Media käynnisti therianeista moraalipaniikin ja alkoi sitten toppuutella sitä – Yhden järkevän jutun sijaan vetävät aiheet paisutellaan nyt kymmeneksi järjettömäksi
Therian-ilmiön sijaan liian pitkälle on mennyt median kyyninen typeryys, kirjoittaa Tuija Siltamäki.
Elokuussa Helsingin Sanomat julkaisi harmittoman oloisen uutisen. Siinä käytiin läpi tämän vuoden alakoulujen "trendejä" samankaltaisella sympaattis-vaivaannuttavalla sävyllä, jolla tavataan selostaa nuorison suosimien lyhenteiden ja sanojen merkityksiä. ("Roadman-pukeutumistyyli näkyy edelleen Kokkolassa.")
Kolmen kappaleen verran mainittiin, että eräs joensuulainen koulu on joutunut kieltämään "ilmiöksi nousseet" therian-eläinmaskit. Kuvituskuvassa mönki asiaan liittymätön kuvapankkilapsi kissanaamari päässä.
(Siltä varalta, että jollain on ollut viime viikkoina jotain järkevää tekemistä: maailmalla jonkinlaiseksi internet-ilmiöksi nousseet therianit ovat ihmisiä, jotka enemmän tai vähemmän kokevat olevansa eläimiä.)
Se riitti sytykkeeksi. Pian Ilta-Sanomat löysi Oulusta yhden koulun, jossa therian-touhuaminen on aiheuttanut pienen ongelman: tunnilla "mau'utaan" häritsevästi. Eikä siinä vielä kaikki. Koska eläimet eivät käytä kenkiä, joillakin lapsilla on… likaiset sukat… ja sitten… muidenkin… lasten… sukat… likaantuvat.
Kahdessa esimerkissä oli Iltalehdelle riittävästi todisteita: "Lapset ovat alkaneet identifioitua eläimiksi – Kouluissa aloitettu toimet", se otsikoi kuin kyse olisi miehityksestä eikä siitä, että muutama lapsi on leikkinyt koulussa eläimiä, kuten lapsilla on aikalailla aina ollut tapana.
Siitä alkoi viikon mittainen moraalipaniikki, jonka seuraaminen myötähävetti niin paljon, että jossain keskiviikon tienoilla aloin identifioitua kastemadoksi, jotta voisin vajota kirjaimellisesti maan alle.
Lehdet etsivät kilpaa therian-lapsia ja heidän vanhempiaan, ja tiedustelivat, epäilemättä laadukkaimman mahdollisen tiedon saamiseksi, johdonmukaisen pöljistä lausunnoistaan tunnetuilta Aki ja Rita Manniselta näkemyksiä therian-ilmiöstä. Fazerin vessakylteissä nähtiin viittauksia therianeihin, ja erikoispsykologilta kysyttiin, meneekö lasten eläinleikki "jo liian pitkälle".
Jos jokin on mennyt liian pitkälle, niin tämä lehdistön kyyninen typeryys.
”Therianit ovat täydellinen aihe laajamittaiselle moraalipaniikille.”
Jos asiaa ajattelee yli minuutin, saattaa tulla mieleen, ettei eläinnaamareiden kanssa peuhaaminen eroa kovinkaan paljoa esimerkiksi siitä, miten 1990-luvulla lapset leikkivät Leijonakuningasta, konttasivat college-housujen polvet puhki ja karjuivat. Välillä identiteetit sirpaloituivat ja leijonat muuttuivat Basil-hiiriksi, hevosiksi tai muumihahmoiksi vähän riippuen siitä, mitä videota oli sillä viikolla saanut katsoa. En silti muista nähneeni yhtään Nyt puhuu Nuuskamuikkusen äiti -sensaatiojuttua.
Suhteellisuudentaju on kuitenkin huonoa bisnestä. Siksi vähäisinkin risahdus paisutellaan nykyään "ilmiöksi". Se, kuinka hatara side sillä on todellisuuteen, on toisarvoista. Huhtikuussa lehdet kohkasivat Tiktokin "puukkohaasteesta", jota ei ollut olemassa. Syyskuussa Ylellä ihmeteltiin roskapöntöistä löytyneitä ratsastussaappaita ja pohdittiin, onko kyseessä Tiktok-haaste.
Niinpä kun itse keksittyä therian-paniikkia oli hauduteltu alkuviikko, torstaina Helsingin Sanomissa kerrottiin jo neutraalina totuutena, että therianit ovat "rantautuneet" peruskouluihin, perjantaina ilmiö oli Iltalehden mukaan "nopeasti yleistynyt" – siitäkin huolimatta, että samassa jutussa yksikään haastatelluista rehtoreista ei pitänyt therianeja ongelmana, eikä puolet heistä ollut koskaan kuullutkaan koko "ilmiöstä".
(Ilmiön vähäisyyttä alleviivasi hurmaavasti myös se, että sama kuvapankkikakara kekkuloi lähes kaikissa aiheesta tehdyissä jatkojutuissa.)
Loppuviikosta samat julkaisut, jotka olivat olleet lietsomassa therian-paniikkia, ryhtyivät toppuuttelemaan sitä. Ainakin Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja MTV ovat paheksuneet vihamieliseksi yltynyttä julkista keskustelua, jota ne ovat itse olleet ruokkimassa.
Therianit ovat täydellinen aihe laajamittaiselle moraalipaniikille, sillä niissä yhdistyvät koulujen tilannetta kohtaan tunnettu huoli (kuinka pitkälle opettajien pitää vielä venyä, kysyi Iltalehden tuottaja) ja vanhempien voimattomuuden paheksuminen. Puhuminen eläimeksi identifioitumisesta – josta ei psykologien mielestä voi olla kysymys, kun kyse on pienistä lapsista – tuo mieleen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä koskevat pohdinnat.
Kohujulkisuudessa eläimeksi identifioituminen on luontevaa jatkumoa taantumukselliselle höpötykselle, jossa taivastellaan sitä, miten nykyään kuka tahansa voi identifioitua miksi tahansa, ennen miehet olivat miehiä ja naiset naisia, nykyään tytöt ovat poikia ja pojat ovat kettuja ja kissat ovat koiria, tähänkö on maailma menossa.
Joopa joo.
”Mutta mitä sitten, tuleepahan 'saitille' liikennettä.”
Mediat ovat kovin juhlavasti huolissaan siitä, luottaako yleisö journalismiin, ja miten vapaan tiedonvälityksen käy polarisoituneessa ja sivistysvihamielisessä ilmapiirissä.
Nykyinen toimintatapa, jossa vetäviksi havaitut aiheet paisutellaan analytiikan takia yhden järkevän jutun sijaan kymmeneksi järjettömäksi, ei varsinaisesti ole omiaan herättämään luottamusta tai sympatiaa, vaan lähinnä suuttumusta ja pettymystä. Mutta mitä sitten, tuleepahan "saitille" liikennettä – ainakin siihen asti, että turhautuneet ihmiset alkavat käyttää aikansa järkevämmin. Vaikkapa miukumalla ja askartelemalla naamareita.
