdin järkevää odotella vuoroaan Virtasen takana, jolla saattaa 31-vuotiaana olla vielä ainakin 2-4 vuotta jäljellä peliuraa Suomen korkeimmalla tasolla.

Nyt rotaatiopelaajan roolissa oleva 20-vuotias Hammarby-laina Jardell Kanga on ammattilaisuransa alussa etsimässä paikkaa, missä pääsee säännöllisesti pelaamaan isossa roolissa ja aika näyttää onko Ilves se paikka. Lainan viimeinen päivä on 31.7.2025, mihin mennessä Tampereella on päätettävä käyttävätkö he lainasopimuksessa olevan osto-option, joten Kangan on seuraavan kahden kuukauden aikana nostettava profiiliaan, jos mielii saada sopimuksen Ilvekseen.

Vaihtopelaajaksi jämähtänyt Adeleke Akinyemi on tilanteessa, missä peliaikaa pitäisi tulla lisää ja paljon, jotta sopimus hyödyttäisi sen kaikkia osapuolia. Jos Joonas Rantanen tiimeineen ei löydä Akinyemelle parempaa käyttöä joukkueessa kuin pelata jämäminuutteja siellä täällä, niin en keksi yhtään syytä miksi roikottaa mukana 26-vuotiasta pelaajaa, jonka ura on alamäessä. Akinyemi on viimeisen kymmenen kauden aikana vaihtanut seuraa kymmenen kertaa ja ollut lainalla kahdesti, joten en jaksa uskoa, että Ilves olisi juuri se paikka, minne Akinyemi sopeutuu ja sitoutuu pitkäjänteisesti.

KTP (24,6)

Ahtaajien riveissä ehdottomasti eniten palkalleen vastinetta antanut pelaaja on 23-vuotias kanadalainen Armaan Wilson, joka siirtyi viime kaudella kotkalaisten riveihin kotimaansa HFX Wanderersista luomaan uraa Euroopassa. Täysiä minuutteja pelaavan Wilsonin sopimus loppuu vuoden lopulla ja niin KTP kuin Wilson varmasti katselevat miten kausi etenee, ennen kuin uuden sopimuksen rustaaminen tulee ajankohtaiseksi.

Toinen pelaajaa Wilsonin lisäksi joukkueen kymmenestä ulkomaalaispalkkauksesta, jonka urakehitys näyttää myönteiseltä on nuori Maksym Zhyk, joka on saanut nyt kaksi ottelua vastuuta, kun Jiri Koski otti punaisen. Viime kauden luottovahti Ykkösessä ollut Zhyk on tehnyt maalilla sen minkä pystyy, eikä ole näyttänyt siltä, että joukkue on heikentynyt maalivahtivaihdoksen vuoksi. Jotta Zhyk voisi ottaa seuraavan stepin urallaan, tarvitsee hän nyt lisää peliaikaa Veikkausliigasta ja nähtäväksi jää, onko Jiri Koski vielä se luottopelaaja, jonka Jonas Nyholm valitsee maalinsuulle pelistä toiseen. Tärkeinä palkkauksina voidaan pitää myös Tabi Mangaa ja Atomu Tanakaa, joilla on iso rooli joukkueen pelissä, mutta 31-vuotias Manga ja 38-vuotias Tanaka ovat jo siinä iässä, että mitään siirtoja tai urakehitysloikkia ei enää tapahdu, joten herrat ovat tuomassa Kotkaan lyhytaikaista apua säilymistaisteluun.

Seitsemän pelatun kierroksen jälkeen rotaatiopelaajan rooleissa ovat olleet 21-vuotias lainapelaaja Constantine Edlund, 19-vuotias lainapelaaja Mitchell Glasson ja 25-vuotias Marius Larsen. Ilman säännöllistä peliaikaa tuossa iässä oleville pelaajille on vaikeaa ennustaa, että urat KTP-ajan jälkeen etenisivät toivottuun suuntaan. Peliaikaa tarvitsevat myös vaihtopelaajan roolissa ja ammattilaisuran alussa olevat Frank Essouma, Assane Seck ja Madou Diakite Koumah, joka on US Triestinasta peliajan perässä lainalla. Tilannekartoituksen kaikista joukkueista KTP saa vähiten vastinetta rahoilleen ulkomaalaispelaajista, jos mittarina käyttää pelaajien roolia, joten toivottavasti joukkueen kassa kestää pitkässä juoksussa sen, että monet työntekijät katsovat sivusta tekemättä paljoakaan tuloksen eteen.

KUPS (23,7)

Johannes Kreidl saa pelata Kuopion Palloseuran avaavana maalivahtina suunnilleen niin kauan kuin haluaa. Hän on liigassa eliittipelaaja ja näyttää kaikille, miten kylmäpäisesti hän odottaa vetäjän ratkaisua ennen kuin tekee oman liikkeensä tilanteen ratkaisemiseksi, mikä on yksi maalivahtipelaamisen perusperiaatteita korkeammalla tasolla. Suomalaisille tutuista pelaajista esimerkiksi Lukas Hradecky on myös sen tapainen maalivahti, joka pyrkii pysymään viimeiseen asti pystyssä, jos tilanne niin sallii.

KuPSilla on kulkenut hyvin kentällä ja siinä, miten hyvin he ovat saaneet ulosmitattua ulkomaalaispalkkauksien potentiaalia. Jarkko Wiss on tehnyt hyvää työtä ulkomaalaispalkkausten kanssa, sillä näyttöpaikan saadessaan pelaajat ovat sopeutuneet nopeasti pelitapaan ja saaneet tärkeää tulosta aikaiseksi kentällä lähes välittömästi. Kreidl, Ibrahim Cisse ja Clinton Antwi ovat olleet selkeitä avainpelaajia jo aikaisemmin, mutta näyttöpaikoissaan ovat onnistuneet rotaatiopelaajista 21-vuotias Dion Krasniqi, joka on Elfsborg-laina ilman osto-optiota sekä 20-vuotias Mohamed Toure, joka aloitti jalkapalloilijan uransa Euroopassa viime kaudella Turun Palloseuran riveissä. Tällä hetkellä Krasniqi ja Suomen ex-U21 Agon Sadiku kilpailevat tiiviisti siitä, kumpi saa enemmän peliaikaa kauden edetessä. Guinealaisen Touren nuori ammattilaisura on nousujohteinen ja KuPS saattaa nähdä hänessä sen verran potentiaalia, että käyttää seuran kahden vuoden optio sopimuksesta, joka loppuu 2025 joulukuussa. Kokeneempien avainpelaajien Cissen ja Antwin sopimukset ovat katkolla vuoden lopussa ja he saattavat siirtyä ilmaiseksi seuraavalle tasolle, ellei KuPS saa sorvattua luottopelaajille uutta jatkoa.

Lisää peliminuutteja Wissiltä janoavat 21-vuotiaat Eric Danso Boateng ja Derrick Atta Agyei, jotka eivät ole vielä saaneet kunnolla vastuuta joukkueen tulosyksikössä. Touren ja Krasniqin onnistumiset enteilevät kuitenkin sitä, että Kuopiossa on tälläkin kaudella kykyjä nimenomaan kasvattaa pelaajia seuraavalle tasolle. Molemmilla on sopimukseen kirjattu seuran kahden vuoden optio, joten tässä saattaa Touren lisäksi olla sellaiset pelaajat joihin KuPS satsaa lähivuodet.

SJK (22,8)

Stevie Grieven kritiikki Veikkausliigajoukkueiden rakentamisesta ei ole ollut pelkkää sanahelinää, koska tarkastelu osoitti, että seinäjokelaisten toiminta vaikuttaa kaikista liigan joukkueista pitkäjänteisimmältä. Joukkueessa ei ole yhtään Veikkausliigasta vauhtia hakevaa ulkomaalaispelaajaa vaan se on täynnä eteenpäin pyrkiviä jalkapalloilijoita. Avainpelaajia ovat olleet Babacar Fati, Youssif Salim, Spencer Pires Kelvin, Valentin Gasc, Alenis Vargas ja Samuel Chukwudi.

25-vuotias Guinea-Bissaun maajoukkuemies Fati on ottanut kausi kaudelta kehitysakseleita Seinäjoella vietetyllä aikakaudella ja joukkue haluaa varmasti käyttää vuoden option, jotta pelaaja ei siirry ilmaiseksi eteenpäin tämän kauden päätteeksi. Ghanan FC Vision joukkueesta vuonna 2024 siirtynyt Salim on kasvanut miesten Ykkösestä ensin rotaatiopelaajaksi Veikkausliigaan ja nyt tällä kaudella hän oli avainpelaajien joukossa kauden viidessä ensimmäisessä pelissä, kunnes loukkaantui. SJK haluaa todennäköisesti käyttää seuran kahden vuoden option ja katsoa, saisivatko he kasvatettua 22-vuotiaan Salimin sellaiselle tasolle, että kiinnostusta löytyy liigaa isommista sarjoista. Kap Verden maajoukkuepelaaja Kelvin Pires on myös eteenpäin menevä pelaaja ja tammikuussa 2025 alkanut sopimus on mallia 2+2, joten tästä ympärillään olevista parempia pelaajia tekevästä luottotopparista voi olla iloa myös taloudellisesti.

Kaudelle 2021 Eurooppaan Argentiinasta muuttanut 24-vuotias Gasc on ollut joukkueen avainpelaajia kaudesta 2022 lähtien, mutta nyt sopimus on katkolla joulukuussa 2025, eikä nykyinen sopimus sisällä optioita, joten on mielenkiintoista nähdä mitä Gasc tekee seuraavaksi. Heti kahden vuoden pahvin Seinäjoelle saanut Alenis Vargas otti välittömästi paikkansa avainpelaajana, mutta loukkaantui Pohjanmaan paikallisottelussa. Viime kaudella Vargas teki Major League Soccer -sarjassa Sporting Kansas Cityn riveissä 20 ottelussa kaksi maalia ja antoi yhden syötön, joten ensimmäiseen seitsemään peliin yksi maalia ja kaksi syöttöä antavat osviittaa siitä, että terveenä ollessaan Vargasin tehot ovat edellisistä kausista kasvamaan päin. Fäärsaarten maajoukkuepelaaja Samuel Chukwudi oli viime kaudella HB Torshavnin luottopelaaja ja sama meno on jatkunut Kerhossa. 21-vuotias peluri on välittömästi ottanut merkittävän roolin joukkueesta, kunnes loukkaantui Gnistania vastaan tehtyään ensin kaksi maalia. Chukwudin kohdalla näkyy myös potentiaali myönteiselle urakehitykselle ja hänet onkin sitoutettu työskentelemään seurassa sopimuksella mallia 2+1.

Gambialainen Momodou Bojang ei ole aivan vielä vakuuttanut Grieveä, mutta jo 6 aloitettua peliä kahdeksasta kertoo sen, että sopeutuessaan seura saattaa hyvinkin käyttää vuoden option joulukuussa loppuvasta sopimuksesta. Vaihtopelaajan roolissa alkukaudella olleet 19-vuotias Prosper Padera, 21-vuotias Olatoundji Tessilimi ja 22-vuotias Nathaniel Tahmbi varmasti haluavat lisää peliaikaa. Heistä zimbabwelaiseen Paderaan on luotettu jopa kolmen vuoden sopimuksen verran, kun taas beniniläinen Tessilimi ja nigerialainen Tahmbi saavat iskeä sopimusten jatkuvuuden kannalta lisää näyttöjä pöytään.

VPS (25,1)

”Vepsu” on onnistunut tehokkaasti löytämään käyttöä joukkueen ulkomaalaispalkkauksille, sillä seitsemän pelaajaa kymmenestä alkukaudella pelanneesta on joukkueen avainpelaajien joukossa. Luka Smyth ja Nicolas F. Chateau ovat jääneet pieneen roolin, vaikka etenkin Chateau on laittanut pöytään näytteitä tehojen muodossa. 21-vuotias Smyth on pidempi projekti, mistä kertoo 2026 loppuun ulottuva sopimus. Chateau sen sijaan on lainalla Vancouver Whitecapsista ja varmasti isompi rooli joukkueen hierarkiassa on se, mitä Chateau hakee.

Sen sijaan kolme kuudesta ottelusta avannut ruotsalainen Vilmer Rönnberg on saanut kohtalaisen hyvän alun Veikkausliigauralleen ja viime kaudella B36 Torshavnissa vakuuttanut 23-vuotias voi olla kipuamassa joukkueen avainpelaajien joukkoon. Alkukaudella joukkueen avainpelaajien joukkoon ovat kuuluneet Tristan Dekker, Alfie Cicale, Mads Borchers, Tyler Reid, Yassine El Ouatki, Prosper Ahiabu ja Maissa Fall. Näistä pelaajista etenkin 23-vuotiaat Cicale ja Borchers voisivat olla potentiaalisia myyntiartikkeleita, koska molempien urat ovat nosteessa suhteessa aikaisempaan uraan, mutta molempien sopimukset ovat katkolla tämän kauden päätteeksi. Myös Dekkerin, Reidin, Ahiabun ja Fallin sopimukset ovat katkolla kauden päätteeksi, mutta El Ouatkin seura on sitonut 2+1 vuotisella sopimuksella organisaatioon.

Onnistumisia ja huteja

On erinomaista, että lähes puolet eli 43/93 kartoitettua pelaajaa ovat ansainneet avainpelaajan roolin joukkueensa tulosyksikössä. Samalla on kuitenkin muistettava, että yli puolet kartoitetuista pelaajista eli 50 pelaajaa ovat rotaatio- tai vaihtopelaajan roolissa toivoen lisää peliaikaa. Näistä vaihto- ja rotaatiopelaajista, kun vähentää selvät tulevaisuuden projektit eli Emmanuel Ekpenyongin, Eric Danso Boatengin, Mohamed Touren, Derrick Atta Agyein, Nathaniel Tahmbin, Olatoundji Tessilimin, Bojang Momodoun, Prosper Paderan, Jean Botuen ja Luka Smythin, niin jäljelle jää 40 ulkomailta palkattua vaihto- tai rotaatiopelaajaa. Lisäksi vaihto- ja rotaatiopelaajien rooleissa on muutama loukkaantumisista toipuva pelaaja, joiden status joukkueen sisäisessä hierarkiassa voi muuttua nopeastikin.

Tulokset kuitenkin osoittavat, että monen joukkueen scouttauksessa eli palkattavien pelaajien taustojen tutkimus- ja kartoitustyössä on kehitettävää. Niin kilpailullisista kuin taloudellisista syistä, joukkueiden on keksittävä tehokkaampia tapoja löytää vahvistuksia, jotka lähes varmasti ottavat avainpelaajan roolin, ellei kyseessä ole satsaus tulevaisuuteen. Veikkausliigajoukkueiden kokoisten osakeyhtiöiden kassat eivät voi kestää sitä, että ulkomailta tuodaan pelaajia, jotka katsovat sivusta muiden työntekoa joukkueen tuloksen eteen. Varmasti joistain pelaajista voi olla myös hyötyä pukukopissa ja harjoituskentällä, mutta ei sellaisiin rooleihin tarvitse palkata työntekijöitä kotimaata kauempaa.

Yhdistävä tekijä nousujohteisten pelaajien taustoissa

Kaikki 15 pelaajaa 93:stä pelaajasta (16,3 %), joiden urakehitys näyttää nousujohteiselta ovat joukkueensa avainpelaajia lukuun ottamat Kuopion Palloseuran Mohamed Tourea ja Kotkan Työväen Palloilijoiden Maksym Zhykia, joiden statukset näyttävät viime pelien valossa kuitenkin muuttuvan avainpelaajiksi. Säännöllinen peliaika juuri tässä ajassa on edellytys sille, että pelaajalla on ylipäätänsä mahdollisuus ottaa askeleita eteenpäin urallaan ja tämä on varmasti itsestään selvää tietoa kaikille jalkapalloa seuraaville ihmisille.

Kun tarkastelee tarkemmin näiden 15:n pelaajan uraa ajallisesti pitkittäissuunnassa viimeisten vuosien aikana, voidaan sieltä löytää yksi kaikkia pelaajia yhdistävä tekijä, mikä on iso vastuu aikaisemmilla kausilla. Tarkasteltavat 15 pelaajaa voidaan jakaa vastuun näkökulmasta kahteen ryhmään. Niihin, jotka ovat saaneet vastuuta Suomen jalkapallojärjestelmässä ja niihin, jotka ovat saaneet vastuuta kohdemaissaan ennen Veikkausliigaan siirtymistä. Nämä kaikki pelaajat ovat jo vuosia päässeet kasvattamaan jalkapalloilijalle kaikkein merkityksellisintä asiaa eli itseluottamusta. Näille pelaajille Veikkausliiga ei ole sellainen paikka, minne tullaan aloittamaan kadonneen itseluottamuksen kokoaminen vaan pelaajat ovat olleet heti valmiina näyttämään yleisölle keitä he ovat.

Axel Kouame, Armaan Wilson, Babacar Fati, Pakwo Gnanou, Salim Youssif, Abraham Okyere, Mohamed Toure ja Maksym Zhyk ovat sellaisia pelaajia, jotka ovat tulleet nuorella iällä Suomeen edistämään ammattilaisuraansa ja ottaneet jokaisella Suomessa pelatulla kaudella askeleen eteenpäin suomalaisen jalkapallon pyramidissa kohti huippua. Tähän kategoriaan voidaan sisällyttää myös Alfie Cicale, joka olisi ilman viime kaudella sattunutta loukkaantumista saattanut siirtyä kauden jälkeen isompaan seuraan ainakin Veikkausliigan sisällä.

Sitten on myös pelaajia (Loic Essomba, Hans Gunnarsson, Samuel Chukwudi, Mads Borchers, Ibrahim Cisse ja Kerfala Cissoko), jotka ovat nauttineet aikaisemmissa seuroissaan ennen Suomeen siirtymistä vastuusta ja näin ollen olleet valmiina pelaamaan suurella itseluottamuksella heti ensimmäisistä peleistä alkaen. Loic Essomba saapui Veikkausliigaan Slovakian liigan MSK Zilinasta, missä hän pelasi edellisellä kaudella 37:ssä ottelussa ja pääsi pelaamaan mm. konferenssiliigan karsinnoissa ja liigan ylemmässä loppusarjassa. Hans Gunnarsson siirtyi Jaroon Fäärsaarten liigan keskikastin 07 Vesturista ja hän on ollut joukkueensa ehdottomia luottopelaajia koko kuuden kauden ammattilaisuransa aikana. Fäärsaarilta saapuivat myös Chukwudi ja Borchers, jotka siirtyivät ylemmän keskikastin HB Torshavnista Veikkausliigaan ison vastuun saattelemana. Hyökkääjä-Borchersilla oli myös näyttöjä tehokkuudesta, sillä kahden edellisen kauden aikana saldona oli 18 maalia ja 12 syöttöä 41:een otteluun. Vastuuta ja näyttöjä oli myös Kerfala Cissokolla, joka iski kahden edellisen kauden aikana 58:een otteluun 33 maalia ja 9 syöttöä auttaen FC Umeåta nousemaan Superettaniin. Ranskan 3. tason keskikastin joukkueesta Le Mansista Kuopioon siirtynyt Ibrahim Cissoko kellotti myös ennen siirtoja isoja minuutteja pelaten lähes 2300 minuuttia kauden aikana.

Veikkausliigajoukkueet hakevat tukea urallaan alamäessä olevista ulkomaalaispelaajista

Suuri huomio tässä tarkastelussa kiinnittyi siihen, että Veikkausliigassa pelaa 52 ulkomaalaispelaajaa 93:sta (55,9 %), joiden ura on tällä hetkellä laskusuunnassa. Kauttaaltaan nämä pelaajat ovat tällä hetkellä joko rotaatio- tai vaihtopelaajan roolissa hamuamassa lisää minuutteja ja näytön paikkoja. Etenkin urallaan laskusuunnassa olevien ulkomaalaisten vaihtopelaajien tilalla soisi näkevän urallaan tavoitteellisesti eteenpäin pyrkiviä kotimaisia pelaajia, joille annetaan mahdollisuus näyttää osaamistaan, kun siihen tulee paikka. Piristävinä poikkeuksina ovat olleet FC Inter, SJK ja KuPS, joiden useat vahvistukset ovat kauttaaltaan urallaan myötätuulessa. Totuus on kuitenkin se, että valtaosa Veikkausliigajoukkueiden rekrytoimista ulkomaalaispelaajista tulee liigaan sellaisista lähtökohdista, mikä ei enteile mitään valtavia onnistumisia. Normaalissa työelämässäkin on ansioluetteloissa asioita, mitkä ovat pois työntäviä, kuten vähäinen vastuu aikaisempien työnantajien tuloksen takana, työnantajan vaihtuminen kerran vuodessa tai tehottomuus työssä. Sellaisesta herää paljon kysymysmerkkejä.

On hauskaa leikkiä ajatuksella, että millainen Veikkausliiga olisi, jos suurin osa ulkomailta palkatuista pelaajista tulisi tänne valmiiksi suurella itseluottamuksella puskemaan kaikkia eteenpäin kentällä. Uskoisin tuotteen olevan ainakin viihdyttävämpi ja joukkueiden saavan myytyä useampia pelaajia ulkomaille kauden aikana kuin tällä hetkellä. Nyt meillä on oikeastaan vain noin tusinan verran potentiaalisia myyntiartikkeleita, joista vain muutama loppujen lopuksi realisoituu myynniksi. Tehokkaammalla scouttauksella saadaan kasvatettua potentiaalisten myyntiartikkeleiden määrää ja kehitettyä liiketoimintaa kannattavammaksi, mikä on varmasti tervetullutta kaikille Veikkausliigajoukkueille.