Tästä on Helmareiden EM-unelma tehty – "Jos emme olisi nähneet sen olevan mahdollista, ei se varmasti olisikaan"

Kun Marko Saloranta astui Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi vuoden 2023 alussa, hän ei tullut johtamaan hierarkian huipulta. Saloranta, jota monet jalkapallopiireissä kutsuvat "ihmisten johtajaksi", lähestyy tehtäväänsä filosofialla, jossa valmentaminen on paljon enemmän kuin taktisten ohjeiden antamista.

Saloranta uskoo syvästi siihen, että todellinen menestys syntyy ihmisten sitoutumisesta yhteiseen tavoitteeseen – ei pakottamalla, vaan antamalla tilaa kasvaa.

Vuonna 2018, Salorannan luotsaamassa alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueessa oli projekti: Matkalla MM-kisoihin. Joukkueella oli selkeä oma pelitapa. Projektin pelillinen osuus alkoi EM-karsinnasta, joka tuloksellisesti alkoi Suomen osalta tahmeasti. Tulossa oli ottelu Ranskaa vastaan, josta Suomen piti saada pisteitä.

– Ennen ottelua ulkopuolelta tuli kritiikkiä, että eihän noin voi pelata. Mietin hetken, miten lähdemme peliin, mutta hyvin pian oli selvää, että emme muuta mitään. Minkälainen viesti se olisi tässä vaiheessa pelaajille, että emme uskokaan siihen, miten olemme valmistautuneet, Saloranta sanoo.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Suomi taisteli tasapelin Ranskaa vastaan ja lopulta eteni EM-kisoihin, joissa kaatui muun muassa Hollanti. Pronssiottelussa Suomi nousi tappioasemasta voittoon Englantia vastaan ja EM-kisojen kolmas sija avasi ensimmäistä kertaa historiassa Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueelle tien MM-kisoihin. Suomi oli Euroopan huipulla, omalla pelitavallaan, joka perustui joukkueen vahvuuksiin.

– Olen vähän hullukin haaveilija, mutta tiesin sen olevan mahdollista. Koko joukkueella oli niin kova usko meidän omaan tekemiseemme, sitoutumisen taso oli uskomaton. Silloin mietin, että laita Make tämä kokemus talteen syvälle mieleesi. Siellä se varmasti on, itseluottamuksena tiukoissa hetkissä, uskona omaan tekemiseen.

Samaa hulluutta hän on nähnyt myös valmennettavissa pelaajissaan ja sitä paloa hän ei ole halunnut tappaa. Kunhan tavoitteiden takaa löytyy realismia. Hän on urallaan luonut joukkueita, joissa johtajuus ei lepää vain valmentajan harteilla, vaan on jakautunut pelaajille. FC Hongan naisten joukkueessa, jota hän valmensi vuonna 2006, oli tilanne, joka on jäänyt Salorannan mieleen.

Joukkue ei aikaisemmin ollut kuulunut Suomen kärkipään joukkueisiin, mutta Salorannan aloittaessa joukkue koostui vanhoista honkalaisista, jotka olivat aikaisemmin nostaneet joukkueen pääsarjaan ja se täydentyi uusilla pelaajilla, jotka olivat jo menestyneet Suomessa.

– Kauden aluksi pelaajat pohtivat ryhmissä tavoitteita ja kiertelin kuuntelemassa keskustelua. Muistan hyvin, kun kokenut pelaaja sanoi, että eiköhän laiteta tavoitteeksi Suomen mestaruus. Kaksi Hongassa pitkään pelannutta nuorempaa pelaajaa katsoivat toisiaan epäuskoisina ja saivat sanottua, että eiköhän vaikka mitali olisi nyt aluksi parempi. Mestaruus siihen kuitenkin lopulta kirjattiin.

Tulostavoite tulee Salorannalle aina viimeisenä, koska sitä ennen on monta muuta asiaa, jotka pitää hoitaa kuntoon. Hongassa mestaruustavoitteet loivat toimintakulttuurin, jota seurasi kolmen vuoden ylivoima Suomen naisten pääsarjassa. Usko tavoitteiden saavuttamiseen tarttui, kun pystytiin osoittamaan, miten asiat tehdään, eivätkä sanat jääneet vain puheeksi. Silloin mukana pysyivät myös ”oikeat” ihmiset, jotka olivat valmiita sitoutumaan vaadittaviin asioihin.

Saloranta antaa arvostuksena johtaville pelaajille, jotka näyttävät suuntaa niin kentällä kuin sen ulkopuolella – he sitoutuivat tekemään työn, joka vaadittiin menestyksen saavuttamiseksi. Hän pitää tällaista sisäistä johtajuutta elintärkeänä menestyksen tekijänä, varsinkin nuoremmille pelaajille, joille esimerkin voima on korvaamaton.

– Minulla on onnekseni ollut joukkueissani tällaisia pelaajia, jotka esimerkillään kasvattavat uusia johtajia. Hongankin tapauksessa toinen heistä, joka arasti ehdotti tavoitteeksi korkeintaan mitalia, voitti vielä urallaan useita suomenmestaruuksia, jatkoi uraansa ammattilaisena ulkomailla, sekä edusti Suomea muun muassa naisten EM-kisoissa. Hänestä myös kasvoi erinomainen johtaja ja taas esimerkki seuraaville.

Kun Saloranta otti naisten A-maajoukkueen vastuulleen, hän oli jälleen suurten odotusten edessä. Joukkueen sisällä on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

– Minulla on päävalmentajana ympärilläni ihmisiä, joihin luotan. Esimerkiksi Jonne Kunnaksen kanssa olemme kokeneet yhdessä ylä- ja alamäkiä. Alle 17-vuotiaiden EM-pronssin ja MM-matkan päättymisen lohkovaiheeseen. Sitten on taustoja, jotka ovat nähneet naisten A-maajoukkueen mukana, parempia ja huonompia aikoja. Kaikki taustahenkilöt maajoukkueessa ovat oman osa-alueensa asiantuntijoita ja myös osaavat asioita paremmin kuin minä, Saloranta .

Kunnaksen lisäksi taustajoukoista löytyy tekijöitä, joka ovat kulkenut päävalmentajan matkassa jo pidemmän aikaa. Vuoden 2018 Matkalla MM-kisoihin -projektin ajaksi Salorannalle annettiin käyttöönsä yksi lisäresurssi. Hän sai valita henkisen ja fyysisen valmentajan välillä. Päätös oli helppo.

– Pelaajien fyysinen kestävyys rakennetaan seuroissa, näin psyykkiselle valmentajalle siinä kohtaa suuremman lisäarvon, kun kyse on maajoukkueesta ja aikaa työskennellä pelaajien kanssa on vähän.

Siitä alkoi Salorannan ja urheilupsykologi Tatja Holmin yhteistyö, joka on kantanut myös naisten A-maajoukkueeseen. Holmilla toimi muun muassa prosessin vetäjänä, kun Helmarit loi vision vuoden 2025 EM-kisaprojektiin. Tähän osallistuivat kaikki joukkueen jäsenet. Salorannalle on tärkeää, että roolista riippumatta kaikki katsovat samaa kuvaa.

Visiota ei jätetty abstraktiksi unelmaksi. Prosessi pilkottiin konkreettisiksi tavoitteiksi, joita kohti koko joukkue on sitoutunut työskentelemään.

– Me valmentajat katsoimme, että esitettyjen asioiden pohjalta löytyy realismia. Välillä piti kertoa kylmiäkin faktoja. Viimeisenä, eli tulostavoitteena, pelaajat kirjasivat ylös EM-kisat 2025. Kaikki tekeminen on suunnattu niin, että kisoihin päästessämme, sinne mennään menestymään, eikä vain pärjäämään. Jos emme olisi pystyneet näkemään, että se voi olla mahdollista, ei se varmasti olisikaan mahdollista.

Salorannalle visio on monen tekijän kokonaisuus. Hän osoittaa kiitoksensa myös viestinnälle, markkinoinnille ja faneille. Katsomossa näkyvät Suomi-paidat, joissa on selässä naisten pelaajien nimiä, ovat osoitus siitä, että matka todella on yhteinen.

Muutoksen ilmapiiristä naisten A-maajoukkueessa kertovat myös pelaajavalinnat. Niin kuin taustoissa, pelaajissakin on sekoitus vanhaa ja uutta.

Kokeneemmat pelaajat ovat jo kulkeneet matkan aikuisten arvokisoihin, mutta nähneet maajoukkueessa vaikeampiakin aikoja. Mukaan on valittu myös paljon uusia, nuoria pelaajia, joilla taas on nuorten maajoukkuemenestystä arvokisoista. Salorannan mukaan kasassa on ihanteellinen yhdistelmä.

– Meillä on arvokkaita pelaajia, joilla on kokemusta, ei vain pääsystä koviin sarjoihin, vaan miten myös raivataan peliaikaa siellä. Arki on sillä tasolla kuin nämä meidän tavoitteemmekin ovat. Heillä on näkemys myös osa-alueista, jotka tällä joukkueella ovat kansainvälisellä mittarilla vahvoja.

– Sitten meillä on nuoria, joilla on äärimmäisen arvokasta kokemusta ei vain arvokisoihin menemisestä vaan siellä pärjäämisestä. Se on itseluottamukselle yllättävän tärkeää ja se usko on hyvä sopivassa määrin säilyttää, vaikka kilpailu täällä on erilainen.

Saloranta kertoo sen olevan suunnaton rikkaus, että joukkueessa on niin paljon erilaisia pelaajia, erilaisilla kokemuksilla. Hän on valmentanut lähes kaikkia nykyisiä maajoukkuepelaajia jo nuorten maajoukkueissa, ja nähnyt läheltä pelaajien kasvutarinat. Tämä sopii filosofiaan, jossa keskiössä on ihmisten tunteminen ja sitä kautta syntynyt luottamus. Sen varaan joukkueen kulttuuria myös rakennetaan.

Saloranta haluaa luoda ilmapiirin, jossa vallitsee niin syvä luottamus, että ihmiset voivat olla toistensa kanssa myös eri mieltä. Hän on tyytyväinen, kun pelaajat ja taustat uskaltavat jakaa ajatuksiaan, olivat he joukkueessa vanhempia tai uudempia. Ajatusten arvo mitataan Salorannan mukaan viime kädessä kuitenkin teoilla.

– Nuoret pelaajat katsovat vieressä, kun Eveliina Summasen ilmekään ei värähdä, vaikka kuinka kovaan paikkaan hänet heittäisi. Ja pelaajat, kuten Emma Koivisto ja Natalia Kuikka, näyttävät jatkuvasti tekemisellään, mitä se tällä tasolla vaatii, kun kentällä ollaan menestymässä, eikä vain pärjäämässä.

Saloranta nostaa myös maalivahti Tinja-Riikka Korpelan arvon, joka näkyy myös silloin, kun puhutaan vastustajien vahvuuksista ja heikkouksista. Korpelalta löytyy pitkän ja monipuolisen pelaajauransa ansiosta paljon sisäpiiritietoa eri pelaajista. Joukkueen tarkkailijat pystyvät hyödyntämään informaatiota, mutta ennen kaikkea se tuo lisäarvoa nuorille pelaajille, miten he vastustajat näkevät.

Helmareiden tavoite pelata EM-kisoissa 2025 koki ensimmäisen testin, kun arvonta osui kovaan karsintalohkoon. Joukkueella oli uskoa mennä jatkoon suoraan A-lohkosta, jossa muut maat löytyvät Fifan ranking sijoilta 11, 14 ja 16. Suomi, joka on maailmanrankingissa sijalla 26, piti myös jatkokarsinnan kautta etenemistä realistisena vaihtoehtona.

EM-karsinta alkoi Suomen osalta 4–0 tappiolla Norjalle ja spekulaatio alkoi välittömästi: eihän noin voi pelata. Salorannan joukkueissa usko omaan tekemiseen on kuitenkin luotu kestämään enemmän kuin kritiikki, joka perustuu yhteen tulokseen.

Suomi jatkoi omalla pelityylillään ja karsintalohkossa kaatui Italia. Hollantia ja Norjaa vastaan Helmarit ottivat kotipeleissä pisteen. Vaikka ennen viimeistä lohkopeliä Suomella oli vielä teoreettinen mahdollisuus suoraan jatkopaikkaan, tulokset eivät riittäneet ja Suomen taival jatkuu jatkokarsinnassa. Ensimmäisenä vastassa on 25. lokakuuta Montenegro vieraissa ja 29. lokakuuta kotona Tampereella.

Montenegro on varmasti valmis tekemään kaikkensa, jotta peli olisi rikkonainen ja pallo mahdollisimman vähän pelissä.

– Meidän suorituksemme riippuu siitä, kuinka valmiita olemme vastaamaan erilaisiin haasteisiin joukkueena. Silti tarvitaan ratkaisijoita, jotka uskovat myös omaan päätöksentekoon. Sellaisen toimintakulttuurin olemme pyrkineet luomaan, että se olisi mahdollista. Joskus sellainen päätös perustuu kokemukseen, toisinaan taas nuoreen uskoon, jossa kaikki on mahdollista. Oli se kummin päin vain, luotan pelaajiini.

Salorannan johtamistapaa voisi kuvata sanalla pehmeä. Saavutukset kuitenkin kertovat aivan muuta. Hän on osoittanut urallaan, että menestys ei synny vain huippuosaamisesta tai taktisista oivalluksista. Hänelle se syntyy siitä, että ihmiset uskovat ja sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen. Hän on valmentaja, joka auttaa muita saavuttamaan unelmiaan ja kasvattaa tulevia johtajia omalla esimerkillään.

Kun visio on hieman hullu, on se myös otollinen maaperä kritiikille.

Saloranta tietää, että matkassa mukana pysyvät ovat oikeat matkustuskumppanit. Ja juuri ihmisissä piilee Salorannan todellinen menestysresepti.