Kehitysvammaisten risteilyllä tekohampaat jäivät karaokebaariin – ”Saan iloa siitä, kun passiivisesta istujasta tulee aktiivinen toimija”
Lähihoitaja Pirkko Kekäläinen vei iäkkäät kehitysvammaiset Tallinnan-risteilylle laulamaan ja tanssimaan.
Olen hoivannut iäkkäitä kehitysvammaisia kotonani yli 20 vuotta. Tykkään reissata ja haluan suoda saman ilon myös asukkailleni. Kehitysvammaisten lapsenomainen innostus tarttuu minuunkin. Heillä ei ole sosiaalisia pidäkkeitä, ja he ovat hauskaa seuraa.
Kerran olimme kahdeksan asukkaan ja ystäväni kanssa Tallinnan-risteilyllä. Toini lauloi karaokessa sydämensä kyllyydestä. Jätkän humppa oli hänen bravuurinsa. Make lauloi mukana, ja Joosu tanssitti naisia. Jokainen sai matkalla yhden oluen tai lonkeron. He haluavat olla niin kovasti kuin ”tavalliset” ihmiset, joten en sulje pois tavallista elämää.
Kun yksi asukas äänteli kovaa, lähellä ollut lapsi sanoi äidilleen pelkäävänsä ääntä. Selitin lapselle, että mies ei osaa puhua, mutta ilmaisee itseään äänellä. Mukavan reissun päätteeksi huomasin kotimatkalla, että Toini oli hukannut tekohampaansa. Hän oli laittanut ne karaokessa sohvan reunalle.
Olen matkustanut asukkaiden kanssa myös Lappiin ja Kanarialle. Meihin on suhtauduttu aina hyvin. Saan iloa siitä, kun passiivisesta istujasta tulee aktiivinen toimija.
