Tiede on kiehtovampaa kuin magia tai taikausko
Eikö tiede ole huikeasti ihmeellisempää kuin mystiikka, joka on ryöminyt faktoihin nojaavan lääketieteen laitamille, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma.
Vuonna 1933 syntynyt appiukkoni menehtyi rauhallisesti hyvin toteutetussa saattohoidossa 90-vuotispäivänään. Hän sai viettää sotavuodet kansakoulussa ja maatalon töissä, jollaisiin hän oli vielä eläkevuosinaankin mieltynyt. Metsätyöt tehtiin tuolloin hevosavusteisesti, ja muistona vanhoilta ajoilta roikkui vajassa hakokirves.
Osallistuttuaan esimerkiksi paikkakuntansa ensimmäisten sähkölinjojen vetämiseen monilahjakas nuori mies valikoitui lukion kautta yliopistoon ja aloitti opinnot fysiikka pääaineenaan. Työurasta pääosa kului Turun yliopistoon kytkeytyvässä fysiikantutkimuslaboratoriossa, jonka toiminta alkoi 1957 Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoitettua yliopistolle varat heliuminnesteyttimeen. Se oli Suomessa ensimmäinen ja Pohjoismaissa toinen.
Laboratoriossa on sittemmin tehty valtaisa määrä perustutkimusta, jonka sovellukset ovat päätyneet jokapäiväiseen hyötykäyttöön. Suomen ensimmäinen magneettikuva otettiin siellä vuonna 1981, jolloin olin opiskellut lääketiedettä vuoden. Nykyisin magneettikuvaukset ovat jo pitkään olleet arkinen ja perin hyödyllinen tutkimusmenetelmä useilla lääketieteen aloilla psykiatriasta ortopediaan.
”Valon aallonpituuskaan ei enää rajoittanut suurennussuhdetta, ja joka teki jopa virukset näkyviksi.”
Eräinä tutkimuslinjoina laboratoriossa olivat kvanttifysiikan tason ilmiöt ja matalien lämpötilojen fysiikka. Sekä typpeä että heliumia nes- teytettiin itse, kunnes nestemäistä typpeä alkoi olla tarjolla kohtuuhintaan. Nestetyppi alkaa kiehua –196 celsiusasteen lämmössä, ja itse tutustuin aineen käyttöön vuonna 1982 ollessani kesätöissä keskussairaalan patologian laboratoriossa. Se mahdollisti nopeiden jääleikkeiden teon kudoksen patologian mikrosko- pointia varten, jos esimerkiksi kesken kirurgisen operaation löytyi jotakin odottamatonta, jota epäiltiin syöpäkudokseksi.
Valokuvat appeni henkilöhistorian varrelta heijastelevat myös luonnontieteiden nopeaa kehitystä ihmisen avuksi. Eräässä kuvassa tähystetään innokkaina kohdetta Turun ensimmäisellä elektronimikroskoopilla, jossa valon aallonpituuskaan ei enää rajoittanut suurennussuhdetta, ja joka teki jopa virukset näkyviksi. Samaan aikaan astrofysiikka kurkotti yhä kauemmas valtaisaan avaruuteen, ja sittemmin myös arkijärjellä vaikeasti ymmärrettävä antimateria on tullut avuksi esimerkiksi psykiatriseen aivotutkimukseen positroni-emissiotomografian muodossa.
”Ovathan kristallit kauniita, mutta mitään paranemislupauksia ne eivät lunasta.”
Sallittakoon kullekin mieltymyksensä, mutta eikö reaalimaailmaa tutkiva tiede ole huikeasti ihmeellisempää kuin se mystiikka, joka on ryöminyt faktoihin nojaavan lääketieteen laitamille? Täten en suosittele esimerkiksi ”energiaa kanavoivia kristalleja” sairauksien tai työilmapiirin parantamiseen. Energioiksi nimetyt oletukset, jotka eivät ole mitenkään todennettavissa, voivat lohduttaa, ja ovathan kristallit kauniita, mutta mitään paranemislupauksia ne eivät lunasta.
Hyvällä katteella myytävien taikakalujen käyttö on tosin helppoa, se ei edellytä turhia koulutuksia. Mielenkiintoista niissä on silti vain se, että taikausko elää niissä edelleen, vaikka puujumalien voimiin ei enää juuri luoteta.
