Merimatkalla Kambodžan rajal­­la sijaitsevalle Koh Koodille ihmettelen, minne olen oikeastaan menossa. Thaimaa on minulle niin tuttu, niin nähty ja koettu. Olen toimittajana ja lomailijana kiertänyt sen saaret, vuoret ja viidakot.

Koh Koodillakin olen käynyt jo kerran aiemmin, kymmenisen vuotta sitten, eikä se tehnyt silloin erityisen suurta vaikutusta. Saarella ei ollut vielä kunnon tieverkkoa, mikä teki paikkoihin tutustumisesta vaikeaa. Taivaskin sattui olemaan pilvessä, eivätkä vedet – niillä harvoilla rannoilla, joille silloin pääsi – loistaneet täydessä turkoosissa kauneudessaan.

Mutta vuosien myötä olin alkanut kuulla, että Koh Kood on muuttumassa. Sen maine on kasvanut, ja sitä on alettu kutsua jopa Thaimaan kauneimmaksi saareksi. Niinpä päätin antaa sille uuden mahdollisuuden.

Paratiisisaarelle pitää osata matkustaa, kun saari on oikeassa vaiheessa. Ei liian myöhään, kun turistiruuhka on jo sen vallannut, muttei myöskään liian aikaisin.

Hiekkatie vie eteläosiin saaren perimmäiselle rannalle, Neverland Resortin luokse. Parkkeeraan skootterin palmu­lehtoon. Heti majatalon edessä ranta kaartuu kauniina ja autiona viidakkoisten kukkuloiden välissä.

Meri loistaa kirkkaana. Hiekka on valkoista ja pehmeää. Rantabungalowien edustalta ei tarvitse kävellä montaakaan askelta, kun on jo aivan autiosaaren tunnelmissa.

Auringonsäteet väreilevät meren hiekkapohjassa ja saavat veden näyttämään läpikuultavalta marmorilta. Siinä kelluessa korviin kantautuu kaunista helinää, kuin joku kuljettaisi kättään aarrearkun sisällä. Pienet korallinpalat ja simpukankuoret soivat pohjassa. Maagista. Muita ääniä ei kuulu.

Aikamoiseksi aarteeksi tämä saari nyt paljastuukin.

Rantavedessä ui pieniä kalanpoikasia. Laitan maskin ja snorkkelin ja lähden uimaan reunakivikkoon. Siellä odottaa kalojen valtakunta. Ohitse ui barrakuda ja värikkäitä papukaijakaloja. Lepakkokalojen ryhmä pitää kyläkokousta, ja kauniit meriahvenen poikaset leikkivät kuurupiiloa.

Tällainen ranta olisi jo yksin hyvä syy matkustaa syrjäiselle saarelle, mutta Koh Koodilla on monta muutakin kaunista paratiisirantaa omine lahtineen. Niillä on vain muutama majatalo kullakin, ja pikkurannoille löytää parhaiten maja­talojen nimien mukaan suunnistamalla.

Lähes aution rannan tunnelmaa löytää Neverlandin ohella esimerkiksi tyylikkään Cham’s Housen luota. Hieman suuremmista rannoista hienoja ovat Bang Bao ja saaren pisimpiin kuuluva Ao Tapao.

Koh Koodin suosituin ranta on Klong Chao, jonka edustalla on muutama luksuspaikka ja edullisia majataloja. Ranta on kaunis muttei saaren hienoimpia. Täällä kannattaakin lähteä retkelle omaa suosikkipoukamaansa etsimään.

Parhaiten rantoihin tutustuu vuokraskootterilla ajellen. Muita liikkumiskeinoja saarella ei juuri ole – paitsi omat jalat. Etäisyydet ovat pitkät, ja kävellen pääsee oikeas­taan vain oman majatalon lähimmille kohteille.

Onneksi saaren tiet ovat nykyisin hyvässä kunnossa, eikä liikennettä ole juuri lainkaan. Koh Kood onkin hyvä paikka harjoitella Aasian-lomailijalle kätevää taitoa, skootterilla ajamista. Skootterien selässä näkee monenlaisia matkailijoita, reppureissaajien ohella niin perheitä kuin eläkeläisiäkin. Menopeliä tarvitsee myös ravintoloissa käymiseen, sillä ne sijaitsevat hajallaan saarta halkovan pikkutien varrella.

Kalatiski kimaltaa kuin korukauppa, Niin kauniin hopeanvärisiä ovat jäiden päällä lepäävä jättimakrilli ja sen vieressä pötköttävät barrakudat ja pienemmät kalat. Kalojen silmät ovat vielä täydellisen kirkkaat.

Kauniisti valaistussa The Fisherman Hut -ravintolassa iskee valinnan vaikeus. Mitä sitä tilaisi? ”Kysy kalastajalta”, neuvoo baarimikko, sanavalmis indonesialainen mies.

Kalatiskille saapuu huivipäinen thaimies, joka esittelee hymyillen saalistaan: ”Njaa… Sinulle sopisi keltainen makrilli, se on todella herkullinen.”

The Fisherman Hutin ulkoilmassa sijaitsevat pöydät täyttyvät asiakkaista joka ilta, vaikka saaren muut ravintolat olisivat puolityhjiä. Suosioon on hyvä syy: yhtä tuoreita meren­eläviä löytää Thaimaassa harvasta paikasta.

Asiakaskuntaa katsellessa saa hyvän kuvan saaren matkalaisista. On perheitä, vanhempia pareja ja flashpackereita, eli hyvin toimeentulevia reppureissaajia. Vain vannoutuneimmat reppumatkaajat puuttuvat; Koh Kood ei ole erityisen kallis saari muttei myöskään maan halvimmasta päästä.

Muutama muukin mukava ravintola saarella on, kuten lähettyvillä sijaitseva Pizza & Pasta, saaren ainoa italialainen ravintola. Iltaelämän kaipuuseen vastaa mangrove­pöpelikössä sijaitseva pikkuruinen, avoseinäisellä laiturilla sijaitseva Sunset Bar. Vaikka puut kätkevät sen merinäkymät ja auringonlaskun melkein kokonaan, baarin suosio on vankka. Ja siinäpä saaren yöelämä pääasiassa onkin.

Vesi syöksyy kalliolta alas smaragdinvihreään lampeen. Sadekauden päättymisestä on vasta muutama viikko, ja vesiputous Huang Nam Keaw on mahtinsa tunnossa. Istun mahtavalla, sileällä paadella veden pauhua ihastellen.

Mieleeni palaa muisto toiselta thaimaalaiselta vesiputoukselta, Myanmarin rajalla sijaitsevalta Thi Lor Sulta.

”Mikä meitä vesiputouksissa niin kiehtoo?” kysyin siellä matkatoveriltani. Hän vastasi: ”Ne ovat muisto paratiisista.”

Virtaava vesi ja ympäröivä viidakko pitävät ilman ihanan leutona, ja putouksen ääni vaientaa arjen ajatukset. On ihanaa vain istuskella, lukea kirjaa ja kuunnella veden jylinää. Pulahtaa uimaan. On myöhäinen iltapäivä, ja saan pitää paratiisin aivan itselläni. Tuskin Koh Koodilla koskaan varsinaista ruuhkaa onkaan, sen verran vähän matkailijoita on.

Koh Koodilla on nähtävyyksiä juuri sopivasti – eli ei juuri laisinkaan. Vain se, mitä luonto on antanut. Nähtävyyksistä käyvät viidakkoteiden päässä sijaitsevat kolme vesiputousta ja kaksi jättiläispuuta.

Varsinkin toinen puista onkin aivan mahdoton jötikkä, kuin keskellä saarta sijaitseva maailmanpuu, joka kannattelee taivaan­kantta Koh Koodin yllä. Ikää sillä sanotaan olevan 500 vuotta. Jokainen päivä saarella tarjoaa tällaisia pieniä ihastuksen aiheita.

Maamerkkiä ei voi olla huomaamatta. Pienen ulko­ilm­a­­kahvilan puutarhassa, syrjätien varrella, seistä jököttää vaaleanpunainen, kolmemetrinen kenguru.

”Tervetuloa!” vanhempi australialainen herrasmies tervehtii englanniksi. Hän on Dick, Pink Kangaroo -kahvilan omistaja. Jutustellessa hän alkaa pian tuntua vanhalta tutulta.

Pink Kangaroo on juuri sellainen paikka, kahvilan muodon ottanut saaren oma tietotoimisto, jollaisen jokainen paratiisi tarvitsee. Istahdan kahville – ja jäänkin koko iltapäiväksi. Kyselen Dickiltä Koh Koodista ja kertaan omia kokemuksiani.

Tuleeko kasvava maine muuttamaan Koh Koodin pian?

”Tuskinpa”, hän vastaa. ”Saarelaiset ovat täällä sopivasti punaniskoja, hyvällä tavalla. He eivät edes halua, että paikka muuttuisi. He pitävät saarestaan tällaisena.”

Dickin mukaan paikalliset eivät esimerkiksi halua, että saarelle alkaisi kulkea autolauttoja, jotka toisivat bangkokilaisia autoineen. Koh Koodilta ei myöskään hakata metsää eikä kaiveta maata, vaan rakennus­tarpeet tuodaan mantereelta.

”Edes yhtä mangrovepuuta ei saa kaataa!” Dick kertoo. ”Opin sen kantapään kautta. Edellisessä kahvilassani jouduin kaatamaan huonokuntoisen puun. Kyläpäällikkö otti minut heti puhutteluun. Onneksi hän oli kanta-asiak­kaani.”

On hyvästien aika. Aurinko laskee, ja Dick pistää kahvilansa kiinni.

Koh Koodille vetävät matkailijoita kuvankauniit rannat, mutta vielä suurempi osa paikan lumoa on sen sielu. Viidakoiden peittämä saari on sopivan suuri, jotta sillä on seikkailun tuntua. Palveluitakin on mukavasti: ei liikaa eikä liian vähän. Jo muutamassa lomapäivässä ehtii kiertää parhaat ravintolat, ja kun niihin palaa, voi tuntea itsensä kanta-­asiakkaaksi. Saaren yrittäjillä on vielä aikaa aidoille kohtaamisille.

Thaimaasta löytyy toki monta muutakin kaunista ja rauhallista saarta, vaikkapa Trangin saaret tai Koh Phayam, mutta millään niistä kokonaisuus ei ole yhtä hyvä kuin täällä. Trangin saaret ovat niin pieniä, että ne on nopeasti nähty. Koh Phayamilla rannat eivät ole yhtä kauniita ja meri kirkasta.

Jos etsii rauhaa, luonnonkauneutta ja Pink Kangaroon sekä The Fisherman Hutin tapaisia persoonallisia kuppiloita leppoisine pitäjineen, pakko se on ääneen todeta: Koh Kood on juuri nyt Thaimaan paras saari.

Ja tämä on oikea aika matkustaa paratiisiin.