Ortopedi Matti Sävelä ei halua luopua robotin avusta tekonivelleikkauksissa – ”Se on eri asia kuin että kirurgi lähtisi kahville ja robotti jäisi hommiin”
Porin Satasairaalan ortopedi Matti Sävelä on tehnyt lähes 400 robottiavusteista tekonivelleikkausta kolmen vuoden aikana. Enää hän ei haluaisi robotista luopua.
Kirurgi Matti Sävelän olo oli odottavaisen innostunut, hieman hän jännittikin. Hetken päästä hän tekisi ensimmäisen robottiavusteisen tekonivelleikkauksensa Porin Satasairaalassa. Se oli Oulun yliopistollisen sairaalan ja Mikkelin keskussairaalan jälkeen kolmas sairaala Suomessa, jossa robotiikka otettiin mukaan leikkaussaliin tekonivelleikkausten osalta. Satasairaalassa operoidaan polvia kokoproteesina ja puoliproteesina robotiikan avulla.
Nyt Sävelän ensimmäisestä robottiavusteisesta leikkauksesta on kulunut reilut kolme vuotta. Suomessa tekonivelleikkauksissa avustaa noin metrin korkuinen, pyörien päällä vakaasti liikkuva Mako-robotti, johon kuuluu käsivarsimainen uloke eli robottivarsi.
Sävelä kokee, että hänellä oli aluksi tervettä epäluuloa sen suhteen, kuinka paljon robotista olisi leikkauksissa höytyä. Toisaalta häntä kiinnosti uuden oppiminen.
Eikä robotiikka heittänyt aivan kaikkea uusiksi.
– Sitä samaa tekonivel-implanttia, jota robotiikalla asennetaan, on asennettu Suomessa jo lähes 20 vuotta. Kyse oli ainoastaan siitä, miten implantti asennetaan, vuonna 2000 ortopediksi valmistunut Sävelä toteaa.
Robotti toimii ortopedin apuvälineenä, jotta implantti saataisiin asemoitua oikealle paikalle mahdollisimman tarkasti. Sävelä kertoo polvileikkauksissa olevan oleellista, että nivelsidekireys on samanlainen ulko- ja sisäsivulla niin, että polvi on joka liikealueella tukeva. Robotiikan avulla mittaukset saadaan tehtyä puolen millimetrin ja puolen asteen tarkkuudella.
– Päästään lähemmäksi sitä, mitä nivelsidekireys parhaimmillaan on. Kun sahaukset on tehty, tehdään mittaukset, ja katsotaan, ollaanko päästy haluttuun tarkkuuteen. Tarvittaessa voidaan tehdä lisäsahaus, mutta aika harvoin niin täytyy tehdä.
Ja jos lisäsahauksia on tehtävä, kyse on hienosäädöstä. Polven ulko- ja sisäsivun nivelsidekireydessä voi olla millin ero, eikä kolmen tai neljän millin.
Ilman robotiikkaa samat asiat tehdään silmämääräisesti. Sävelän mielestä myös siihen on tullut robottiavusteisten leikkausten myötä lisää tarkkuutta. Mitä enemmän robotin avulla on leikannut, sitä paremmin osaa ottaa eri asioita huomioon.
”Tiedän ainakin yhden ortopedin, joka ei halua enää leikata ilman robottia.”
Onko robotin tuoma apu ollut Sävelän mielestä iloinen yllätys?
– En voi ehkä sanoa, että yllätys, mutta kyllä se positiivinen on ollut. Robotti on ollut sellainen, kuten sen odotettiinkin olevan. Se on lunastanut lupaukset, eikä ole kaduttanut, että se on hankittu.
Kaikki Satasairaalan kuusi robotiikkaa käyttävää ortopedia ovat suhtautuneet robottiavusteisiin leikkauksiin myönteisesti, mutta joissain paikoissa on ollut robottivastaisuuttakin. Sävelä ei osaa sanoa, ovatko vastustajien mielet kääntyneet.
– Nämä ovat varmaankin osaksi periaatteellisia asioita, että jos joku päättää, että hän on sitä vastaan, mieli ei muutu. Toki jos tästä saadaan hyvää tutkimusnäytettä, silloin saattaa muuttuakin.
Ennemminkin robotiikkaa käyttävien ortopedien positiivinen asenne on vahvistunut.
– Robotilla leikkaaminen on mukavaa. En voi sanoa, ettenkö haluaisi missään tapauksessa leikata ilman sitä, mutta ei ole ainakaan sellainen olo, että haluaisin siitä luopua. Ja tiedän ainakin yhden ortopedin, joka ei halua enää leikata ilman robottia.
Sävelän kokemuksen mukaan suurin osa suomalaisista potilaista suhtautuu suopeasti robottiavusteisiin tekonivelleikkauksiin. Uusi teknologia koetaan vain positiiviseksi seikaksi.
– Osa sanoo, ettei ole vielä päättänyt, antaako robotin leikata, Sävelä mainitsee.
Se osoittaa, että epäluulot perustuvat väärinymmärrykseen. Robotti ei nimittäin korvaa ortopedia vaan on ortopedin apuväline.
– Se on eri asia kuin että kirurgi lähtisi kahville ja robotti jäisi hommiin. Tämä ei tee itsessään yhtään mitään, ellei ortopedi vedä liipaisimesta. Mutta se, kuinka paljon se oikeasti potilasta hyödyttää, siitä ei ole täyttä varmuutta.
Asiaan on tulossa kuitenkin muutos, sillä Satasairaalassa on tarkoitus aloittaa tänä vuonna sokkoutettu tutkimus asiaan liittyen. Siihen on tarkoitus rekrytoida 170–180 potilasta. Heidät arvotaan kahteen ryhmään, joista toiset leikataan robottiavusteisesti, toiset ilman robotiikkaa. Potilaat eivät saa tietää, kummalla tavalla heidän leikkauksensa on tehty.
Perinteisiäkin tekonivelleikkauksia tehdään siis yhä, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Satasairaalassa leikattiin viime vuonna 704 polviproteesia, niistä vain sata tehtiin ilman robotiikkaa.
Robotittomat leikkaukset ovat olleet pääosin lisäleikkauksia, joita on tehty lähinnä koronan takia pitkiksi venähtäneiden jonojen purkamiseksi loppuiltapäivästä ja lauantaisin.
Robotiikalla tehtävissä leikkauksissa on aina paikalla robotin huoltaja, eikä hänen työpäiviään luonnollisestikaan voida venyttää lisäleikkauksiin. Satasairaalassa robotin huoltajana eli Mako-spesialistina toimii asiaan kouluttautunut ensihoitaja. Spesialisti käyttää robotin ohjelmistoa leikkaavan ortopedin ohjeiden mukaan.
Lisäksi teknikko käy ulkomailta huoltamassa robottia muutaman kerran vuodessa.
– Kertaakaan ei ole käynyt vielä niin, että robotti olisi lakannut toimimasta ja leikkaus olisi täytynyt muuttaa perinteisesti tehtävään.
”Leikkaus ei kuitenkaan nuorenna ihmistä.”
Robotilla riittää vielä tehtävää Satasairaalassa. Sen viisivuotisesta sopimuksesta on jäljellä vajaa kaksi vuotta.
– On laskettu, että robotin kapasiteetti riittää siihen, että pystymme hoitamaan kaikki tämän alueen polviproteesit niin, että saamme jonon hallintaan, Sävelä kertoo.
Tekonivelleikkausten jonot ovat olleet ympäri Suomea jo useamman vuoden hoitotakuun ulkona. Potilaan tulisi päästä leikkaukseen kuuden kuukauden sisällä siitä, kun lääkäri on todennut leikkaustarpeen. Satasairaalassa hoitotakuuseen pääseminen on jo lähellä, sillä jono on enää hieman yli puolen vuoden. Sävelä arvioi tilanteen olevan samankaltainen muuallakin Suomessa.
– Todennäköisesti hoitotakuun piiriin päästään tämän vuoden aikana.
Samalla lähestytään myös aikaa, jolloin pitää päättää, jatketaanko leikkauksia robotiikan kanssa vai ei.
Sävelä uskoo, että robotiikan suosio kasvaa, jos sokkoutustestit osoittavat, että jokin potilasryhmä hyötyy siitä erityisesti.
– Silloin leikkauksia voitaisiin kohdentaa näille ryhmille, koska on hiukan kalliimpaa leikata robotilla.
Sen jälkeen katsotaan, jatketaanko sillä vai tehdäänkö jotain muuta.
Suomessa robottiavusteisia leikkauksia oli tehty tammikuun alkuun mennessä 5070, hieman yli 1500 niistä on tehty Porissa. Sävelä itse on leikannut robottiavusteisesti 380 kertaa.
– Maailmanlaajuisesti luku pyörii jossain 1,5 ja 2 miljoonan välissä – nimenomaan tällä robotilla, millä me leikkaamme.
Suomessa polvileikkausten määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sävelällä on selkeä näkemys siitä, mikä ilmiön takana on.
– Se liittyy kyllä suomalaisten ylipainoon. Toki on myös murtuman jälkeisiä nivelrikkoja, mutta se on hyvin pieni vähemmistö.
Jonkin verran leikkausten lisääntymiseen vaikuttaa myös tietoisuus. Jos joku lähipiirissä on saanut leikkauksesta avun, se madaltaa kynnystä hakeutua itse tutkittavaksi. Ehkä juuri siksi Sävelä kohtaa työssään nykyään yhä harvemmin todella huonoon kuntoon päässeitä polvia.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rimaa leikkaamistarpeeseen olisi madallettu. Polvessa on oltava selkeä, päivittäin oireileva nivelrikko, ja siitä on oltava merkittävää haittaa, että leikkaus kannattaa. Pelkkä kuluma polvessa ei riitä.
– Silloin potilaan odotukset leikkauksen suhteen saattaisivat olla epärealistiset, eikä potilas olisi välttämättä tyytyväinen lopputulokseen. Leikkaus ei kuitenkaan nuorenna ihmistä.
