Tästä johtuu HJK:n alkukauden helvetti – ongelmat paljastuvat kylmistä tilastoista
HJK:n alkukausi on johtanut tuskaiseen tilanteeseen. Aition jalkapalloanalyytikko Jesse Saarinen tekee sekä määrällisen että sisällöllisen analyysin alkukaudella kömmähtäneen suurseuran häviämistä Ilves-, SJK- ja Gnistan-peleistä. VPS-otteluun HJK valmistautuu jo painekattilassa, jossa päävalmentaja Toni Korkeakunnaksen asema horjuu.
Yhdeksän pisteen takamatka sarjakärkeen ja urheilujohtaja Petri Vuorisen julkinen ulostulo, jonka mukaan kurssin on käännyttävä välittömästi. Yhä vihaisemmin johtava Alex Ring ja maaleitta edelleen oleva Teemu Pukki.
Pelkkää negatiivista julkisuutta kentältä ja kannattajakatsomosta. Siltä näyttää helvetti helsinkiläisittäin, tai ainakin hjklaisittain.
Kolmen ottelun perusteella on armotonta tehdä johtopäätöksiä. Sen edessä on tällä hetkellä kuitenkin niin Vuorinen kuin Toni Korkeakunnas valmennustiimeineen.
”Määrän lisäksi selvitin, minkälaisen tapahtumaketjun jälkeen vastustajan rangaistusalueelle päädyttiin.”
Katsoin HJK:n kolme Veikkausliigaottelua uudelleen, ja koska Korkeakunnas on puhunut paljon boksietenemisistä, päätin tutkia HJK:n pelaamista boksietenemisten kautta.
Määritin boksietenemisen tilanteeksi, jossa HJK:n pelaaja murtautuu vastustajan rangaistusalueelle pallon kanssa, tai saa boksin sisällä kosketuksen palloon, esimerkiksi keskitystä jatkaessaan. Määrän lisäksi selvitin, minkälaisen tapahtumaketjun jälkeen vastustajan rangaistusalueelle päädyttiin.
Jaoin tapahtumaketjut neljään kategoriaan: 1) erikoistilanne 2) riisto hyökkäyskolmanneksella 3) nopea hyökkäys ja 4) pitkä hyökkäys. Riistot jaottelin vastaprässistä ja organisoidusta korkeasta prässeistä tulleisiin. Sen lisäksi laskin rangaistusalueelle tunkeutumisen hetkeltä HJK:n pelaajat ja vastustajan pelaajat boksin sisältä, ja kirjasin ylös, mitä boksietenemisestä seurasi.
Laskemani boksietenemisten määrät eivät ole erilaisen määritelmän takia vertailukelpoisia esimerkiksi WyScoutin datan kanssa.
”Mitään koko kentän miesvartiointia HJK ei puolustaessaan kuitenkaan pelaa, ja peilaamisen käsite jää pelejä katsoessa hieman hämäräksi.”
Datan ja pelin katsomisen takaa paljastuu pelitapahtumien valossa perusteltavissa olevia päätöksiä, jotka ovat vieneet HJK:ta yhä rajumpaan syöksyyn.
Puretaan ensin HJK:n pelin perusrakenne. Hyökkäystä HJK käynnistelee käytännössä 4-3-3 muodossa. Päästyään ensimmäisen prässin alta pois tai todettuaan ettei vastustaja prässää korkealta, se pyrkii hakeutumaan hyökkäysmuotoonsa, jota Korkeakunnas kuvaili Helsingin Sanomien Ari Virtasen haastattelussa 3-4-3 muodoksi. Numerosarja voisi olla yhtä hyvin 3-4-2-1, jos leveyttä pitävät pelaajat laskee toiseksi alimpaan linjaan.
Alimman kolmen linjan muodostaa vasempana pakkina puolustava pelaaja (Ville Tikkanen) sekä topparipari. Keskikentän keskustaan muodostuu neliö kahdesta pohjapelaajasta, kympistä, ja sisälle kaventavasta oikeasta laiturista (Pyry Mentu / Liam Möller). Oikealla laidalla leveydestä vastaa laitapuolustajana puolustava pelaaja (Brooklyn Lyons-Foster / Miska Ylitolva), vasemmalla leveällä pelaava laitahyökkääjä (Santeri Hostikka / Hassane Bande / Liam Möller). Kärjessä hyökkäystä johtaa Pukki.
Korkealta HJK prässää muodossa 4-2-4, jossa yksi keskikentän kolmikosta nousee Pukin rinnalle toppareita prässäämään. Samaisessa Hesarin haastattelussa Korkeakunnas kertoi, että puolustaessa HJK pyrkii peilaamaan vastustajan muotoa. Vastustajan muodon jäljittelyllä on tarkoitus helpottaa pelaajia löytämään kentältä oma suora vastustaja. Mitään koko kentän miesvartiointia HJK ei puolustaessaan kuitenkaan pelaa, ja peilaamisen käsite jää pelejä katsoessa hieman hämäräksi.
”HJK ei viihdy matalalla puolustaessaan. Se ei ensinnäkään hoida haalarihommia riittävän hyvin.”
Kauden avanneen Ilves-ottelun alussa moni asia siirtyi todennäköisesti sellaisenaan HJK:n valmennustiimin kopin toivelistalta Tammelan viheriölle.
Mennessään 14. peliminuutilla 2–0-johtoon HJK oli vieraillut kotijoukkueen boksissa jo seitsemän kertaa, ja tehnyt sitä monipuolisesti eri tavoin. Johtomaali syntyi erikoistilanteesta, sen lisäksi HJK oli murtautunut boksiin erikoistilanteen seurauksena kaksi muutakin kertaa, kahdesti se pääsi boksiin riistettyään pallon hyökkäyskolmanneksella, ja kertaalleen se oli edennyt boksiin pitkällä hyökkäyksellä. 2–0-maali syntyi nopealla hyökkäyksellä. Voitettuaan pallon HJK kierrätti sen alakertaan, josta Daniel O’Shaughnessyn pitkä syöttö selustaan vapautti Hostikan tekemään illan toisen maalinsa.
Hurjan alkuvartin boksietenemisistä kolme oli vielä tasavoimaisia, boksissa oli murtautumishetkellä yhtä monta pelaajaa kummastakin joukkueesta. Tämä kertoo varsinkin korkean prässin toimivuudesta, HJK pääsi pallon korkealla riistettyään hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan.
Vaikka HJK sai vielä avauspuoliajalla tuplattua boksietenemistensä määrän, alkoi merkkejä ongelmista olla kauden avausnelivitosen lopussa.
HJK ei viihdy matalalla puolustaessaan. Se ei ensinnäkään hoida haalarihommia riittävän hyvin. Puolustamisessa tökkii moni asia, suuresta pienempään. Sen linjojen väleissä on pystysuunnassa tilaa, ja myöskään leveyssuunnassa esimerkiksi keskikenttälinjan tiiviys ei ole riittävää. Pelaajat antavat ajoittain painetta väärästä kulmasta tai eivät liikkeellään jätä takanaan olevaa pelaajaa syöttövarjoon. Ilveksen 1-2 -kavennus on oiva esimerkki ensimmäisestä, Gnistan syöttämässä läpi HJK:n linjojen toisesta.
Toiseksi HJK ei ole kovin hyvä pääsemään matalasta blokista pois. Se on valinnut pelitavan, jossa on paljon kentän keskustassa pienissä tiloissa ja pallo jalassa viihtyviä pelaajia. Pelaajia, jotka juoksukyvyllään tarjoaisivat selustauhkaa esimerkiksi läheltä omaa maalia käynnistyvissä vastaiskuissa, on HJK:n kokoonpanossa vähemmän.
Esimerkiksi syvyysuhkaa pidemmissä hyökkäyksissä tarjoava Ylitolva hoitelee oikean pakin tonttia, eikä voi mitenkään toimia vastahyökkäysten venttiilinä. Möller ja Hostikka ovat käytännössä ainoat vastaisku-uhkaa tarjoavat pelaajat, ja Möller onkin ”Token” aikakaudella erottunut monesti Klubi-nipusta pelkästään nopeudellaan.
Keskikentän neliö ja Pyry Mentun kaltaisen puhtaasti keskikentän keskustan pelaajan peluuttaminen oikealla laidalla on hyvin perusteltavissa oleva ratkaisu. HJK saa paljon pelaajia kentän keskustaan, joka mahdollistaa matalien blokkien murtamisen ja tasapainoisen hyökkäämisen. Kääntöpuolena se on nyt ajoittain jumittunut omaan kenttäpäätyynsä, ehkä matalalla puolustaminen Veikkausliigassa oli osa-alue, joka oltiin valmiita uhraamaan muiden hyötyjen edeltä.
”Keskikentän neliöstään HJK ei myöskään tällä hetkellä saa ulos kumpaakaan sen teoreettista etua: tasapainoa tai kykyä murtautua tiiviitä, matalalla pelaavia puolustuksia vastaan maalipaikkoihin.”
Kauden toisessa ottelussa Seinäjoella HJK aloitti jälleen mukiinmenevästi. Se pääsi ensimmäisen jakson aikana kotijoukkueen boksiin määrällisesti enemmän kuin Tampereella. Se eteni boksiin kuudesti riistettyään pallon hyökkäyskolmanneksella, ja kolmesti nopealla hyökkäyksellä. Näissä tilanteissa vastustajalla oli boksimurtautumisen tapahtuessa keskimäärin viisi pelaajaa rangaistusalueella, Klubilla 3,4. Se pääsi siis jälleen hyökkäämään rikkonaisia ja vetäytyviä puolustuslinjoja vastaan.
Vaikka HJK hallitsi peliä pitkiä pätkiä SJK:n kenttäpuolella kotijoukkueen hyökkäykset omalle kenttäpuoliskolle pysäyttäen, se ei kyennyt tuottamaan mitään blokattuja tai ohimenneitä laukauksia kummempaa.
Kotijoukkue sen sijaan kykeni. SJK ampui HJK:n rangaistusalueen sisältä kolmesti, ja kerrytti maaliodottamaa yli yhden maalin verran jo ensimmäisellä jaksolla. Kaikki mustakultaisten laukaukset tulivat nopeiden vastahyökkäysten päätteeksi. HJK:n pelissä onkin alkukaudella sakannut myös tasapaino hyökätessä.
HJK haluaa, että kun palloa toimitetaan boksiin, boksi on täytetty sekä laadullisesti että määrällisesti. Keskustan neliön pelaajilla on lupa liikkua hyökkäyksiä päättämään, ja monissa tilanteissa puhtaasti tasapainottamaan jää vain yksi pelaaja. Alkukaudesta on näyttänyt siltä, että se on liian vähän.
Keskikentän neliöstään HJK ei myöskään tällä hetkellä saa ulos kumpaakaan sen teoreettista etua: tasapainoa tai kykyä murtautua tiiviitä, matalalla pelaavia puolustuksia vastaan maalipaikkoihin. Kumpikin asia vaatisi sitä, että koko nelikko pelaisi lähellä toisiaan, ja pystyisi pelaamaan kombinaatioita keskenään.
”Keskikentän pohjat ovat vaihtaneet hyvin vähän syöttöjä, ja ylipäätään sijoittuneet liian kauas toisistaan.”
Huippujalkapallossa syntyy silloin tällöin oivalluksia, jotka leviävät nopeasti hyvinkin laajalle. Roberto De Zerbin ”tupla-pivot”, todella lähellä toisiaan vastustajan ensimmäisen prässilinjan takana pelaava kahden keskikenttäpelaajan tandem on tällainen.
Muodon sisällä keskenään syöttöjä vaihtavat keskikenttäpelaajat houkuttelevat vastustajan keskikenttälinjan prässäämään, jolloin tila vastustajan puolustuslinjan edessä suurenee. Samalla muodon sisälle pääseminen ja siellä syötteleminen saa vastustajan muodon ikään kuin romahtamaan sisäänpäin, jolloin tilat puolustusmuodon ulkopuolella, laidoilla, kasvavat.
Hyvin tuttu mekanismi kansainvälisiltä kentiltä onkin syöttöketju, jossa keskikenttäpelaajat pelaavat keskenään nopean kombinaation vähin kosketuksin, ja sen jälkeen löytävät peliä edistävällä syötöllä vauhdilla etenemään pystyvän pelaajan joko vastustajan puolustuslinjan edestä tai täysin tyhjältä laidalta.
Uskoisin, että tätä on myös HJK:ssa haettu valitsemalla juuri tämä hyökkäysmuoto ja nämä pelaajat sitä toteuttamaan. Toistaiseksi toteutus on ontunut pahasti. Keskikentän pohjat ovat vaihtaneet hyvin vähän syöttöjä, ja ylipäätään sijoittuneet liian kauas toisistaan. Neliön täydentävät kympit taas ovat ajautuneet leveyteen, tai juosseet Teemu Pukin yli tämän kaivatessa tukea lähelle topparin kanssa painiessaan. Kaukana toisistaan ollessaan keskustan pelaajat eivät myöskään pysty ylläpitämään tasapainoa tai voittamaan palloa nopeasti takaisin menetyksen jälkeen.
”Alkukaudesta HJK-kärkeen olisikin pelitavallisesti sopinut paremmin Gnistan-kapteeni Tim Väyrynen, sen verran usein on Teemu Pukki joutunut target man-kyynerpäät esiin kaivamaan.”
Gnistan-otteluun HJK näytti tehneen valintoja, joilla se lisäisi kontrollia pelistä. Se nimesi avauskokoonpanoon samaan aikaan Lucas Lingmanin, Ringin ja Georgios Kanellopouloksen, jotka kaikki ovat pelaajia, jotka viihtyvät tasapainottavassa roolissa peli etupuolellaan.
Monissa tilanteissa pelaajat valitsivat nopean hyökkäyksen sijaan kontrolloidumman pallonhallintajakson, joko valmennuksen ohjeistamina tai omasta selkärangastaan tulevana tarpeena rauhoittaa peliä ja kammeta pelinkuvaa enemmän HJK:lle sopivaksi.
Seurauksena HJK:n hyökkäyspelissä ei tapahtunut oikein mitään. Ensimmäisellä jaksolla se eteni Gnistan-boksiin vain kuudesti. Nopeita boksiin asti kantaneita hyökkäyksiä sillä oli koko ottelussa vain kuusi, riistoja hyökkäyskolmanneksella vaivaiset kaksi. Valtaosa boksietenemisistä tuli pitkien hyökkäysten päätteeksi. Näissä tilanteissa Gnistanilla oli boksissa keskimäärin 6,1 puolustajaa Klubin 3,1 hyökkääjää vastaan. HJK hyökkäsi jatkuvasti täysin valmiudessa olevaa ”Kipinä”-puolustusta vastaan.
Muutenkin Gnistan sai veivattua pelin oman lähiöfutiksensa näköiseksi. Se tylsytti HJK:n alkukauden parhaan aseen, korkean prässin, joko kiertämällä tai ylittämällä sen. Keskialueella se otti pelaajavartioinnilla HJK:n pelin sydämen puristuksiinsa, ja pakotti Töölön stadionin isännän myös ilmojen teille.
Alkukaudesta HJK-kärkeen olisikin pelitavallisesti sopinut paremmin Gnistan-kapteeni Tim Väyrynen, sen verran usein on Teemu Pukki joutunut target man-kyynerpäät esiin kaivamaan.
”Pelataanko Vepsun pystysuunnan futista vuorotellen, vai saako HJK pelistä suurseuran kuristusotteen?”
Vaasan Palloseuraa vastaan Toni Korkeakunnas valmentaa mitä ilmeisemmin työpaikastaan. Vastauksia odotetaan ainakin seuraaviin kysymyksiin:
Juuttuuko HJK pitkiksi pätkiksi matalaan blokkiin puolustamaan? Jos juuttuu, pystyykö se kestämään ja kärsimään sen?
Löytävätkö HJK:n keskikentän neliössä pelaavat toisensa syötöillä?
Paraneeko hyökkäämisen tasapaino?
Pelataanko Vepsun pystysuunnan futista vuorotellen, vai saako HJK pelistä suurseuran kuristusotteen? Löytääkö se keinot vaasalaispuolustuksen horjuttamiseen ja hajottamiseen?
Jos oikeita vastauksia ei löydy, HJK:ssa lienee ensi viikolla uudet kysymykset.
