Jos nainen suunnittelee sovelluksen, sen oletetaan olevan jotain muotiin, perheeseen tai terveyteen liittyvää, sanoo tietokirjailija ja toimittaja Tuuti Piippo. Naisiin liitetään teknologian tekijöinä paljon stereotypioita, vaikka he rakentavat myös robotteja ja kovaa teknologiaa.

Kuitenkin naiset ovat teknologian kehittäjinä aliedustettuja.

”Naisilla on korkea kynnys lähteä luomaan teknologiaa, koska se mielletään yleisesti kovaksi. Esikuvat ovat yleensä miehiä, ja alasta uutisointi liittyy rahaan ja kasvuun. Maailma esitetään todella maskuliinisena”, Piippo sanoo.

Kuva ei ole hänen mielestään totuudenmukainen.

”Teknologiaa kehittävät ihmiset ovat sukupuolesta riippumatta usein monipuolisia ja luovia. Taiteilijoiden ja tieteen tekijöiden tapaan he sietävät epävarmuutta ja ovat uteliaita maailman suhteen.”

Piippo kertoo, että teknologian edelläkävijöissä on naisia, jotka ovat luoneet pohjan nykypelien ja sovellusten ohjelmoinnille.

”Esimerkiksi Ada Lovelacesta puhutaan maailman ensimmäisenä koodaajana, koska hän keksi, että koneen voi ohjelmoida tekemään jotain itsekseen.”

Silti naiset puhuvat hänen mukaansa teknologiasta varovasti, kuin lupaa kysyen.

”Sen ajatuksen pitäisi muuttua, että teknologia olisi itseä ylempänä. Jos sen on joku ihminen pystynyt luomaan, silloin kuka tahansa ihminen voi sitä ymmärtää.”

Piipon mielestä teknologia vaikuttaa nykyään kaikkeen: arkeen, ihmisten käyttäytymiseen ja siihen, miten he näkevät maailman ja ovat yhteydessä toisiinsa.

Koska kaikenlaiset ihmiset käyttävät teknologiaa, on tärkeää, että kaikenlaiset ihmiset myös ovat kehittämässä sitä.

”Tulevaisuus, jossa kaikki on vain yhden ihmisryhmän luomaa, on pelottava. Näen rajattoman potentiaalin siinä, miten uusien näkökulmien ja teknologian avulla voitaisiin ratkaista vaikka ympäristöön tai terveydenhuoltoon liittyviä maailmanlaajuisia ongelmia.”

Piipon mukaan monia teknologiaa suunnittelevia naisia ajaa nimenomaan halu luoda positiivista muutosta.

”Monet tapaamani naiset näkevät teknologian vahvasti sen luoman merkityksen kautta. He ajattelevat laitteen tai sovelluksen käyttäjää ensisijaisesti ihmisenä eivätkä numeroina ja haluavat löytää ongelmaan ratkaisun, joka vaikuttaa positiivisesti myös muiden elämään.”

Naisten kannattaisi Piipon mielestä tarttua teknologiaan myös itsensä takia.

”Ohjelmointi on kansainvälinen kieli ja luo naisille mahdollisuuksia missä tahansa maassa ja tilanteessa. Jos useammat naiset kehitysmaissa oppisivat koodausta, he voisivat muuttaa minne vain tai luoda massiivisia muutoksia omassa ympäristössään. Teknologia on nykyään usein jopa politiikkaa tehokkaampi tapa vaikuttaa. Mikseivät naisetkin ottaisi siitä kiinni?”

Piipon mukaan teknologia-alalla ei ole enää lasikattoja, jotka estäisivät naisia etenemästä. Naiset estävät itse itseään.

Piippo kertoo monien teknologia-alan yrittäjiksi päätyneiden naisten toivovan, että he olisivat uskaltaneet aloittaa aikaisemmin.

”Ympärilläni on aina ollut paljon fiksuja ja pystyviä naisia, joilla jostain syystä on sellainen himmausmentaliteetti, että pitäisi opiskella lisää tai olla jotenkin valmiimpi ennen kuin voi aloittaa. Myös minulla, minkä takia haastan itseäni tietoisesti puskemaan pelkojeni läpi.”

Kouluissa aloitetaan koodauksen opetus ensi vuonna. Piippo toivoo, että sen myötä tytöt rupeavat luomaan aktiivisesti omia pelejä ja sisältöjä.

Vaarana kuitenkin on, että opetuksesta tulee sukupuolittunutta ja opettajat olettavat poikien olevan koodauksessa automaattisesti parempia.

”Lapsilla ei ole ennakkokäsityksiä siitä, ettei tyttöjen kuuluisi olla tekniikasta innoissaan”, Piippo sanoo.  ■