Image

Tehtävä Espanjassa, Kike Elomaa



Tehtävä Espanjassa, Kike Elomaa

Espanjan aurinkorannikolla humpataan kahdesti viikossa. Tällä kertaa tanssittajana on Kike Elomaa.
Teksti Kati Kelola
Kuvat Juliana Harkki

Fuengirola, Costa Del Sol ja Espanja. Aurinkorasvan imelä tuoksu, meri ja palmuja. Aah. Tätä on odotettu koko kevät: lämpöä ja aurinkoa. Hymyilen.

Pirtsakka isotukkainen nainen hymyilee leveästi takaisin discoteca Mai Tain oveen kiinnitetystä keikkajulisteesta. Mutta hetkinen, sehän on Kike Elomaa!

Muistathan? Kehonrakennuksen Miss Olympia, Miss Europe ja World Games Champion vuosimallia 1981. Nainen, jolla oli Peppi Pitkätossun voimat ja Arnold Schwartzeneggerin lihakset.

Ja nyt Kike Elomaa siis mainostaa laulukeikkaa espanjalaisen yökerhon oveen niitatussa julisteessa.

Kossu-puolukkamehu nyt 3,50 e, mainostaa ovi. Seinältä kirkuu Ilta-Sanomien lööppi. Katonrajaan pultatussa televisiossa Arman Alizad ja Saimi Nousiainen ruotivat suomalaista muotia.  Ruokalistalla on janssoninkiusausta, wieninleikettä ja poronkäristystä. Ympärillä soljuu suomen kieli.

Ihan kuin kotona. Paitsi että nyt ollaan espanjansuomalaisten olohuoneessa, ravintola Reflassa Fuengirolan satama-alueella. Discoteca Mai Taihin on matkaa noin sata metriä. Suomeen yli kolmetuhatta kilometriä. Henkisesti ei metriäkään.

Alkamassa on Kiken nimmarikeikka, lämmittelytapahtuma ennen illan yökerhoesiintymistä.

Paikalle on saapunut parikymmentä ihailijaa. Kaiken kaikkiaan Costa Del Solin alueella asuu arviolta 20 000 suomalaista, joista valtaosa juuri täällä Lappeenrannan kokoisessa Fuengirolassa, noin 30 kilometriä Málagasta länteen.

Terassin muovituoleilla päät kääntyvät parkkipaikan suuntaan.

”Heiiii! Tänään on markkinoilta ostettu laukku”, huutelee ruskettunut Kike vuolaasti jo metrien päästä. Perässä keinuu punainen, vedettävä matkalaukku.

Isoksi föönattu tukka hulmahtelee vauhdikkaiden askeleiden tahdissa. Tiukat vaaleat farkut ja paidan hihoja myötäilevät leopardikuviot paljastavat, että Lokalahden likka on edelleen kunnossa.

Terassiväki taputtaa ja seuraa katsellaan, kun Kike puikkelehtii muovituolirykelmien läpi. Hän kaappaa toimittajan ja paikallisen keikkajärjestäjän rippileiriltä tuttuun halausrinkiin.

Viimeksi tammikuussa Kike lämmitteli täällä yleisöä laulamalla. Tänään hän esittelee uutta kirjaansa Aikuisen naisen kunnossapito.

”Tykkään että hän on niin hyväkroppanen”, huokaisee Tuuli Hepolehto, 75, ihailevasti. Kädessä on Kiken keski-ikäisen naisen kunto-opas. Sen alkulehdille laulaja on kirjoittanut: ”Tuulille voimaa ja energiaa.”

Pian on palsternakka-asiat puitu ja nimmarit jaettu.

”Tänä iltana tanssit Mai Taissa! Ei muuta kuin ottakaa pienet drinkit sitten!” Kike huikkaa lähtiessään.

Suomalaisten omistamassa Discoteca Mai Taissa humpataan joka tiistai ja torstai lokakuusta huhtikuuhun. Joulu ja kesä pidetään taukoa. Silloin yleisö on karannut takaisin Suomeen. Kevään aikana täällä ovat vierailleet muun muassa Berit, Saija Varjus, Meiju Suvas, Jaska Mäkynen ja Danny.

”Kyllä tässä on jo oppinut tuntemaan, ketkä laulajista vetävät tänne porukkaa ja ketkä osaavat tanssittaa suomalaisia”, kertoo lavatähtiä aurinkorannikolle lennättävän Artistisillan perustaja Teva Glad.

Glad on itsekin muuttolintu. Meneillään on 16. vuosi Torremolinoksessa. Artistisillan lisäksi Glad työskentelee Costa Del Solin suomenkielisen Radio Finlandian päätoimittajana.

Keikkajärjestäjäksi Glad intoutui kuulijoiden toiveesta. Espanjansuomalaiset janosivat kotimaansa kulttuuria. Aluksi keikkoja järjestettiin Fuengirolan lisäksi myös Torremolinoksessa, mutta siellä asuvia suomalaisia kiinnostivat enemmän muut ilot.

”Siellä on sellasta porukkaa, joka istuu mieluummin kaljakuppilassa ja käy laulamassa karaokea kuin lähtee tanssimaan jonkun suomalaisen huippuartistin tahdissa.”

Dannyn ensimmäisellä keikalla tehtiin yleisöennätys. Myös vanhemmat suosikit, kuten Esko Rahkonen, villitsevät. Artistin ei tarvitse olla Suomessa pinnalla. Kuka tahansa ei silti kelpaa.

”Minulle yritetiin tarjota Matti Nykästä. Minä en ota häntä tänne, koska mielestäni hän ei ole tanssittaja. Kun puhutaan suomalaisista tansseista, Matilla ei ole kyllä siihen minkäänlaista otetta. Hän olisi tehnyt varmaan yleisöennätyksen täälläkin, mutta se ei ole Artistisillan tarkoitus”, Glad summaa.

Pian nähdään, onko Kikestä tanssittajaksi.

”Ei mittään kuule! Täysillä vaan ja kaikilla hauskaa!” summaa Kike Elomaa odotuksensa illan keikasta Mai Tain takahuoneessa.

Kike on laulanut jo yli 20 vuotta. Ensimmäinen single, Junnu Vainion kynäilemä Nouseeko jo sullakin julkaistiin 1981. Se kertoi penkkipunnerruksesta.

”Sävellaji oli liian korkee ja kaikkee, mutta se oli pikku hittikin silloin”, naureskelee Kike.

Ammatti laulamisesta tuli 1985, kun Kike jätti bodausareenat lopullisesti. Keikkoja on noin 180 vuodessa. Fuengirolassa hän on nyt keikalla neljättä kertaa.

Muita ulkomaan esiintymisiä on ollut Kanarialla ja Floridassa. Tukholman satamaan parkkeeratuissa ruotsinlaivoissa Kike lauloi seitsemän vuotta.

Ihailijapostia voimanaiselle lähetetään yhä Kuwaitia ja Fidziä myöten. Suurin osa liittyy lihaksiin. Kike on ainoa suomalainen, joka on päässyt kansainvälisen kehonrakennusliiton IFBB:n Hall of Fameen.

”Laitanko tämän vai tämän? Onk tää liikaa tää vyö?” Kike mallaa esiintymisvaatteitaan ja päätyy lopulta kermanväriseen, kantrihenkiseen paita ja mekko -yhdistelmään.

Vielä tukan tupeeraus ja punaa huuliin. Sitten kaikki on valmista. Salin puolelta tulvii oven läpi tuttuja säveliä: Sininen on taivas, sininen on järvensä sen…

 

”Hyvää iltaa kaikille! Päälläni on vyö, jonka ostin tänään markkinoiltaaaaaa! Tämä on Veikko Samulin sävellys Ollaan lähekkäin”, aloittaa Kike ja painaa kaukosäätimen nappia.

Jakkaralle asetetusta mini disc -soittimesta vyörähtää ilmoille illan ensimmäinen taustaraita. Viereen on aseteltu esille erä Aikuisen naisen kunnossapito -kirjoja.

Yleisö taputtaa. Vihreät, punaiset ja keltaiset värivalot risteilevät pyöreällä tanssilattialla. Matala katto, tekovanhat tiilipilarit ja baaritiskin yläpuolelle pienillä valoilla rakennettu tähtitaivas tuovat mieleen ruotsinlaivan diskon.

Parketti täyttyy tanssipareista. Tutut lavaklassikot seuraavat toisiaan: Lapin tango, Menolippu, Hyvää huomenta Suomi.

Jotain kuitenkin puuttuu. Mai Taissa ei näy kotimaan lavoilta tuttuja örveltäjiä. Uho on sulanut helteeseen. Kipaleet ovat selvästi tanssikansalle kossua tärkeämpiä.

”Suomalaista musiikkia ei pääse muualla tanssimaan. Hotelleissa voi tanssia wienervalsseja, mutta ei humppaa tai tangoa”, vahvistaa Valma Rosengren, 66.

Hän on jortsuillut ahkerasti koko illan tanssiparinsa Jukka Sankarin, 63, kanssa.

Rosengren ja Sankari ovat asuneet läheisessä Torremuellen kaupungissa jo kymmenen vuotta. Kuten niin moni muu täällä asuva suomalainen, tansseihin he tulevat joka viikko.

”Tämä on meille tilaisuus palata hetkeksi Suomeen. Täällä kuulee samaa musiikkia, mitä on soitettu Suomessa lavoilla kymmenen vuotta sitten. Se tuo muistoja”, Rosengren toteaa hieman kaihoisasti.

Kiken hame on vaihtunut mustiin jazzhousuihin ja hauikset paljastavaan toppiin. Vielä muutama rokahtava biisi ja pakolliset viimeiset hitaat.

Sitten tanssit ovat ohi. Kike pakkaa sound systeminsä pieneen metalliseen matkalaukkuun. Rastatukkainen suomalais-dj laittaa soimaan J. Karjalaista.

Toisella kädellä Kike tartuu uuteen punaiseen, vedettävään matkalaukkuunsa. Hotellihuoneessa odottavat suomesta tuotu ruisleipä, HK:n sininen ja Juhla Mokka.

Image 05-06/2006

Julkaistu: 19.4.2011