Tervetuloa liikuntaluokalle, jolla ei saa liikkua! – ”Kyse on kuitenkin vain virkamiesten haluttomuudesta, saamattomuudesta ja arvovalinnoista”
Yläkouluiässä alkaa urheilijaksi kasvaminen. Miten on mahdollista, että liikuntaluokka ei tue sitä?
Perheessämme alkoi tänä syksynä odotettu seiskaluokka. Oikeastaan lapsi oli odottanut yläkoulua yhdestä syystä; hän pääsi liikuntaluokalle, jossa on mahdollista päästä kerran viikossa ohjatuille aamujäille. Jäistä oli kuultu vuosia juttuja vanhemmilta kiekkoilijoilta. Suuri syy liikuntaluokalle hakemiseen olikin, että nyt olisi koulunkin puolesta mahdollista keskittyä yhden aamun verran viikossa enemmän omaan harrastukseen.
Pojan seura järjestää lähihallillamme yläkouluikäisille aamujäätoimintaa tiettynä arkiaamuna kerran viikossa kahdeksasta yhdeksään. Ensimmäinen ihmetys tänä syksynä olikin, kun saimme lukujärjestykset. Liikuntaluokkalaisilla koulu ei alkanutkaan 9.30, jolloin aamujäiltä olisi ehtinyt kouluun, vaan kello 8.15 äidinkielen tunnilla.
Koulun vastaus oli hämmentävä: Koulun linja on se, että oppilaat eivät voi osallistua säännöllisiin aamuharjoituksiin kouluajalla. Tämä linjaus on tehty kaupunkitasolla, ja sen taustalla on se, ettei lukujärjestyksiin ole mahdollista rakentaa erillisiä aikoja aamuharjoituksia varten.
Epämääräisiä vastauksia
Samanlaisia, epämääräisiä näkymättömän byrokratian taakse meneviä opettajien ja rehtorien vastauksia, olivat saaneet kaupunkimme liikuntaluokkalaiset vanhempineen viime vuosien ajan. Edellisenä vuonna koulumme vastaus oli ollut; oppilaat voivat osallistua seuratoimintaan, jos lukujärjestys sen sallii. Olisi ollutkin mielenkiintoista, jos koulu olisi kieltänyt liikuntaluokkalaisia harrastamasta vapaa-ajallakin.
Lapsen jääkiekkojoukkueessa on pelaajia monesta eri kaupungista ja sitä kautta useilta liikuntaluokilta. Nopea kyselykierros kertoo, että jokaisen muun joukkuekaverin kaupungissa liikuntaluokkien lukujärjestykset on onnistuttu rakentamaan niin, että lapsilla ja nuorilla koulu alkaa yhtenä aamuna oppituntia myöhemmin. He voivat osallistua aamuharjoituksiin.
Lähikunnasta muutama liikuntaluokkalainen käykin kaupunkimme aamujäillä, koska seuramme on järjestänyt laadukasta valmennusta lyhyen ajomatkan päähän. Oman kaupungin liikuntaluokkalaisille tämä on kuitenkin koulun puolesta mahdotonta.
Tärkeä yläkouluvaihe
Se, että aamuharjoitukset on hyvä aloittaa yläkouluiässä monissa lajeissa, on listattu Olympiakomiteankin puolesta. Tuolloin harjoittelun ja kilpailemisen määrä usein kasvaa. Liikuntapainotteisen yläkoulutyön tavoitteena onkin, että urheilusta innostunut nuori saa hyvät valmiudet ja edellytykset urheilijan uralle sekä toisen asteen opintoihin. Huippu-urheilijaksi kasvaminen on mahdollista, kun nuorten urheilijoiden innostuksen annetaan kasvaa intohimoksi, monipuolisista liikuntataidoista jalostetaan vahvat lajitaidot.
Urheilijalle maksuttomassa aamujäätoiminnassa seuran ammattivalmentajat tarjoavat juuri lajitaitoharjoittelua, jolle ei joukkuearjessa aina jää niin paljon aikaa. Seuratyöntekijät toivovat, että nuoret saisivat tästä myös lisäoppia omaehtoiseen liikkumiseen. Siitä miten paljon virtaa aamuharjoittelu tuo. Siitä miten aamuharjoittelusta voi jäädä rutiini myöhempään elämään sille valtaosalle, jolle ammattilaisareenat eivät aukea.
On myös eri asia harjoitella täydellä energialla heti aamusta kuin koulupäivän jälkeen illalla. Se voi parhaassa tapauksessa tuoda lisäharppauksia kehitykseen.
Iso kuva
Pelkkä aamujäillä käyminen ei tee kenestäkään seuraavaa Aleksander Barkovia, mutta jos kiekkoarjessa koko yläkoulun ajan on kaksikin tuntia jääaikaa vähemmän kuin naapurikaupungissa asuvalla joukkuekaverilla, sillä voi olla merkitystä. Ja varsinkin, jos sama ongelma on useamman kaupungin liikuntaluokilla, kielto vaikuttaa varmasti jollain tasolla koko suomalaiseen kilpaurheiluun. Ei varmaan tarvitse soittaa pelkästään jääkiekkoliittoon kysyäksemme, onko yhdelläkään lajiliitolla varaa hukata enää yhtään ikäluokkaamme?
Epäreilut harjoittelumahdollisuudet voivat pahimmillaan sammuttaa koko laji-innokkuuden. Siihen urheiluvihamielinen kaupunkimme tuntuu pyrkivän lasten ja nuorten kohdalla systemaattisesti. Ulkojääkaukaloa ei ole. Kun viimein vuosien suunnittelun jälkeen tänne saatiin kesän alussa kaukalo, kiellettiin siellä lopulta rullakiekon pelaaminen. Koulu jatkaa osaltaan samaa linjaa urheilullisten lasten heikoilla liikunnanarvosanoilla ja nyt tällä erikoisella järjestelmällä, jossa liikuntaluokalla ei saakaan liikkua.
Ei käy pelkästään sääliksi suomalaista kilpaurheilua. Ei käy sääliksi pelkästään liikkuvia lapsia ja nuoria. Sääliksi käy myös seuratyöntekijöitä, jotka yrittävät tuulimyllyjä vastaan kasvattaa hyväkäytöksisiä lapsia, joilla vaikka jääkiekkoseurassamme halutaan jääkiekon parissa kasvavan liikunnallinen elämäntapa. Kauhistuttaa kansanterveytemme puolesta, että nekin digisukupolven kasvatit, jotka vielä haluaisivat urheilla, sitä on vaikeutettu monin tavoin.
Haluttomuus ja arvovalinnat
On selvää, että kaupunkimme lukujärjestysvalinnoissa on kyse lopulta kuitenkin vain virkamiesten haluttomuudesta, saamattomuudesta ja arvovalinnoista. Maalaisjärjellä ajateltuna kyse olisi lopulta hyvin yksinkertaisesta toimesta, jolla eri seurojen edustajat kutsuttaisiin samaan pöytään, jossa sovittaisiin yhteinen ajankohta viikosta aamuharjoituksille koulutoimen kanssa. Kyse on kuitenkin yhdestä aamusta, yhdestä oppitunnista, yhdestä kello 9.30 alkavasta aamusta.
Tässä yhteydessä ei voi jättää mainitsematta, että aikanaan Susijengin koripallotähti Miikka Muurisen pisteet eivät riittäneet kaupunkimme yläkoulun liikuntaluokalle. Ehkä oli hänen uransa onni, että hän haki ja pääsi liikuntaluokalle toiseen kaupunkiin, jossa aamuharjoittelu kerran viikossa ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa järjestää.
Kirjoittaja on yhden uran voimistelumaailmassa tehnyt toimittaja-tietokirjailija, joka on siviilissä kolmen koon periaatteella cheermom, gymnasticsmom ja hockeymom.
