Ranskassa tehtiin vuonna 2020 seitsemän terrori-iskua – Tutkija: terrorismin torjunta pitäisi yhdistää syrjinnän ehkäisyyn
Terrori-iskuista kärsinyt Ranska yrittää puuttua radikalisoitumiseen kovin ottein. Vaarana on, että terrorismin vastaisilla toimilla leimataan maan koko muslimiväestö, varoittavat tutkijat.
Historianopettaja Samuel Patyn murha, Nizzan kirkkoon suuntautunut isku, veitsi-isku Charlie Hebdo -lehden entisen toimituksen edessä – kolme iskua vajaassa kuukaudessa nostivat terrorismin jälleen tapetille Ranskassa tänä syksynä.
Patyn murhan motiivin epäillään johtuneen siitä, että opettaja oli näyttänyt oppitunnilla profeetta Muhammedin pilapiirroksia. Raaka murha järkytti koko maata – etenkin, kun samaan aikaan oikeudessa puitiin viisi vuotta aikaisemmin tapahtuneita iskuja samoja pilapiirroksia julkaisseen Charlie Hebdon toimitukseen.
Kaikissa kolmessa iskussa tekijät olivat poliisille tuntemattomia, yksin toimineita nuoria miehiä, jotka olivat radikalisoituneet internetin välityksellä.
Tänä vuonna Ranskassa on tapahtunut kaiken kaikkiaan seitsemän iskua, jotka ovat noudattaneet pitkälti samaa kaavaa. Ne ovat poikenneet vuoden 2015 järjestelmällisesti suunnitelluista hyökkäyksistä, joissa kuoli ja loukkaantui satoja ihmisiä.
Terrori-iskut ja pidätetyt epäillyt EU-maissa 2019
Mitä on radikalisoituminen?
Radikalisoitumisella tarkoitetaan terrori-iskua edeltävää prosessia, jolloin väkivaltaan turvautuminen oikeutetaan ideologialla. Ranskan terrorismin vastainen taistelu on viime vuodet perustunut entistä vahvemmin radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Miksi iskuja ei silti pystytty estämään?
– Ranskassa on perinteisesti puhuttu terrorismista, jota vastaan taisteltiin tiedustelun, poliisin ja oikeuslaitoksen voimin. Uhka tuli maan ulkopuolelta, sanoo terrorismia tutkinut sosiologi Romain Sèze.
– Malli toimi hyvin. Ranskassa ei vuosikausiin ollut terrori-iskuja. Radikalisoituminen tuli keskusteluun mukaan vuonna 2012 tapahtuneiden iskujen jälkeen.
Silloin ranskalainen Mohamed Merah hyökkäsi Ranskan armeijan sotilaiden kimppuun sekä juutalaiseen kouluun tappaen seitsemän ihmistä, joista kolme oli lapsia. Toulousen ja Montaubanin kaupungeissa Etelä-Ranskassa tehdyt iskut olivat järkytys.
– Samoihin aikoihin Ranskasta alkoi lähteä nuoria miehiä kohti Irakin ja Syyrian alueita. Uhka oli muuttumassa. Tuolloin alettiin ensimmäistä kertaa puhua ennaltaehkäisystä, ja silloin keskusteluun ilmestyi radikalisoituminen.
Ennaltaehkäisy toi työhön mukaan uusia ammattilaisia: sosiaaliviranomaiset, koululaitoksen, terveydenhuollon ja vankilat. Heidän tehtäväkseen jäi radikalisoitumisen tunnistaminen ja siitä ilmoittaminen viranomaisille.
– Rooli korostui entisestään Charlien Hebdon iskun jälkeen. Isku tulkittiin hyökkäykseksi yhteiskunnan arvoja vastaan. Yhteisten arvojen vahvistaminen etenkin koulun kautta nähtiin entistä tärkeämpänä.
Ennaltaehkäisy edellyttää määrittelyä siitä, ketkä kaikki ovat vaarassa radikalisoitua. Sèze sanoo, että sitä mukaa, kun iskuja on tehty, riskiryhmä on viranomaisten toimissa aina vain laajentunut. Erityisesti siirtolaistaustaisten, syrjäytyneiden nuorten miesten on katsottu kuuluvan riskiryhmään.
– Viime kädessä radikalisoitumisen ehkäiseminen voi koskettaa kaikkia muslimeja, Sèze sanoo.
Nuoria miehiä ilman tutkintoa
Vuoden 2015 jälkeen Ranskassa on ilmestynyt kymmeniä tutkimuksia radikalisoitumisesta. Niiden tulokset vastaavat osin tutkija Sèzen maalaamaa kuvaa.
Ifri-tutkimuslaitoksessa toimiva Marc Hecker on käynyt läpi 137:n jihadismista vuosina 2004–2017 tuomitun henkilön taustat oikeusasiakirjojen avulla.
Tuomitut ovat keskimäärin 26-vuotiaita miehiä, naisia mukana on vain kuusi. Lähes puolella heistä ei ole mitään tutkintoa, kun vastaava luku vastaavassa ikäryhmässä koko väestön tasolla on 13 prosenttia. Neljäkymmentä prosenttia tutkitun ryhmän henkilöistä oli tuomittu jo aikaisemmin.
Kolme neljäsosaa oli syntynyt muslimiperheeseen, muut olivat käännynnäisiä. Valtaosa oli ranskalaisia, mutta tutkimuksen kohteena olleiden vanhemmat olivat 60-prosenttisesti muunmaalaisia. Useiden tuomittujen lapsuutta on värittänyt vanhempien alkoholismi, väkivaltaisuus tai mielenterveysongelmat.
Hecker huomauttaa, että jihadistijärjestö Isis rekrytoi nimenomaan sellaisia nuoria korostamalla syrjäytymisen ja uhriutumisen tunnetta. Internet on usein ratkaisevassa roolissa radikalisoitumisessa: se helpottaa tiedonhakua, verkostoitumista ja iskujen suunnittelua.
Uhrien muistotilaisuuden häirinnällä sai huomiota
Sosiologi Laurent Bonelli puolestaan on tutkinut alaikäisiä nuoria, joista on tehty radikalisoitumisilmoitus tai jotka on tuomittu Syyriaan lähdöstä tai terrori-iskun yrityksestä. Aineistoon kuului 133 nuoresta tehdyt sosiaaliviranomaisten ja oikeuslaitoksen raportit vuosilta 2012–2017.
Tulokset olivat yllättäviä: jyrkimpiin toimiin ryhtyneet nuoret olivat koulussa hyvin menestyviä oppilaita, jotka radikalisoituivat siirtyessään kotikorttelin yläkoulusta muualle lukioon. Jihadismi tarjosi heille ratkaisun uuden ympäristön aiheuttamaan ulkopuolisuuden tunteeseen.
Joillekin nuorille taas islamin tiukka tulkinta tai jihadismiin viittaavat puheet tarjosivat ennen kaikkea helpon tavan kapinoida vanhempia tai koululaitosta vastaan. Huomiota oli helppo saada esimerkiksi häiriköimällä terrori-iskujen uhrien muistoksi vietettyä minuutin hiljaisuutta.
Koululaitos ja viranomaiset suhtautuvat sellaisiin tapauksiin hyvin vakavasti. Kun syksyllä murhatun historian opettaja Samuel Patyn muistoksi kaikissa Ranskan kouluissa järjestettiin muistotilaisuus, opettajia pyydettiin erikseen ilmoittamaan opetushallitukselle kaikesta häiriköinnistä ja terrorismin kannatukseen viittaavista puheista.
Muslimit kokevat syrjintää eri yhteyksissä Ranskassa
Nuorimmat kuulusteltavat 12-vuotiaita
Noin 12 miljoonan koululaisen Ranskassa tapauksia raportoitiin yhteensä 800. Niistä puolet johti ilmoitukseen poliisille tai oikeuslaitokselle. Nuorimmat kuulusteltavat olivat 12-vuotiaita.
Ranskalaisen yhteiskunnan ytimessä on ajatus laïcité-käsitteestä, joka viittaa valtion uskonnottomuuteen ja neutraaliuteen uskontojen edessä.
Samalla hallitus nosti uudelleen pöydälle keväästä alkaen valmisteilla olleen lakiesityksen, jonka tarkoituksena on ”vahvistaa tasavaltalaisia periaatteita”. Tekstissä muun muassa kielletään kotikoulu, ellei siihen ole erityisiä syitä, kovennetaan nettivihasta annettavia tuomioita, kiristetään yhdistyksille annettavan julkisen rahoituksen ehtoja ja tiukennetaan uskonnollisten järjestöjen valvontaa.
Lakiesityksen johdannossa mainitaan ”radikaali islam ja kaikki separatismit”, mutta lain tulkitaan kohdistuvan ennen kaikkea islamiin.
Vihataanko Ranskassa uskontoja?
Ranskalaisen yhteiskunnan ytimessä on ajatus laïcité-käsitteestä, joka viittaa valtion uskonnottomuuteen ja neutraaliuteen uskontojen edessä.
Pitkään radikaalia islamia ja jihadismia tutkinut sosiologi Farhad Khosrokhovar katsoo, että ranskalainen periaate on vähitellen muuttumassa vihamieliseksi asenteeksi uskontoja ja etenkin islamia kohtaan.
Khosrokhovar sanoo, että uskonnottumuus ja maallisuuden jatkuva korostaminen ovat saamassa uskonnollisia piirteitä. Terävin piikki osuu muslimeihin. Se puolestaan edesauttaa radikalisoitumista.
Asiaan vaikuttavat toki myös muut tekijät, kuten lähiöiden kaupunkirakenne, sosiaalinen syrjäytyminen, perhekriisit, keskiluokan yhteisten arvojen rapautuminen sekä Ranskan ja Euroopan ulkopolitiikka, Khosrokhovar kirjoittaa Orient XXI -lehdessä.
Khosrokhovar uskoo, että tilanne pahenee, kun uskonnottomuutta tulkitaan uudella tavalla. Tutkija peräänkuuluttaa aktivisempaa muslimien ottamista terrorisminvastaiseen taisteluun sen sijaan, että heidän uskontoansa epäiltäisiin jatkuvasti.
Kohdistuuko muslimeihin syrjintää?
Miten terrorismin vastaiset toimet sitten ovat vaikuttaneet Ranskan muslimiväestöön?
Pariisin ENS-korkeakoulussa työskentelevä Sarah Perret tutki asiaa kolmen kollegansa kanssa haastattelemalla yli 900:ää ranskalaista, joista puolet määritteli itsensä muslimiksi. Heidän luottamuksensa valtionhallintoon ja julkisiin palveluihin oli yhtä vahvaa kuin testiryhmällä. Koululaitoksen kohdalla se oli jopa vahvempi.
– Tulos on julkisessa keskustelussa vallalla olevan kuvan vastakohta: muslimit kokevat olevansa osa yhteiskuntaa, eivät sen ulkopuolinen osa, Perret sanoo.
Ero testiryhmään tuli esille, kun haastateltavilta kysyttiin syrjinnän kokemuksista viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Muslimeilla kokemuksia oli moninkertaisesti kaikilla elämänalueilla. Esimerkiksi poliisin taholta syrjintää oli kokenut 24,4 prosenttia, testiryhmässä 4,8 prosenttia.
Yli 40 prosenttia kertoi käskeneensä lapsiaan varomaan puheitaan koulussa, ja kolmasosa ilmoitti sensuroivansa omia puheitaan terrorismin vastaisten toimien takia, uskontoon kohdistuvan syrjinnän pelossa. Siitä huolimatta valtaosa piti terrorismin vastaisia toimia oikeutettuina.
– Tulos näyttää ensi alkuun siltä, että syrjintä hyväksyttiin välttämättömänä pahana. Mutta vaikutukset näkyivät itse asiassa muualla. Kun tutkimme sitä, mikä tekijä heikensi luottamusta julkisiin instansseihin, kokemus syrjinnästä nousi selkeästi esille, kertoo Perret.
Perretin mielestä terrorisminvastaisia toimia pitäisi yhdistää syrjinnän ehkäisemiseen. Vain siten voi vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan ja yhteisiin arvoihin.
– Nyt terrori-iskuihin vastataan laatimalla uusia lakeja, vaikka lainsäädäntö on jo varsin kattava. Enemmän Ranskassa kaivattaisiin muslimeja mukaan keskusteluun näistä asioista. Heitä tämä asia koskettaa aivan ensimmäisenä, Perret sanoo. ●
Tästä on kyse
- Ranskalaisissa vankiloissa on tällä hetkellä 504 terrorismista tuomittua henkilöä ja 572 muista rikoksista tuomittua henkilöä, joiden katsotaan radikalisoituneen.
- Radikalisoitumisesta epäiltyjen henkilöiden tietokannassa on tällä hetkellä 8 000 henkilöä, joiden toimia tiedustelupalvelu ja poliisi aktiivisesti valvovat.
- Vuosina 2013–2018 Ranskassa tehtiin 11 terrori-iskua, 50 iskua estettiin ja 17 epäonnistui.
- Iskuissa kuoli 245 ihmistä ja loukkaantui yli 900.
- Lähteet: Ranskan sisä- ja oikeusministeriö, Insee-tutkimuslaitos, Le Monde.
Päivitetty 28.12. – Ilmestynyt 16.12.2020
