Etenkin moni pörssisähkökäyttäjä on ottanut käyttöön kantaverkkoyhtiö Fingridin Tuntihinta-sovelluksen, joka kertoo sähkön hinnan sentilleen kunkin tunnin ajalta. Sovellus helpottaa myös kiinteää sähkönhintaa maksavia suuntaamaan sähkönkäyttönsä halvemmille tunneille, mikä tasaa kulutuspiikkejä ja pienentää mahdollista tarvetta suunnitelluille sähkökatkoille.

Sähkön hinta vaihtelee paikoin hyvinkin loogisesti – yleensä öisin hinta on halvempaa, koska kulutus on vähäisempää – mutta välillä hinta hämmästyttää. Esimerkiksi keskiviikkona 16. marraskuuta hinnassa nähtiin erikoinen piikki kello kolmesta neljään, kun hinta hyppäsi yhden tunnin ajaksi peräti parikymmentä senttiä.

Mistä tällaiset hyppäykset johtuvat, Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen?

– Äkillinen hintapiikki voi tulla joko tuotannon tai kulutuksen kautta. Hinta muodostuu niiden tasapainon myötä ja vaihtelee tunneittain. Jos tuotannossa on oikein kireä tilanne, niin pienikin kulutuksen muutos voi vaikuttaa hintaan.

– Kun kulutus kasvaa, otetaan lisää tuotantoa käyttöön ja se on muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpaa.

Tuntihinta-sovelluksessakin näkyvä sähköpörssin hintapiikki perustuu ennusteisiin seuraavan päivän tuotannosta ja kulutuksesta.

– Sähköyhtiö ennustaa yksityisasiakkaiden kulutuksen, joka reagoi aika vähän hintaan. Jos kuluttaja alkaa reagoida enemmän, yhtiön pitää tietysti tietää, miten. Yhtiö, jolta kuluttaja ostaa sähköä, toimii tämän sähkökauppiaana pörssissä ja ennustaa, miten paljon sähköä sillä hinnalla ostetaan.

Monia on hämmentänyt se, että sähkön tuntihinta määräytyy jo edellisen vuorokauden aikana, kun kulutusta ei voi vielä varmasti tietää.

– Se on sähköyhtiön riski. Yhtiöiden pitää olla tosi taitavia ostaessaan ja myydessään ja ennustaa oikeita määriä. Perinteenä on ollut, että kulutus riippuu ulkolämpötilasta, joten ei tarvita kuin virhe sääennusteessa, niin volyymit ovat vääriä, Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen sanoo.

Vaikka kuluttajalle hinta määräytyy hyvissä ajoin, sähköyhtiöillä riittää puuhaa h-hetkeen asti.

– Huutokaupan jälkeen käynnistyy päivän sisäinen markkina, joka ulottuu siihen hetkeen asti, kunnes sähkö toimitetaan kuluttajalle. Siihen asti yhtiö pystyy vielä hienosäätämään.

Tämän markkinan hinnat eivät näy tavalliselle kuluttajalle.

– Ostajat ja myyjät, isot teollisuusyhtiöt, toimivat tällä hienosäätömarkkinalla ja yrittävät tasapainottaa tuotantoa ja kulutusta.

Esimerkiksi tuulivoimayhtiö myy tietyn määrän sähköä päivää ennen kulutusta tuuliennusteeseen perustuen, mutta jos ennuste ei pidä paikkaansa, yhtiö käy kauppaa ja tasaa omia ennustevirheitään päivän sisäisellä markkinalla.

– Tästähän ei paljon puhuta – julkisuudessa puhutaan huutokaupasta, joka käydään päivää ennen kulutusta, mutta sen jälkeen tapahtuu vielä paljon.

Sähköä ei voi varastoida, joten kauppaa pitää käydä viime hetkeen asti.

– Se on järkevää, jotta hinnat ohjaisivat kulutuksen ja tuotannon tasapainoa. Kun käyttöhetki koittaa, Fingrid tekee sitten hienosäädön, jotta sähkö päätyy kuluttajalle.

Jos on siinä ja siinä, riittääkö tuotanto kattamaan kasvavan kulutuksen esimerkiksi iltapäivää kohden, hinta on korkeampi.

– Joskus tulee vikaantumisia, jotka eivät vielä näy ennusteissa vaan tapahtuvat vasta huutokaupan jälkeen, Ruusunen sanoo.

– Marginaali on todella pieni, ja jos seuraavalla tunnilla kulutus nousee hieman, myös hinta nousee. Syitä voi löytyä myös tuuli- tai lämpötilaennusteesta, jos vuorokauden sisällä esimerkiksi tuulen voimakkuus nousee tai laskee merkittävästi.

Tuulivoimaloiden määrä ja sen myötä tuulivoiman vaikutus hintaan on noussut huomattavaksi.

– Ennen puhuttiin, että lämpötila heiluttaa kulutuksen kautta hintoja, nyt tuotantopuolella tuuli on muuttanut paljon. Sade vaikuttaa myös, mutta se menee vesialtaisiin eikä vaikuta heti. Joka tapauksessa sääelementit ovat hintamäärittelyssä isossa roolissa.