Punakeltaiset puomit laskeutuvat, ja liikennevalo vaihtuu punaiseksi. Hyppäämme pois pyörien selästä ja jäämme ihailemaan Hevossalmen sillan kääntymistä. Autot odottavat jonossa, ja nyt on veneiden vuoro lipua ohi. Vastarannalla näkyvät Santahaminan sotilasalueen portit.

Helsingin Laajasalon saaren eteläisessä kolkassa voi ihastella tätä pientä suurta hetkeä vaikka joka päivä. Silta avautuu puolen tunnin välein. Hevossalmen silta on yksi pysähdyspaikoista ilmaisella, opastetulla pyöräkierroksella, joita olen kuluneen kesän ja alkusyksyn aikana järjestänyt kotinurkillani.

Idea kierroksiin syntyi sattumalta. Törmäsin alkukesästä kotipihallani vanhaan tuttuun ja kyselin, olivatko he kenties muuttaneet alueelle. Vastaus yllätti: hän oli tullut Kalliosta perheensä kanssa viikonlopuksi Airbnb-lomalle naapuriimme. Aiemmin he olivat suunnitelleet tälle ajalle matkaa New Yorkiin, mutta se peruuntui koronan vuoksi – ja he tulivatkin Laajasaloon.

Olin ihmeissäni ja riemuissani. Aloin miettiä, että Laajasalohan on itse asiassa valtavan hieno viikonloppukohde.

Laajasalo on Helsingin suurin saari ja täynnä luontoalueita, uimarantoja, vanhoja huviloita, kesäkahviloita ja kaikenlaista rakennuskantaa. Julkkiksia löytyy, samoin kiehtovia murhatarinoita. Tarvittaessa saarella on myös yöpymispaikkoja Jollas89-hotellissa. Lähiaikoina voi myös yöpyä uusissa, tyylikkäissä Majamaja-vuokramökeissä, joita rakennetaan Vuorilahden rantakallioille.

Laajasalo on kiinnostava myös siksi, että se on suuren muutoksen alla. Uusi Kruunuvuorenrannan asuinalue rakentuu jo. Toki muutos on herättänyt myös kuumia tunteita.

Päätin yhdistää opastuskierroksellani Laajasalon monet ulottuvuudet ja kertoa alueesta pintaa syvemmältä. Innostuin etsimään lisää tietoa historiasta. Kyselin juttuja appivanhemmiltani, sillä mieheni on neljännen polven laajasalolainen. Mainio tietolähde on Marco Kososen ja Petri Stenmanin kirja Itä meidän, josta selvisi, että Laajasalon sillan kupeessa sijaitsevassa ruotsinkielisessä alakoulussa on aikanaan treenannut Pelle Miljoona, ja koulussa on syntynyt hittibiisi Moottoritie on kuuma. 

Laitoin viestiä paikallisille taiteilijoille. Knipi kertoi biiseistä, jotka ovat syntyneet kotialueen inspiroimina, samoin Samae Koskinen. Kuvataiteilija Sari Bremer kertoi, mitkä saaren paikat ovat innoittaneet hänen mystisiä ja sadunomaisia grafiikkateoksiaan: niihin kuuluu hieno, pieni luonnonsuojelualue, Jollaksen räme. Myös valokuvaaja Juuso Westerlund paljasti suosikkipaikkansa, ja näytin opastuksessani hänen ottamiaan kuvia.

Yksi pyöräkierroksen nähtävyyksistä on valtava kansanpuisto Tullisaari, joka on edelleen monille helsinkiläisillekin tuntematon paikka. Se on minusta aina ollut sääli, koska puisto on Helsingin hienoimpia. Puiston historia on kiehtova, ja kohokohtana on vierailu oopperadiiva Aino Acktén huvilalla. Kiehtova on myös Villa Wuorio, jonka on suunnitellut maineikas kolmikko Gesellius-Lindgren-Saarinen. Sen luota on komeat merinäkymät kohti Vallisaarta ja Suomenlinnaa.

Kaivelin tietoa myös Laajasalon pimeästä puolesta. Saarella on tehty vuosien varrella huomiota herättäviä murhia, vaikka kaikki ovatkin olleet erillisiä tapauksia. Kierroksen kahvitaukoa on pidetty Stansvikin kartanon mailla. Stansvikin kesäravintolassa on hyvät herkut, ja leipomukset tehdään paikan päällä.

Kierroksia oli muutama, ja niistä tuli pienoinen hitti. Osallistujilta on sadellut kehuja ja kiitoksia. Pienestä ja yksinkertaisesta tuli jotain hyvin erityistä.

Tajusin, että kotiseutumatkailua seuraava trendi on tässä: mikromatkailu kotikulmilla! Niistä löytyy paljon, kun vain pysähtyy katsomaan tarkemmin.

Toimittaja Heidi Kalmari pohtii Mondon kolumneissaan, miten matkustaa kestävästi ilosta ja elämyksistä tinkimättä.