Temu repii sukuja ja hallitusta – Enää pitäisi keksiä, mikä on vaihtoehto Kiina-riippuvuudelle
Kiinalainen verkkokauppa Temu on tullut rytinällä Suomeen. Suomi ja Eurooppa olivat jo ennestään polvia myöten riippuvaisia Kiinasta. Eikä se koske pelkkää krääsää, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Iina Artima-Kyrki.
Suvun joulupöydässä ryöpsähti (taas kerran) kiivas väittely tutusta aiheesta. Iäkäs sukulaismies on hurahtanut temuttamiseen. Loput kymmenen harrastavat kovaäänistä boikotointia.
Kiinalainen verkkokauppajätti Temu on tullut rytinällä Suomeen. Pikkuostosten tekeminen Kiinasta lisääntyi viime vuonna räjähdysmäisesti. Halpakauppa on nykyään maaseudulla asuvien suomalaisten suosituin verkkokauppa. Joka kolmas maaseudulla asuvista suomalaisista oli ostanut tuotteita Temusta viimeisen kolmen kuukauden aikana, selvisi viime lokakuussa tehdystä Postnordin tutkimuksesta.
Paitsi että Temu jakaa sukuja ja ystäväpiirejä, se jakaa myös hallituspuolueita, selvisi pari viikkoa sitten STT:n haastattelukierroksella. Kokoomuksessa, Rkp:ssä ja kristillisdemokraateissa kiinalaisten halpakauppojen suosiota pidetään selvänä ongelmana. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä on eri mieltä. Hänen perusteensa on sama kuin sukulaismiehellä: ostamme Suomessa sijaitsevista kaupoista jo ilman Temuakin tolkuttoman määrän kiinalaisia tavaroita.
Temuttaja joutuu lähes poikkeuksetta puolustuskannalle. Huolta herättävät tuotteiden laatu, turvallisuus, ympäristöhaitat ja työolot. Meidän pitäisi olla huolissaan myös Suomen taloudesta. Matelevan talouskasvun aikana halpakauppa voi pulskasti ja se sataa Temunkin laariin. Ja talouden syöksykierre vaan syvenee.
”Huolta herättävät tuotteiden laatu, turvallisuus, ympäristöhaitat ja työolot”
Mutta helppoa ratkaisua ei ole. Suomi ja Eurooppa ovat jo polvia myöten riippuvaisia Kiinasta. Se ei koske pelkkää krääsää. Viime vuoden Tammi-kesäkuussa Suomi toi tavaraa Kiinasta 3,5 miljardilla eurolla. Kiinan osuus Suomen tuonnista nousi tällöin lähes 10 prosenttiin. Kiinasta tuodaan koneita, vaatteita, huonekaluja ja leluja, mutta myös lääkkeitä. Monet suomalaiset toimijat ovat viime kädessä riippuvaisia Kiinasta näiden raaka-aineiden osalta.
Tuotannon siirtäminen Suomeen ja Eurooppaan tarkoittaisi saastuttavan teollisuuden paluuta ja väkisinkin hintojen roimaa kallistumista. Onko meillä köyhtyvillä suomalaisilla siihen enää halua ja varaa?
