Tätä harva osasi nähdä! Valioliiga-jätti kompastunut yllättäviin vaikeuksiin: "Tarina on yhä täysin kesken"
Liverpool on saanut huomata, että viime kauden menestys ei takaa tulevaa. Hallitsevan mestarin uudet ja vanhat tähdet hakevat yhä saumatonta yhteispeliä kentällä, ja joukkueeksi hitsautuminen on kesken. Tämä kausi ja tulevat ratkaisut ratkaisevat, mihin suuntaan Liverpoolin tarina jatkuu.
Kaikki näytti olevan valmiina Valioliigan mestaruuden uusimiselle ja – ellei nyt aivan 70- ja 80-lukujen kaltaisen dynastian syntymiselle – niin ainakin jalkapallovaltikan vakaalle siirtymiselle Manchesterista noin 55 kilometriä länteen.
Liverpool oli jyrännyt vastustajansa kaudella 2024–25, ja mestaruuskauden jälkeinen kesä oli pelaajahankintojen osalta lähes täydellinen. Uuteen kauteen lähdettäessä kysymys ei niinkään ollut se, tuleeko toinen peräkkäinen mestaruus, vaan pikemminkin se, missä vaiheessa kevättalvea se vahvistetaan.
Liverpool on historiassaan tottunut voittamaan. Kaikesta näki, että seurassa ei oltu tyytyväisiä tai kylläisiä yhden voitetun liigamestaruuden jälkeen, vaan se janosi lisää.
Niinpä oli käytännössä selvää jo ennen viime kauden päättymistä, ettei Liverpool aikonut siirtoikkunan auetessa jäädä lepäämään laakereilleen mestaruushuumassa, vaan halusi osoittaa olevansa tosissaan.
Uuden harjoituskauden käynnistyessä joukkue oli pitkälti valmis – ja se nyrkki, jolla vastustajat oli tarkoitus tyrmätä jo ennen varsinaisen kauden alkua, painoi lähes puoli miljardia euroa. Tuo summa käytettiin tuomaan sisään laatua aivan Euroopan huipulta, kaiken kruununa lopulta Newcastlelta puolipakolla hankittu monen suurseuran kuolaama maalinsylkijä Alexander Isak. Mitään ei jätetty sattuman varaan.
Paitsi, että jätettiin.
”Liverpool hankki kesällä kaksi erinomaista keskushyökkääjää ja puhtaan kymppipaikan pelaajan, mutta samalla luopui pelaajasta, joka olisi ollut täydellinen syöttämään heille pallot valmiiksi pöytään.”
Kaikki kesän aikana sisään tuodut pelaajat ja heihin kohdistunut huomio peittivät alleen kaksi todella merkittävää poislähtijää: Luis Diazin ja Trent Alexander-Arnoldin. Varsinkin Alexander-Arnoldin siirtyminen pois oli Liverpoolille kivulias – olihan lähes ennenkuulumatonta, että seuran oma kasvatti jättää punaisen paidan ja karun satamakaupungin sateiset mukulakivet taakseen.
Tätä menetystä lievitti kuitenkin Jeremie Frimpong, joka siirtyi kesällä Englantiin ja oli Leverkusen-vuosiensa jälkeen yksi maanosan halutuimmista oikean laidan pelaajista. Diazin siirto Bayerniin ei ollut henkisesti yhtä kova isku, mutta kentällä sen merkitys on osoittautunut valtavaksi. Kolumbialaiselle olisi etenkin tämän kauden Liverpoolissa ollut täydellinen rooli hyökkäyksen vasemmalla laidalla.
Se pieni siivu, joka sattumalle jätettiin, on osoittautunut kokoaan suuremmaksi. Liverpoolissa on syksyn aikana opittu, ettei pelaajaa voi aina korvata toisella – vaikka paperilla laadun pitäisi olla sama – ilman että vaikutukset näkyvät kentällä. Ne vaikeudet, joiden keskellä päävalmentaja Arne Slot tällä hetkellä kamppailee, kumpuavat pitkälti nimistä Diaz ja Alexander-Arnold, eivät niinkään nimistä Florian Wirtz, Isak, Hugo Ekitike, Frimpong tai Milos Kerkez.
Toki myös viime kausien avainpelaajien, kuten Ibrahima Konatén ja Alexis Mac Allisterin, otteet ovat heilahdelleet pääosin alavireiseen suuntaan. Se on kuitenkin joukkuelajeissa osa normaalia syklisyyttä.
Luis Diaz on parempi jalkapalloilija kuin Cody Gakpo. Ja jos absoluuttisesta paremmuudesta on liian vaikeaa kisata, sanottakoon sitten niin, että Diaz oli Liverpoolille parempi jalkapalloilija kuin Gakpo. Diaz kykeni asioihin kentän vasemmalla laidalla, joihin Gakpo, tai sen enempää laidalle ajoittain työnnetty Wirtz eivät kykene.
Toisaalta on totta, että sekä Gakpo että – vielä selvemmin – Wirtz pystyvät haastamaan Diazin niissä pelillisissä ratkaisuissa, jotka tapahtuvat hyökkäysalueen keskikaistalle siirryttäessä. Gakpon ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että Slotilla on tällä kaudella käytössään aiempaa enemmän pelaajia, jotka operoivat jo valmiiksi hyökkäyksen keskustassa.
Pulma on jopa hieman paradoksaalinen: Liverpool hankki kesällä kaksi erinomaista keskushyökkääjää ja puhtaan kymppipaikan pelaajan, mutta samalla luopui pelaajasta, joka olisi ollut täydellinen syöttämään heille pallot valmiiksi pöytään.
Alexander-Arnold on puolestaan pelaaja, josta Liverpool ei missään nimessä olisi halunnut luopua. Jo pelkkä mainehaitta oman kasvatin menetyksestä oli tuntuva, mutta kentälle jäänyt aukko on sitäkin suurempi. Kuninkaalliseen Madridiin siirtynyt numero 66 sai esityksistään paljon kritiikkiä – viime kauden siirtohässäkästä aiheutuneiden vaikutusten osalta täysin ansaitusti – mutta suurin osa arvostelusta kohdistui siihen tilaan, jonka hän jätti taakseen noustessaan tukemaan hyökkäyksiä.
Ironia on ilmeinen: vaikka oikean laidan pelaaja on vaihtunut, tila vastustajien vastahyökkäyksille ammottaa nykyisten laitapuolustajien takana jopa entistä avoimempana.
Vakavin muutos koskee kuitenkin hyökkäyspelaamista. Yksikään tällä kaudella oikeana puolustajana pelanneista punapaidoista – ei Frimpong, ei Conor Bradley eikä Dominik Szoboszlai – omaa Alexander-Arnoldin oikean jalan laatua.
Kenties eniten Alexander-Arnoldin poissaolosta on kärsinyt samalla laidalla ylempänä operoiva Mo Salah. Seuralleen 250 maalia iskenyt egyptiläinen on näyttänyt alkukauden aikana ajoittain jopa hämmentyneeltä, ja silloinkin kun maalipaikka lopulta aukeaa, pallo on hänen jalastaan päätynyt poikkeuksellisen usein epätyypillisiin paikkoihin.
Jokainen jalkapalloa vähääkään seuraava tietää, mistä ja miten Salah parhaat tilanteensa rakentaa – ja miten hän ne viimeistelee. Maalit ovat syntyneet pitkälti palloista, jotka on pelattu vastustajan puolustuslinjan selustaan niihin isoihin tiloihin, joihin yksi Valioliigan kaikkien aikojen hyökkääjistä rakastaa juosta. Yhtä ikoniseksi on muodostunut Salahin leikkaaminen laidalta sisään ja millintarkka sijoitus takanurkkaan tai täydellinen pallo kanssapelaajan päähän – kuvat, jotka ovat piirtyneet ympäri maailman Valioliigaa seuraavien verkkokalvoille.
Salah haluaa edelleen juosta – ainakin ylöspäin. Se ei ole muuttunut. Mutta juoksuista ja aloitteista tulee entistä useammin turhia, jos mittarina käytetään sitä, kuinka usein pallo todella pelataan hänen liikkeeseensä. Alexander-Arnold tiesi täsmälleen, milloin ja miten vapauttaa maalikoneen valloilleen. Tällä kaudella peliä alempaa rakentavat laitapelaajat taas omaavat toisenlaisia vahvuuksia. Ne voivat auttaa joukkuetta muilla tavoin, mutta eivät tue Salahin tärkeimpiä aseita.
Kun muistetaan, miten korvaamaton Salah oli viime kauden mestaruudelle – eikä yksikään toinen pelaaja tai tekijä päässyt edes lähelle hänen vaikutustaan – on helppo nähdä, miksi juuri hänen tehokkuutensa hiipuminen näkyy koko joukkueessa. Kun näin merkittävän palasen vaikuttavuus heikkenee, muiden henkilöstömuutosten ja pelillisten valintojen ohella, on yksi selvä selitys Liverpoolin alkukauden vaikeuksille löydetty.
Dominik Szoboszlai on herättänyt kiinnostusta siitä saakka, kun unkarilainen siirtyi RB Leipzigin paitaan entisessä Itä-Saksassa. Hänen kaksi kauttaan Leipzigissa päättyivät nopeasti, ja uudeksi osoitteeksi valikoitui yksi eurooppalaisen jalkapallon tunnetuimmista seuroista.
Samoin Florian Wirtz oli odotettu siirron kohde. Saksalaisen osalta päivät Leverkusenissa vaikuttivat jo loppumassa, ja 22-vuotias Bundesliigan lupaus siirtyi ennennäkemästäsi rahasummasta.
Hämmästyttävää on se, että molemmat päätyivät samaan seuraan. Samalla kaksi maailman huippua omilla pelipaikoillaan hioo toisiltaan pois kaiken ylimääräisen kiillon ja viimeistelee taitojaan yhdessä kentällä.
Szoboszlai on liian hyvä pelaaja joutuakseen siirtymään kenenkään edestä omalta pelipaikaltaan pois, saati paikkaamaan joukkueensa pelaajavajetta oikeana puolustajana. Wirtz on puolestaan liian hyvä pelaaja joutuakseen etsimään itselleen tilaa kentän siitä kohdasta, minne hänet alun perin ostettiin.
Niitä mielipiteitä voi ymmärtää, joiden mukaan ehjää, tässä tapauksessa Liverpoolin viime kauden keskikenttää, ei kannata alkaa korjaamaan. Nyt pitää kuitenkin ymmärtää myös se, että Florian Wirtzin kaltaisia pelaajia ei tule saataville joka vuosi. Useimpien seurojen kohdalla ei ikinä. Voi olla, että ostaessaan Wirtzin Liverpool saattoi menettää kauden 2025–26 Valioliigan mestaruuden, mutta samanaikaisesti voi nähdä seuran vahvistaneen merkittävästi mahdollisuuksiaan osallistua ainakin vakavaan taisteluun tulevina kausina.
”Kuinka moni asia voi olla samalla näin hyvin, ja silti tulevaisuuden suurteot riippuvat yhä taitavasti ja veitsenterällä tehtävien päätösten onnistumisesta?”
Viime vuoden ylivoimasta huolimatta Liverpool on projekti, joka on edelleen pahasti vaiheessa. Se on tehnyt loistavia hankintoja, mutta kaikesta kuluneesta rahasta huolimatta muutos ei ole vielä valmis. Uudet pelaajat eivät sovi vanhaan systeemiin, vanhat eivät uuteen.
Slotilla on käytössään materiaalia, joka kuuluu Euroopan huippuihin, mutta se loistaa tällä hetkellä kirkkaimmin yksilöinä, ei joukkueena. Tulevat siirtoikkunat ratkaisevat paljon: toppari tai mieluummin kaksi, ehkä maalivahti, mahdollisesti myös laitapelaajia. Lopulta UEFAn reilun pelin säännöt tulevat väistämättä vastaan – menneiden ikkunoiden satumaiset myyntituotot eivät kestä ikuisesti.
Szoboszlai ei ole ainoa, jolta Wirtz vie elintilaa. Laitapelaajien on turha kaventaa keskelle, ainoastaan törmätäkseen pelaajaruuhkaan. 9, 10, erittäin hanakasti nouseva 8 sekä mieluummin ylös kuin alas joukkueensa pallollisessa vaiheessa itsensä asemoivat kuutoset tarkoittavat sitä, että tila on vähissä pelaajille, mutta palloja tarvittaisiin sitäkin enemmän. Onko niille Slotin tämänhetkisessä kokoonpanossa toimittajia? Entä vastustajan suoraviivaiset vastahyökkäykset?
Jokin Liverpoolin pelaaja- tai valmentajarekrytoinnissa on sen kaiken näennäisen täydellisyyden varjossa mennyt pieleen, jos päävalmentaja tietää miten vastustaja tulee joukkuettaan haavoittamaan, mutta ei löydä omista taktisista keinoistaan tai monien kadehtimasta pelaajamateriaalistaan sen eliminoimiseksi vastauksia.
Kuten muidenkin joukkueiden, myös Liverpoolin menestys riippuu suurelta osin sen vastustajista. Slotin debyyttikausi Mersey-joen rannoilla hyötyi päävastustajien tarjoamista otollisista tilanteista, joihin Liverpool tarttui kuin kultaisella haarukalla. Nyt vaikutelma on toinen: tarjoilu on niukempaa, ja Anfieldilla seisotaan kiperien kysymysten äärellä.
Kuinka moni asia voi olla samalla näin hyvin, ja silti tulevaisuuden suurteot riippuvat yhä taitavasti ja veitsenterällä tehtävien päätösten onnistumisesta?
Liverpoolin tarina on siis yhä täysin kesken, ja jokainen ratkaisu voi määritellä, nähdäänkö Anfieldilla tulevaisuudessa mestaruuksia vai pettymyksiä.
