Nuuksion kansallispuisto on Suomen eteläisin luontokohde, josta löytyy koskematonta erämaata

Vain puoliksi ironinen kommentti lipeää suusta Turun moottoritiellä.

Pimeyttä halkovassa valosuihkussa pöllyää pakkaslumi, kun jarrutusvalot välähtävät edessä. Liike on pumppaava, mutta onneksi kuitenkin kiihtyen. Meno edistyy, mutta silti retkeilypäivä kylmässä talviluonnossa hyydyttää vireyden. Sieltä jostain hämärän rajamailta verkkokalvolle piirtyy kyltti: Kehä III.

”Harvoin sitä on tullut ajettua näin nopeasti Lapista Helsinkiin. Yleensä tässä vaiheessa matkaa on edessä tuhat kilometriä.”

Takana on ajoa metsästä tulemisesta varttitunti ja kotiin on myös se sama vartti.

Toki jos aivan tarkasti maantiedettä tulkitsee, karttaa silmämuna kovana katselemalla voi päätyä sellaiseen havaintoon, että ihan tarkalleen ottaen Nuuksio ei ole Lapin rajojen sisällä, ei edes Kainuussa, vaan pääkaupunkiseudulla, siellä Espoon ja Kirkkonummen rajalla.

On ymmärrettävää, että jos Lapissa kimpaannutaan aina kun Kuusamossa turisteille Rukaa mainostetaan Lapin hiihtokeskuksena, siellä ei hyväksyttäisi myöskään väitettä Nuuksion liittämisestä Lappiin.

Mutta niin se vain on!

Nuuksio on lähes koskematonta erämaata. Sieltä löytyy Kaldoaivin tapaan alueita, joihin ihminen ei ole juuri jalan astunut.

Nuuksio sai kansallispuiston arvon 1990-luvun puolivälissä. Pelkona oli, että agraariyhteiskunnan peltojen kaskeamiset välttänyt, liki kokonaan rakentamaton korpi olisi nakerrettu asuinrakennuksille.

Nyt 53 neliökilometrin kokoinen Nuuksio on yli 300 000 vuosittaisella vierailullaan kävijämäärillä mitattuna Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto.

Tärkeimpiä käyntikohteita Nuuksiossa ovat Haukkalammen alue, Kattilan alue sekä Suomen luontokeskus Haltia.

Nuuksio on erityisen suosittu päiväretkikohteena. Metsähallituksen Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Liisa Neuvonen kertoo, että kasvavaan kysyntään on Nuuksiossa vastattu, "muun muassa lisäämällä parkkitilaa ja uusimalla retkeilyrakenteita".

"Palvelutarjonta Nuuksiossa on viime vuosina kiitettävästi monipuolistunut. Välinevuokrausta ja majoitusta on tarjolla entistä enemmän tarjolla ympäri vuoden."

Ja kyllä: Nuuksiosta löytyy erinomainen palvelu Haltian luontokeskuksesta. Verkkomedia Retkipaikka tarjoaa siellä omassa liikkeessään vuokralle kaikkea retkeilyssä tarvittavaa. Saatavilla on tarpeistoa polkupyöristä lapsenkantoreppuihin ja rinkkoihin, makuupusseihin, telttoihin sekä kokkailutarvikkeisiin. Nuuksiossa kun voi tehdä helposti parin yön reissuja – suosittu leirialue Saarilampi löytyy Klassarinkierroksen varrelta ja patikoitavaa tulee noin viisi kilometriä.

Vihdistä Valklammen parkkipaikalta alkava alue on kuitenkin aika ruuhkaista seutua. Saarilammen keskellä olevaan pieneen saareen saattaa kesällä ahtautua useita kymmeniä telttoja ja tulistelupaikka ruuhkautua kuin Saariselällä ikään.

Niinpä nyt lumien tultua maahan suuntaamme sunnuntaiselle retkelle tuntemattomaan ja villiin erämaahan, kun reitti vie kompassin varassa kulkevaa kohti Karjakaivon kaukakorpea!

Tunne siitä, että on saavuttu jonnekin tuhansien kilometrien päähän Pohjois-Suomeen, sinne Suomussalmen takaisille korpiteille, iskee ensimmäistä kertaa, kun tie kiemurtelee kohti Haltiaa ja Solvallaa.

Näkymät ovat kuin vaarojen Suomesta, ehkä sieltä tuntureiltakin.

Lampia, joiden jyrkkiä rantakallioita tie kiemurtelee sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti, sivu- ja korkeussuunnassa. Pudotus Nuuksiontiellä Pitkäjärven laidalla tuo mieleen talvisen näyn Utsjoelta nelostieltä Patonivan kohdalta. Vain puut ovat vielä toistaiseksi leveämpää eteläistä sorttia.

Jos Nuuksiontietä ajaisi päätyyn asti, saapuisi Solvallan urheiluopistoon. Se on toiminut vuosikymmenten saatossa käsipallon seura- ja maajoukkuetoiminnan leirikeskuksena. Lapissa käsipalloa pelataan myös joka pitäjässä, tosin vain Norjan ja Ruotsin puolella.

Haltian luontokeskus on puolestaan tehty pihalla nököttävää kotaa myöten ehdaksi kiilopääksi: keloa, paljasta honkalautaa ja pari erämaan eläimiä esittelevää näyttelyä.

Haltiassa on välinevuokrauksen lisäksi myös tyylikäs ja asiansa ajava lounasravintola.

Meillä on kuitenkin reput pakattu täyteen retkievästä, joten: korpeen!

Suomen luontokeskus Haltiassa on tarjolla varustevuokrausta, ravintola ja pari eri taidenäyttelytilaa, sekä matkamuistomyymälä. Pihalla on grillikota.

Lapissa muuten kuljetaan kesällä mönkijöillä ja isoilla mörkömäisillä maastoautoilla, talvella aina moottorikelkalla. Eli kelekalla. Turistit saattavat toki harrastaa patikointiakin.

Meillä ei ole nyt käytössä sen paremmin kelkkaa kuin kelekkaakaan, joten on luotettava kaupunkimaasturin nelivetoon syvässä lumihangessa.

Nuuksio on nimittäin siitä ehta erämaa, että paikalliset saavat ajaa siellä vakiintuneita uria pitkin. Ja koska Nuuksiossa on Lapinkävijöiden erämaatukikohta ja koska kuulun seuraan, olen paikallinen. Joten portti auki ja auraamattomalle polulle uraa aukomaan!

Lämmitin huutaa punaisella tiukan pakkasen keskellä. Ikkuna pysyy vain vaivoin sulana.

Miinusasteet saavat puut paukkumaan kovempaa kuin dieselmoottori jyrähtelee.

Tie on suhteellisen tasainen, mutta siellä täällä puunrunkoja on kaatunut esteeksi. No – ehkei runkoja, mutta risuja kuitenkin.

Tie vie kohti ”alaparkkipaikkaa”. Siitä eteenpäin ”yläparkkipaikalle”, jopa sulan maan aikaan, suositus on, että autojen pitäisi olla ”maasturi”-mallia. Koska maisema on talvinen ja parkkipaikat peittyneet, ajan vahingossa eteenpäin: ura nousee taivaita kohti. Enää ei ole mahdollista peruuttaa! Kapea ränni sukeltaa metsän keskelle. Painan nilkan suoraksi. Nyt ei jäädä sudittelemaan. Mutta nöyrästi neliveto työntää autoa eteenpäin. Vaan tästä eteenpäin ei autolla.

No, kerrankos sitä hikoilisi makkaraa repussa, että yön kähmässä rantasaunaan pääsisi, avantoon uimaan!

P.S. Kompassi mukaan erämaahan lähdettäessä!