Kylvötöihin ryhdytään heti, kun maa on muokattu, jotta itämiselle tärkeä kosteus ei ehdi haihtua maasta. Ensimmäiseksi vuorossa ovat viileässä itävät lajit, kuten härkäpapu, porkkana ja persilja. Lämpöä vaativien papujen, herneiden ja avomaankurkun kylvö jätetään kesäkuulle, jolloin maa on lämmennyt kymmenasteiseksi, sillä kylmässä itäminen saattaa estyä ja siemen mädäntyä.  Ulkona karaistuneet kaalin ja purjon taimet eivät ole kylmänarkoja. Paras hetki niiden istutukseen on ilta tai pilvinen ja sateinen päivä. Avomaankurkun, kurpitsan ja tomaatin taimet sen sijaan istutetaan vasta kesäkuun puolella, mikäli käytössä ei ole kasvulavaa.  Taimet kastellaan hyvin ennen istutusta. Tasainen kastelu varmistaa niin kylvösten kuin taimienkin nopean kasvuunlähdön, jolloin tuholaisille ja taudeille altis nuoruusvaihe jää mahdollisimman lyhyeksi. Kastelu parantaa myös vihannesten laatua, sillä kuivuudesta kärsivistä retikan juurista tai avomaankurkun hedelmistä kehittyy kitkerän makuisia. Kylvösten ja taimien suojaksi levitettävä peiteharso luo suotuisat olosuhteet ja nopeuttaa kasvua. Lisäksi harso suojaa porkkanakempiltä ja muilta kasvuston ulkopuolelta lentäviltä tuholaisilta.  Runsaslajisella kasvimaalla kasvit ovat terveempiä kuin yhden lajin viljelmällä. Mitä enemmän vihannesten joukossa kasvaa kehä- tai samettikukkaa, sitä runsaammin esiintyy hyödyllisiä hyönteisiä, jotka pitävät tuholaiset kurissa. Ripaus hunajakukkaa avomaankurkun vieressä varmistaa kurkun kukkien pölytyksen.  Hyötytarhassa kannattaakin varata tilaa vihreyden keskeltä väripilkkuina kohoaville kylvökukille. Kasvimaan reunat voi täyttää veriapilalla, auringonkukilla ja keltalupiinilla, joilla on myös maata parantava vaikutus. Keskellä hyötytarhaa kohoava hajuherne- tai ruusupapusalko kruunaa loppukesällä koko viljelmän.

Kasvimaa sijoitetaan aurinkoiseen, tuulisuojattuun paikkaan. Pien- ilmastoa voi parantaa, kun istuttaa marjapensaita kasvimaan laitaan. Suorat kylvörivit auttavat kitkentää ja harausta. 

Kohopenkki on hyvä vaihtoehto kosteutta pidättävällä savi­maalla, sillä se on ­ilmava ja lämpenee  keväällä nopeasti.

Viljelylaatikot vähentävät maanparannus- ja hoitotöitä. Minipuutarhan viljelylaatikoksi käy myös vanha hiekkalaatikko, puinen kukkalaatikko tai saviruukku, kunhan syvyys on noin 30 senttiä. Täytä viljelylaatikko mullalla reunoja myöten, sillä uusi istutusmulta on ilmavaa ja painuu kasaan kesän mittaan.

Muovitunneli kerää lämpöä ja kosteutta sekä suojaa taimia tuulelta. Viileänä kesänä muovikate tai peiteharso on välttämätön avomaankurkun ja maissin kasvun turvaamiseksi. Hengittävää harsoa voi pitää kasvuston päällä yhtäjaksoisesti. Muovitunnelia on välillä tuuletettava, jotta lämpö ja ilmankosteus eivät nouse liikaa.

Viljelykierto eli vihannesten paikan vaihtelu vuosittain on tärkeä osa maan hoitoa ja kasvinsuojelua. Jaa kasvimaa neljään lohkoon. Viljele ensimmäisenä vuonna runsaasti ravinteita vaativia kaaleja, kurpitsoja ja maissia, toisena juurikasveja ja sipuleja. Kasvata kolmantena vähään tyytyvää perunaa, retiisiä ja yrttejä. Neljäs on lepovuosi, jolloin vuorossa ovat palkokasvit, kuten härkäpapu. Maa kiittää!

Kumppanuuskasvit edistävät toistensa kasvua: härkäpapu sitoo typpeä perunan käyttöön, ja voimakastuoksuiset sipulit, samettikukka ja yrtit harhauttavat hyönteisiä. Siksi sipuli ja porkkana viihtyvät yhdessä, samoin selleri ja purjo.

Vesi käynnistää siemenen elintoiminnot. Parin tunnin liotus nopeuttaa itämistä ja sipulien kasvua. Sen jälkeen siemenet itävät tasaisesti, sillä vesi huuhtelee niistä itämistä estävät aineet.

Teksti: Anne Joutsenlahti-Lankinen, kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Lue lisää puutarhanhoidosta:

Milloin kompostia, turvetta ja lannoitetta lisätään puutarhaan

Satoisa puutarha - perusta puutarha ikkunalaudalle

Tunnista tuholaiset ja hyötyeliöt